Näätäpäiväilyä PetKingdomissa

Susku & Miikkis

Eilen otettiin taas suunta Tampereelle ja vallattiin Suskun työpaikka näätäpäiväilyn merkeissä.
Meidän piti ennen liikkeelle suuntaamista hoitaa yksi toinen juttu Tampereella, joten se yhdessä miun kroonisen aikaistelutaipumuksen kanssa johti siihen, että olimme liikkeellä lopulta tuntia ennen näätäpäivän ilmoitettua alkamisaikaa - mikä olikin ihan kiva, niin ehti vähän nähdä Suskuakin ennenkuin paikalle alkoi kerääntyä enemmän ihmisiä. Susku ei ole tosin vieläkään varannut itselleen omia frettejä, mikä on hieman harmi, sillä nyt kun en enää pyöri hiiri- ja rottanäyttelyissä, mie kovin mielelläni saisin kaikki käymään frettinäyttelyissä ;)

Ihmisiä kävi päivän aikana aallottain; välillä paikalla oli vain pari ihmistä, välillä parikymmentä, niin että koko aitauksen ympärystä ja kassan edusta oli täynnä ihmisiä. Iltapäivän aaltoihin saimme onneksi mukavasti vahvistusta joukkoihin, kun Jasmine tuli töistä päästyään paikalle Freddien ja Morriksen kanssa. Samalla pääsi paremmin havainnollistamaan frettien kokohaitaria, kun Snurren ja Esterin kohdalla moni jo ihmetteli, ovatko fretit oikeasti niin pieniä mitä meidän tytöt, vai ovatko nuo meidän pentuja.

Näätäpäivän kävijäjoukko oli ihanan monipuolinen. Mukana oli niin nykyisiä ja entisiä fretinomistajia, satunnaisia ohikulkijoita, lajista kiinnostuneita kuin meidän nääppätrion facebookfanejakin. Muutamalla kävijäperheelle tuli vinkattua TammerFerret-näyttelystäkin, kun harkinta alkoi selvästi kääntyä hoito-ohjeiden lueskelusta tarkempaan lajiin tutustumiseen. Näyttelyssä kun on paikalla näätiä sitten melko lailla enemmän, samoin kuin kasvattajia joilta kysellä vinkkejä ja ensivuoden pentuesuunnitelmia. Miikkiksen sylittelijöistä löytyi monia, joille haisunäätä oli lemmikkinä täysin uusi tuttavuus, samoin kuin niitä, jotka tutustuivat lajiin sen verran myöhään, että joutuivat hautaamaan haaveensa vuodenvaihteessa.

Jasminen ohella paikallisista harrastajista Sami ja Ritva liittyivät pidemmäksi aikaa seuroihin, mikä
oli oikein mukavaa. Ritva oli tuonut Miikkikselle tuliaispäärynänkin. Itselläkin frettejä on ollut kuitenkin vasta vuoden, niin nautin siitä, kun pääsee kuuntelemaan juttuja muidenkin näädistä ja oppimaan niistä lisää. Sillä vaikka perushoidon oppii hyvin vuodessakin, on varmasti vielä paljon sellaisia asioita, mitä itselle ei ole vielä tullut frettien kanssa eteen. Toiset harrastajat tuovat myös mukavasti apukäsiä, kun osaavat napata nääpät aitauksesta ja esitellä niitä kanssa. Itse täytyy sitten vain välillä pitää tarkistuslaskenta, että pystyn vastaamaan Jussille hänen varmistaessaan että en ole hukannut tyttöjä.

Näätäpäivän jälkeen muutaman minuutin matkan päähän mummulaan roudattiin boksillinen hyvin väsyneitä näätiä. Miikkikselläkin päivä oli ottanut niin koville, ettei sille meinnanut kelvata edes äidin laittama juustotarjoilu, mikä kertoo varmasti jo paljon. Miikkis kun ei halunnut ottaa pienintäkään riskiä, että sitä vietäisiin illalla enää mihinkään tai otettaisiin seuroihin. Nyt laumalla on onneksi pari viikkoa taukoa ennen seuraavaa näätäpäivää ja sen jälkeistä kun puhuttu vasta syksylle. Ja seuraavaan näätäpäivään tulee mitä todennäköisemmin myös Miikiksen siskontyttö Wilma, niin on Miikkikselläkin sitten tauottaja. Sillä vaikka poika on maailman kiltein, hälyisä väkijoukko ei ole millään tavalla sen lempiympäristö.