Viikonloppukuulumia vol miljoona

Viikonloppu on itselle selvästi yleensä otollisinta aikaa postausten kirjoittamiseen, kun kuulumispostauksista varmaan suurimmalla osalla on sama otsikko ;-)

Maaliskuuta on nyt takana kolmisen viikkoa ja maaliskuun kuluseuranta on pysynyt tyhjänä. Tämä ei ole kuitenkaan seurausta siitä, että olisin unohtanut sen; tässä kuussa eläinostokset vain ovat olleet minimissä. Ainoa eläimiin liittyvä ostos on ollut pussillinen kokonaisia ruokaeläimiä Mosselta ja niihinkin sovittiin maksupäivä vasta loppukuuhun kun minulle tulee tili. Eli ne päätyvät kuluseurantaan vasta sitten, vaikka otukset pääsivätkin jo eilen maistelemaan kaninpoikasia. Ensimmäistä kertaa meillä nähtiin se ihme, että Snurre kävi nappaamassa ruuat Miikkiksen kuonon edestä ja kiikuttamassa omaan jemmaansa.

Muuten nääpät ovat onnistuneet hieman kiristämään hermojani, sillä kevään myötä niillä tuntuu olevan aiempaa enemmän virtaa. Se ei haittaisi muuten mitään, mutta kun se pitää käyttää siihen, että minua tullaan kiskomaan ylös sängystä. Miikkis haluaa kaikkuun, mutta ei sitten maltakaan jäädä siihen vaan lähtee vaeltelemaan pitkin sänkyä astuen välillä kaulan tai naaman päälle. Snurre on valinnut minun puoleni sänkyään yhdeksi aarrejemmakseen ja se käy yöllä välillä moneen otteeseen tarkistamassa, joko se pääsisi jemmaamaan aarteensa paikalleen. Optimistina Snurre ei myöskään suoraan luovuta vain siksi, että minä satun nukkumaan jemmapaikan päällä, vaan se alkaa kaivaa kylkeäni tai päätäni, jotta pääsisi jemmalleen. Kaivamallahan tunnetusti saa lisätilaa ahtaisiin paikkoihin. Tänäänkin aamulla kun viimein nousin, se kipitti heti tyytyväisenä tyynyni alle hakemaan sieltä minulta huomaamatta jääneen jemmatun nappulan. Niinä hetkinä sitä miettii, että eläimiltä suljettu makuuhuone ei välttämättä olisi maailman huonoin idea.

Kevät on alkanut näkyä myös karvanvaihtoina ja meillä sitä on ensimmäisenä aloittamassa Esteri. Ja koska Esteri rakastaa nukkua vaatteissa, näkyvät irtokarvat heti osana pukeutumista, vaikka asuntoon on kummasti ilmestynyt myös tarraharja. Tänä vuonna karvanvaihdossa on kuitenkin yksi asia mitä odotan: olen nukkekotiryhmissä nähnyt paljon huovutettuja eläimiä, ja ajattelin kokeilla huovuttaa nääppien karvoista itselleni tulossa olevaan nukkekotiin muutamia frettejä ja haisunäädän. Vaikka haisunäädän osalta tämä onkin vähän poikkeamista nukkekodin teemasta, joka on lapsuuteni unelmakoti. Freteistä kun olen unelmoinut yhdeksänvuotiaasta asti, mutta haisunäädästä en silloin osannut edes haaveilla.

Tänä viikonloppuna Jussin kämpillä on käymässä myös pari vierailevaa tähteä, kun Mosse tarvitsi kyyditystä muutamalle viljakäärmeelle. Jussi kävi hakemassa ne eilen ja tänään niiden pitäisi jatkaa tulevaan sijaiskotiinsa. Toinen käärmeistä on varsin utelias ja virkeänoloinen vaalea normaali, johon minä ehkä heti pikkaisen tykästyin. Toinen taas on pirun äkäisen oloinen ja nahanluonnista harmaana oleva normaali, johon en arvannut edes koskea. Sillä oli myös selässään joitain haavoja, jotka eivät onneksi näyttäneet niin pahoilta, etteivätkö ne voisi hyvin parantua jo seuraavassa nahanluonnissa. Jussi kyllä vähän huokaisi helpotuksesta, kun selvisi että molemmille on jo alustavasti uusi koti tiedossa, sitten kun ne ovat kunnossa ja niiden on todettu toimivan normaalisti. Jussin mielestä neljä viljakäärmettä kun olisi tarpeeksi, vaikka hänkään ei voinut kieltää sitä, että tuo vaaleampi tapaus oli normaaliksi varsin kaunis.

Viikonloppuvieraiden matkaboksit