Sivut

maanantai 8. helmikuuta 2016

WCWFS 2016 -frettinäyttely

Lauantaina oli vuorossa vuoden toinen frettinäyttely, ja tälläkertaa olimme paikalla koko nääppätrion kanssa. Kumpikin tytöistä oli ilmoitettuna näyttelyyn ja Miikkis mukana turistina. Osallistuimme tälläkin kertaa lisäksi myös kaunein aitaus -kilpailuun, vaikka sen kanssa meinasi tulla vähän kiire, kun aikaa aitauksen suunnitteluun ja toteutukseen jäi vain viikko. Muutama mieleen tullut teema tulikin sitten jätettyä hautumaan, ja nyt mentiin laskiaisteemalla. Siihen kun tuli sopivasti materiaalia työpaikalta.

Näyttelyyn valmistauduttiin taas leikkaamalla kynnet ja pesemällä Esteri. Korvien putsaus jätettiin näyttelypaikalle. Meillä minä olen yleensä vastannut kynsistä, mutta tälläkertaa Jussi halusi kokeilla, kuinka hyvin hän saa tyttöjen kynnet leikattua. Arvostelussa kynsikohta taisikin olla meillä tälläkertaa se odotetuin; Snurre sai kynsistä täydet siinä missä Esterin kynnet olivat vähän liian pitkät ja epätasaiset. Mutta ei siis yhtään hullummin ensikertalaiselta. Kaikkein hienointa tässä on tietenkin se, että pian (ellei jo nyt) nääppien kohdalla ei ole mitään, mistä Jussi ei suoriutuisi vähintään yhtä hyvin kuin minäkin.





Miikkistä on minulta aina välillä kysytty näyttelyihin mukaan, ja nyt kun näyttelyä oli järkkäämässä tuttu tiimi joka tuntee myös Miikkiksen, päädyin taas kysymään olisiko pojan läsnäolo näyttelypaikalla ok. Lähinäyttelyn kohdalla poika olisi kyllä pärjännyt periaatteessa hyvin kotonakin, kun reissu tuli tehtyä päiväkseltään. Mutta viimeistään siinä kohtaa, kun Jonnakin ilmoitti olevansa tulossa Westiin katsomaan frettejä, olin hyvin iloinen että poikakin oli mukana, niin pääsi Jonna näkemään taas senkin. Mutta sen jälkeen, kun Miikkis ei lähes koko päivänä olisi halunnut rauhoittua mihinkään muualle kuin syliin, miun on pakko tunnustaa olevani hivenen helpottunut, että seuraava näyttely menee taas ilman poikaa. Miikkis kun on maailman ihanin halinalle, mutta kukaan poikaa sylitellyt ei voine väittää, ettei tuo viisikiloinen räsynukke ala pidemmän päälle painaa sylissä. Mutta ei sitä raaskinut aitauksessakaan katsoa, kun se ei nyt tälläkertaa tahtonut löytää sieltä sopivaa nukkumakohtaa. Tälläkin kertaa Jussi taisi kyllä hoitaa taas selvästi suuremman osuuden haisunäätäkysymyksiin vastailusta, kun itse vietti paljon aikaa myös poissa omalta aitaukselta katselemassa ja kyselemässä muiden nääpistä. Onneksi Jussi ei pistä pahitteeksi esitellä tätä meidän poppoota.

Jonnaa veti paikalle sama syy, mistä itsekin olin innoissani: myös Itsyn aiottu sulho Kronos oli mukana näyttelyssä. Kronoksesta kun on tullut toki kyseltyä paljon Riinalta ja muilta, mutta ei se ole kuitenkaan ikinä ihan sama, kuin päästä näkemään eläin itse. Ja nyt kun Kronoksen vihdoin näki, vaikutti se kyllä ihan yhtä ihanalta mitä siitä on kuullutkin. Tuon hirveän hybridin kohdalla hampaita ei näkynyt kuin haukotellessa, kieltä sitäkin enemmän <3 Itsynkin poika tuntui saavan ihan sekaisin, sillä pojan näkemisen jälkeen Itsy oli ensimmäistä kertaa sylissä menevä vauhtimato, jolla tuntui olevan kova kiire päästä jonnekin, siinä missä se vain yleensä pötköttää sylissä. Toivottavasti se enteilee alkavaa kiimaa, sillä minä en taida olla ainoa, joka odottaa hyvin suurella mielenkiinnolla, miten asiat tästä etenevät. Enkä minä kyllä malttanut olla käymättä taas Fasuakin katsomassa, ja sekin tyttö oli kyllä yhtä hurmaava kuin viime kerralla, vaikka alkanut kiima olikin vetänyt tukkaa sekaisin. Jussi onkin jo minua kiusinut, että montako pentua meinasinkaan ottaa, kun Itsy ja Fasu vetoavat minuun hyvin eri tavoilla: Itsyn rauhallisuudessa on enemmän samaa mitä Esterissä, siinä missä Fasun energisyyden ja akrobatianäytteiden kuuntelu tuo minulle mieleen Snurren.

Jotain kautta Lisakin oli kuullut jo siitä, kuinka mie olin viime näyttelyssä iskenyt silmäni Fasuun ja Taoon. Frettipiirit ovat pelottavan pienet ;) Tälläkertaa sitä kun päätyi enemmän Lisankin kanssa jutulle, kun Jonna jutteli Nikon eksän aiemmista freteistä, jotka olivat Pickpocket's kasvatteja ja päädyimme katsomaan, olisiko paikalla niiden sukulaisia. Ja olihan niitä sitten aika liuta. Jonna siinä sitten samalla ihastui myös yhteen pastellityttöön, jolle on kanssa pentue tulossa. Taitaa meillä kummallakin pentukuumeeseen sekoittua myös aavistus pelkoa siitä, että mitä jos Itsy ei tulekaan kantavaksi tai mitä jos pentueesta tulee niin pieni, että siitä ei meille tyttöjä riitä. Kumpikaan kun ei varmasti halua aktiivisesti ajatella sitä vaihtoehtoa, että jotain voisi mennä pahemminkin pieleen, vaikka poikasia teettättäessä sekin on aina mahdollista. Sitä kun toivoo ihan täysillä, että kaikki menisi hyvin ja pentueesta tulisi iso, terve ja elinvoimainen ja Itsystä maailman mahtavin emo.

Näyttelyssä pääsi myös hyvin kyselemään vähän plasmasytoosista/ADV:stä ja näyttelyssä oli järjestetty myös mahdollisuus testauttaa eläimensä sen varalta. Kyseessä on siis erittäin tarttuva parvovirus, josta on valitettavasti tavattu tartunta nyt myös lemmikkifretiltä Suomessa. Mitään epidemiaa tässä ei ole onneksi syytä pelätä, kun tartuntalähde saatiin selvinneestä tapauksesta heti selville ja tartunnan saaneeseen eläimeen kosketuksissa olleet eläimet heti testatuksi. Mutta tällaisissa asioissa lisätiedot eivät ole ikinä pahitteeksi, etenkin kun virusta tavataan Suomessa luonnonvaraisilla mäyrillä ja minkeillä. Ja sillä nyt liittokin järjesti asiasta kartoitusta. 

Kokonaisuutena näyttelypäivä oli siis varsin antoisa, vaikka arvostelujen myötä se venyikin varsin pitkälle iltaan. Loppua kohden näyttelyssä olikin iso joukko hyvin väsyneitä näätiä, näytteilleasettajia ja järjestäjiä. Jussi kävikin sitten välissä heittämässä Jonnan ja Nikon bussille, kun heidän lähtövuoronsa aika tuli. Onnekseen hän ehti siitä huolimatta hyvin palkintojen jakoon, sillä Esterin päästyä ensimmäisessä näyttelyssään kakkossijalle, Jussista on vain ajankysymys, koska tyttö on taas palkintopallilla, ja hän haluaa olla silloin paikalla kameransa kanssa. Tälläkertaa mie tosin kävin nappaamassa palkintokassin ilman nääppiä, kun palkinto tuli kauneimmasta aitauksesta.

Kotiin lähdettiin sitten melko pian palkintojen jaon jälkeen autokaistan kautta. Palkintokassin ohella näyttelystä tarttui mukaan muutamia kirppislöytöjä (yhteensä eurolla) sekä kassillinen pakasteruokia. Harmi kyllä Kenguruntassulla oli ollut vaikeuksia tavarantoimittajan kanssa, niin että tilatuista tuotteista näyttelyyn ehti vain osa. Niinpä sitä pitää tehdä vielä toinen pakastimentäydennysreissu jossain kohtaa kuuta. Kotona meillä oli kolme hyvin väsynyttä mutta tyytyväistä nääppää, kun kaikki pääsivät vaihtamaan omiin kotipesiinsä. Ja yksi väsynyt poikaystävä, joka nukahti sohvalle.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti