Vähemmän glamoureja arkikuvia

Valkoinen klaffilipastoni joutui lähtemään isomman akvaarion tieltä, ja klaffilipaston lähtiessä siinä olevat tavarat vaativat uudelleen sijoittelua. Tähän saumaan en keksinyt niille sängynaluslaatikkoa luovempaa ratkaisua, ja se sai minut tarkistamaan taas sängynaluseni. Sen tekeminen toi mieleeni mieleeni viime kesän, ja sen ensimmäisen ohjeen mitä sain, kun kysyin mitä minun pitäisi kotiutumassa oleville freteille hankkia: enemmän vilttejä ja vessalaatikoita mitä osaan laskea. Hankin alkuun kaksi vessalaatikkoa. Niillä pääsi tosiaankin vain alkuun. Frettien kanssa kun on huomattavasti helpompaa lisätä vessalaatikoita, kuin koittaa opettaa niitä käyttämään vain yhtä. Jos siis haluaa, että valtaosa jätöksistä päätyy laatikkoon asti. Sängynalusen tarkistamisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että tarvitsen vielä ainakin yhden wc-laatikon.

Sängyn alta paljastunut "yllätys"

Tässä kohtaa pääsin onneksi hyödyntämään poikaystävän parvekkeelle muuttanutta Smart Strore -laatikkovarastoa. Tuttu eläinharrastaja kun luopui muuttonsa yhteydessä kaikista herppi- ja jyrsijätavaroistaan, ja häneltä tuli muunmuassa paljon modattuja säilytyslaatikoita. Koska laatikoissa on aiemmin majaillut käärmeitä, on niihin poltettu kylkiin pieniä reikiä ilmanvaihtoa  varten. Hetken laatikoita tutkailtuani tulin siihen tulokseen, että reikien sijainti huomioon ottaen niistä ei ole tässä hommassa hyötyä eikä haittaa; yksi laatikko siis lähti säilytysastiaksi lipastosta säästetyille tavaroille, toinen wc-laatikoksi. Hetken jännitin sängynaluslaatikon reunojen korkeutta, että jäisikö laatikon yläreunan ja sängynpohjan väliin riittävästi tilaa tyttöjen kulkea. Onneksi tytöt ovat niin pieniä, että tilaa jäi ruhtinaalisesti. Täytyy kuitenkin tarkkailla laatikkoa vielä käytännössä, muodostuuko tuo laita käytössä kynnyskysymykseksi vessahätäisille freteille. Jos niin, lainata Jussilta kolvia ja madaltaa kynnystä.

Miikkis jaksoi hieman kurkistella raapimistynnyrin alakerroksesta aherrustani lattiaan tarranneiden kakkakasojen kanssa. Sitten se veti itsensä takaisin kerälle ja jatkoi uniaan. Kai se totesi, että homma työllistää minut sen verran tehokkaasti, että todennäköisyydet namien saamiselle ihan heti olisivat aivan liian huonot jotta nousemisessa olisi mitään järkeä.

Vessalaatikko numero 6

Tynnyristä esille pilkistävä skunkin kuono sai minut kuitenkin kaivamaan kamerani esille, kun ajattelin napata pojastakin söpön nukkumiskuvan. Varsin pian jouduin kuitenkin huomaamaan, että yhdistelmä mustavalkoinen eläin mustabeigellä alustalla hämärässä kolossa lattianrajassa ei ole kännykkäkameralle se kaikkein helpoin. Etenkin kun Mihailin kuono ei pysy sekunttiakaan paikallaan. Saatuani pari kohtalaista kuvaa ja yli kymmenkunta täysin sumeaa päätin luovuttaa. Kävin sitten kuvaamassa pojan kasvisaterian jäänteet sen sijaan. Miikkis kun on alkanut taas vähän nirsoilla, mikä saa sen levittämään kasvikset pitkin keittiön lattiaa syömisen sijaan. Tämänpäiväinen tilataideteos ei ollut onneksi sentään enää ihan yhtä laaja ja monivärinen kuin muutaman päivän takainen. Ehkä Miikkiskin alkaa taas luovuttaa tämän taistelun osalta.

Kuvat päätin heittää blogiin. Netistä kun on niin paljon helpompi löytää söpöjä eläinkuvia, että se kuvan toinen puoli unohtuu välillä herkästi eläintä hankkiessa. Eläimet myös sotkevat, eivätkä ne välttämättä ole täysin sisäsiistejä. Jussi onkin kysynyt minulta joitain kertoja kakkasotkuja siivotessani, olisinko silti hankkinut fretit, jos olisin tiennyt, mitä niiden sotkujen siivoaminen on. Jussista tämä kun freteissä se ehdottomasti isoin huono puoli. Itseni on kuitenkin ollut helppo vastata myönteisesti: minä tiesin, mihin lähdin. On näitä kakkapostauksia ollut muidenkin fretti-ihmisten blogeissa. Ja vaikka en rakastakaan kakkojen raaputtamista lattioista tai Miikkiksen vessapaikan putsausta, rakastan nääppiäni. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, ei se kakkojen siivous minua haittaakaan; se on itselle kotiaskare siinä missä tiskaaminen ja imurointi; osa tätä eläimillistä elämää. Se on kuitenkin vain kakkaa (se ei kuitenkaan estä haaveilemasta, että saisi jossain kohtaa vaihdettua tämän asunnon halpislaminaatit kestävään ja kunnolla pestävään muovimattoon ;-)).

Parhaiten onnistunut kuva unisesta Miikkiksestä

Kasviaterian tämänpäiväiset jäänteet

Vertailuna kasvisateria parin päivän takaa ;-)