Haisunäätäjuttua Hymyyn

Viime viikolla sain sähköpostia yhdeltä Hymyn toimittajista, kun hän oli nähnyt Mihailista tehdyn jutun Helsingin Sanomissa. Miikkis vaikutti hänestä niin symppikseltä tapaukselta, että hän halusi pojasta jutun myös Hymyn lemmikkiosioon, ja oli saanut myös päätoimittajan kiinnostumaan asiasta. Niinpä sovimme hänen kanssaan haastatteluajan, ja kuvaajan kanssa kuvausajan, niin että Miikkis pääsi taas edustamaan vähän paremman kameran eteen. Minusta olisi ollut hienoa saada juttuun mukaan myös Riina hänen Mörkö-skunkkinsa kanssa, niin ettei se olisi aina vain minä ja Miikkis, jotka julkisuudessa näkyvät, mutta aikataulusyistä tämä ei valitettavasti tällä kertaa onnistunut. Mutta ehkä sitten ensikerralla :)

Kameralaukkuun hyppäsi nääppä

Tälläkertaa haastattelu ja kuvat hoidettiin eri aikaan, koska juttu haluttiin kasaan jo tälläviikolla, niin
kaikille sopivaa yhteistä aikaa oli hankalampi löytää. Ehdinkin saada jutun ensimmäisen luonnoksen luettavaksi tänään ennen kuvaajan saapumista. Muutamia pieniä väärinymmärryksiä oli taas eksynyt luonnokseen mukaan, mutta ne on onneksi aina helppo korjata, kun pääsee näkemään jutun ennen painoon menoa. Mutta kokonaisuudessaan luvassa näyttäisi olevan varsin mukava juttu. Miikkiksellä tuntuu selvästi olevan taito hurmata toimittajat, mikä on hyvä, niin minun ei tarvitse enää itse jännittää tilanteita, joissa toimittajan eteen päätyy ;-)

Tänään oli vuorossa kuvaajan vierailu. Kukaan meidän laumaa tunteva ei liene yllättynyt, kun kerron, että kuvaajan kameralaukussa oli varsin pian kaksi frettiä, siinä missä jutun päätähteä saatiin taas maanitella sohvan alta namien kanssa. Snurre ja Esteri olisivat olleet oikein mielellään linssiluteina, ja niitä saatiikin aina välillä poimia kameran ja Miikkiksen välistä, kun Snurrella oli jo naama kiinni linssissä. Niiden oli selvästi vaikea ymmärtää, miksi noin kivaa leikkiä pitäisi leikkiä vain haisunäädän kanssa. Kuvaussessiot tietävät kyllä aina herkkuhetkeä kaikille nääpille, sillä se että Mihail saadaan pysymään esillä ventovieraan ihmisen räpsiessä kameran kanssa vaatii yleensä paljon nameja, joista iso osa häviää kuvauksien lomassa myös frettien jemmoihin. Pitäähän apunäätien toki osuutensa saada. 

Kuvaolosuhteet eivät olleet taaskaan läheskään sieltä optimeimmasta päästä. Aurinko oli ehtinyt laskea, joten kuvaaja joutui tulemaan toimeen pelkällä keinovalolla, josta tummat pinnat söivät ison osan. Mutta mitä kuvia pääsi hieman kamerasta vilkaisemaan, näkee heti, mitä hyvä kamera osaavan käyttäjän käsissä kuville tekee. Siinä ei minun kännykkäräpsyillä ole mitään jakoa. Eli eiköhän ainakin Miikkis näytä taas edustavalta lehdessä :) Itselläni naama oli taas niin kivan näpyillä, että toivon todella, että jos meidän halikuva päätyy lehteen, kuvaaja hallitsee photoshopin paremmin mitä minä meikkaamisen. Vaikka eiköhän porukka siinä kohtaa enempi katso miun ihanaa kaulanympärille kietoutuvaa haisunäätäpuuhkaa mitä miua ;-)

Esteri haluaa kanssa kuviin

Tumma matto vaihdettiin vaaleampiin, että pojan kasvot saataisiin paremmin esiin

Asuntoon koitettiin saada hieman lisävaloa kuvaajan kaluston kanssa