Ötökkä on Jussin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa liskokansan edustaja. Ensimmäistä matelijaansa suunnitellessaan Jussi oli pitkään miettinyt leopardigekon hankkimista, mutta kun liskon hankinta tuli ajankohtaiseksi, sademetsälajit olivat ehtineet voittaa Jussin puolelleen. Sademetsälajeissa kun yhdistyy monesti eläimen kirkkaat värit mahdollisuuteen sisustaa sille hyvin vihreä terraario. Madagaskarinpäivägekon vaatimissa olosuhteissa kun pärjää hyvin myös moni vehreä huonekasvi. Madagaskarinpäivägekossa moni kokee positiivisena puolena sen, että elävien hyönteisten lisäksi sille on mahdollista syöttää myös hedelmiä ja hedelmäsoseita; ne eivät korvaa hyönteisravintoa, mutta voivat monessa tilanteessa helpottaa lomahoitajan saantia, liskoa kun pitää syöttää melko paljon useammin kuin käärmeitä ja hämähäkkejä. Nopealiikkeisyys yhdessä herkän nahan kanssa tekee Ötökästä puhtaasti katselueläimen: sitä ei voi ottaa terraariosta ollenkaan syliteltäväksi, ja myös sen siirtäminen on hankalaa. Muuten Ötökkä on kuitenkin Jussin laumasta sieltä seurallisemmasta päästä; se tarkkailee etenkin Jussin liikkeitä, ja tulee Jussia aina terraarion ovelle vastaan. Ötökkä kun on hyvin ahne ja Jussi sen pääasiallinen ruokkija. Etenkin hedelmäsoseita Ötökkä tulee syömään ihan kädestä asti, kunhan ruokkija on kyllin tuttu. Muussa tapauksessa ruokaa siirrytään odottelemaan taka-alalle. Ötökkä kiipeilee sujuvasti terraarionsa laseja ja terraarioon asetettuja bambuputkia pitkin, kun taas terraarion pohjalla se ei käy koskaan. Tämän otuksen liikkumisessa varpaiden imukupit ovat niin keskeiset, että kuivitettu maanpinta ei ole sille olemassa edes vaihtoehtona. Madagaskarin päivägekko vaatii terraarioonsa uv-valon lisäksi myös jonkinlaisen sumutusjärjestelmän pitämään terraarion sopivan kosteana, sillä etenkin talvella sopiva ilmankosteus olisi vaikeaa saavuttaa pelkästään sumuttamalla.
Jussin skorpparitrio on aasialaisia metsäskorpioneja (Heterometrus petersii), joita pystyy pitämään kommunaalisessa terraariossa, eli terraariossa missä on useampia yksilöitä samassa. Skorpioneja ei ole koskaan varsinaisesti nimetty, mutta itse tulee puhuteltua niitä välillä Kasperiksi, Jesperiksi ja Joonataniksi. Nämä kolme iloista rosvoa ovat vielä ihan vauvoja ja ne jakavat keskenään yhden faunaboksin. Nyt otuksilla on mittaa vasta muutamia senttejä, mutta täysikasvuisina ne voivat saavuttaa noin viidentoista senttimetrin pituuden. Näitäkin siis odottaa isompi terraario tulevaisuudessa. Tällähetkellä tämä hurja joukko herättää kyllä vielä enimmäkseen kysymyksiä siitä, miten tämä laji voi ollenkaan pärjätä luonnossa. Näille kaveruksille kun jo elävä buffalomato on niin hurja vastus, että sitä juostaan kilvan karkuun. Niinpä Kasper, Jesper ja Joonatan saavatkin kaiken ruokansa valmiiksi tapettuna, jotta ne saisivat edes jotain syödäkseen. Silti kaveruksia ei yleensä valoisaan aikaan edes näe, kun ne hengaavat porukalla korkkikaarnan alla jemmassa. Mutta ehkä nämäkin vielä vähän rohkaistuvat, kun saavat lisää kokoa.
Mangrovetaskuravut (Geosesarma bicolor) niin ikään vasta odottelevat nimiään. Jussi kun on jo pitkälti siirtynyt puhumaan osista eläimistään lajinimillä, poikkeuksena ne selvimmät lemmikit, eli käärmeet, sammakot ja Ötökkä. Taskuravut ovat keskenään eri sukupuolta, ja kaverukset erottaa toisistaan parhaiten selkäkuvioistaan; parivaljakon koiraspuolisella on selässään selkeä keltainen m-kirjain, siinä missä toisella selkäpuoli on epätasaisemman keltavioletti. Kummaltakin löytyy pienet violetit sakset. Kaksikko majoittaa yhteistä terraariota, jossa ne elävät pääsääntöisesti kuivalla maalla. Terraariosta löytyy kyllä myös vesikuppi, jossa ne käyvät välillä hengaamassa. Näiden otusten terraariotausta on Jussin itsensä askartelema ja se on tehty kissanhiekan ja turpeen sekoituksesta. Ruokavalio näillä koostuu elävistä pienistä hyönteisistä sekä erilaisista kaloille myytävistä kuivatuista ja pakastetuista ruokaeläimistä, kuten kuivatusta artemiasta ja katkarapupelleteistä. Useimmiten otukset on helpointa bongata silloin, kun ne ovat siirtyneet vesikuppiinsa kylpemään. Muuten ne viettävät valoisaan aikaan enemmän aikaa luolissaan piilossa, ja lähtevät paremmin liikkeelle vasta valojen sammuttua. Päiväsaikaan noita onkin välillä turha etsiä terraariostaan ilman lamppua. Nämäkin uudistavat itseään sukarapujen ja hämähäkkien tapaan molttamalla, ja ovatkin jo onnistuneet säikäyttämään Jussin jättämällä jälkeensä vanhan elottoman kuoren ja vetäytymällä sen jälkeen itse johonkin hyvään piiloon toipumaan kuorenvaihdosta.
Scolopendra-juoksujalkainen Pikku-Tino Junior tuli Jussille Pikku-Tinon seuraajaksi. Siinä mielessä nimi on kyllä hieman hämäävä, että Pikku-Tino Junior oli jo tullessaan huomattavasti isompi kuin Pikku-Tino, joka ei valitettavasti selvinnyt aikuiseksi asti. Tähän otukseen oma suhtautumisena on kanssa hieman kahtiajakoinen, etenkin tähän tapaukseen, joka on jo selkeästi edeltäjäänsä isompi. Äärettömän nopea peto, joka on lähinnä jalkoja ei vain ole se omin laji herättämään täyttä luottamusta; vaikka toisaalta, enhän minä sitä hoida. Pikku-Tino Junior elää hyönteisillä ja viettää ison osan ajasta hautautuneena turpeeseen, jonka joukosta se voi tehdä äärimmäisen nopeita hyökkäyksiä saaliinsa kimppuun. Tai sitten se vain lähtee jalat vilistäen viipottamaan pitkin boksiansa. Väritykseltään tuo otus on kyllä ihan hauska. Pikku-Tino Junior asuu skorpionien tapaan faunaboksissa, joka päivittyy isompaan sitä mukaa kun otus kasvaa.
Näiden lisäksi Jussin asunnolta löytyy lukuisia torakoita, banaanikärpäsiä, buffalomatoja, sirkkoja yms., jotka elävät omissa viljelmissään kasvamassa ruuaksi talouden hyönteissyöjille. Näihin en ajatellut tässä postaussarjassa sen tarkemmin paneutua, mutta mikäli joku haluaa lukea ruokahyönteisten kasvatuksesta, voin kyllä koettaa saada siitä aikaiseksi oman postauksensa myöhemmin. Eli siinä tapauksessa vain toivetta postauksen alle tulemaan ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti