Katsaus vuoteen 2015

Vuosi 2015 muodostui meillä hyvin tapahtumarikkaaksi, vaikka 2014 vuoden lopulla iskeneen pienen burn outin jälkeen olin vakaasti päättänyt ottaa tämän vuoden ihan rennosti ja levon kannalta... Aina ei vain onnistu :-P


Blogi

Vuoden 2015 aikana blogi on mennyt alun sekametelisopasta koko ajan enemmän eläinblogin suuntaan, eli sen suhteen on palattu enemmän juurille. Ensimmäinen blogini Rakasta, rotakasta kun oli vielä puhtaasti eläinblogi. Sen jälkeen tuli sitten asunnon raivauskuviot, niiden oma blogi ja blogien yhdistyminen. Eläimistä minulla taitaa kuitenkin olla pitkällä tähtäimellä eniten kirjoitettavaa, kun arki pitkälti niiden ympärillä pyörii. Tavarajutut ovat luonnostaan jääneet koko ajan vähemmälle, nyt kun niitä on jo useamman vuoden käynyt läpi karsien turhia pois. Alkuvuodesta blogissa näkyi vielä varsin vahvasti pyrkimykseni ostolakkoon, joka vesittyi sitten kesken vuoden - minusta ei vain ollut totaalikieltäytyjäksi. Etenkin kun eläin- ja harrastuskuvioihinkin on tullut vuoden aikana muutoksia. 


Elämäni eläimet

Alkuvuodesta kissani Latzi jouduttiin saattamaan taivasmatkalle 18-vuoden iässä. Omassa arjessani tämä ei näkynyt niin vahvasti kuin kotikotonani, johon poika jäi asumaan lähtiessäni opiskelemaan. Latzi kun tuli meille ollessani niin nuori, että se oli nimellisestä omistuksestani huolimatta ollut aina enemmän koko perheen lemmikki. Huhtikuussa meille muutti joksikin aikaa hiiripoika Savu tuomaan kotiarkeen eläimellisyyttä Mihailin ja akvaarion lisäksi. Melko pian jouduin kuitenkin huomaamaan, että jyrsijäharrastus ei ole tällähetkellä se oma juttu, ja että vaikka kuinka olin päättänyt vielä odottaa, frettikuumeeni paheni uhkaavasti. Niinpä kesän aikana meille muutti kaksi aikuista frettineitiä Snurre ja Esteri Skeppsdalin-eläinhoitolasta, ja Savu muutti asumaan tutun frettiharrastajan luokse osaksi hänen hiirikasvatusprojektiaan. Frettien tulo johtikin sitten näyttelykuvioihin, Turun seudun miitteihin kun olin jotenkin eksynyt jo vuosi ennen omien tyttöjen saapumista ;-) Loppuvuodesta tapahtui myös pientä aktivoitumista akvaariokuvioissa, kun 77-litrainen pikkuallas vaihtui 390-litraiseen. Jussin lauma on vuoden mittaan kanssa kasvanut, ja siinäkin on päässyt tutustumaan muutamiin varsin mukaviin eläinpersooniin.



Näätäpäivät, näyttelyt ja miitit

Eläinkauppaesittelyitä on mahtunut vuoteen taas useampia. Vuoden ensimmäinen kerta meillä edustettiin vain Mihailin kanssa, mutta jo toukokuussa Susku lanseerasi näätäpäivät pyytämällä Helin fretteineen mukaan PetKingdomiin samaan aikaan kun olimme sielä Mihailin kanssa. Se meni niin mukavasti, ja itsestäkin oli mukava päästä tutustumaan uusiin fretti-ihmisiin, joten näitä sitten jatkettiin. Kesän jälkeen Snurre ja Esterikin liittyivät mukaan edustustiimiin. Kaikkiaan viime vuonna esittäydyttiin viiteen otteeseen, kahdesti Turussa, kerran Tampereella, kerran Lempäälässä ja kerran Raisiossa. Frettinäyttelyihin lähdettiin tutustumaan KesäPiknik-näyttelyssä turisteina. Jo ennen sitä ehdittiin kuitenkin täyttää ilmoittautumiset useampaan näyttelyyn, ja niinpä tytöt tekivät näyttelydebyyttinsä Finnish Ferret Festivalissa, jossa Esteri sijoittui luokkansa toiseksi. Seuraava näyttely on vuorossa tammikuussa. Vuoden aikana jatkettiin myös Varsinais-Suomen frettien miiteissä käymistä, alkuvuodesta ilman frettejä ja kesän jälkeen frettien kanssa. Snurrea alkuun pelotti toiset fretit ihan kamalasti, mutta syksyn mittaan Snurrekin on alkanut pikkuhiljaa tottua myös vieraampien frettien läheisyyteen, vaikka ei vieläkään niistä pidä.


Suomen lemmikkihaisunäädät ry

Päätökseni pitää vuoden tauko yhdistysten hallituskuvioista piti syyskuulle asti. Silloin perustettiin Suomen lemmikkihaisunäädät ry, ja minusta tuli vasta perustetun yhdistyksen puheenjohtaja. Perustamiskokouksen jälkeen lähdettiinkin heti suunnittelemaan yhdistyksen ensiesiintymistä Lemmikkimessuille. Sinne saatiinkin lauantaille oikein kunnon edustus, ja paikalla oli ainakin osan päivää koko hallitus sekä kuusi haisunäätää - mikä oli selvästi enemmän mitä moni oli nähnyt haisunäätiä koko elämänsä aikana. Monelle kävijälle tuli myös yllätykseksenä lemmikkihaisunäätien värikirjo. Messujen lisäksi haisunäätiä päästiin edustamaan myös Turun Sanomissa, Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa, Satakunnan Kansassa ja Me Naiset verkkolehdessä, samoin kuin Wave 100 ja Yle1 -kanavilla. Ja pääsipähän haisunäädät myös radioon, kun SuomiPopin aamutiimi bongasi tuon Hesarissa olleen jutun. Oli itselläkin loppuvuodesta vähän totuttelemista, että kun lehdestä soitetaan, kyseessä voikin olla haastattelupyyntö lehtimyyjän sijaan ;-)


Ihmiset

Kuluneeseen vuoteen on mahtunut myös iso liuta uusia ja vanhoja kasvoja. Myös moni facebook-tuttu on saanut eri tapahtumien myötä kunnolla kasvot. Ja ei sitä voi taas muuta todeta, kuin että kanssaharrastajat ovat se suurin syy, mikä noihin eläintapahtumiin vetää. Kanssaharrastajien lisäksi sitä on päässyt tapaamaan lukuisia eläimistä kiinnostuneita ihmisiä, ja on aina ilo päästä levittämään tietoa näistä itselle rakkaista otuksista. Se pistää väkisinkin hymyn omillekin kasvoille, kun näkee miten paljon monelle merkitsee se, kun pääsee silittelemään ja sylittelemään eläimiä, joista on ollut parhaimmillaan kiinnostunut vuosia, ja joita ei tule yhtä helposti katukuvassa vastaan kuin koiria ja kissoja. Kysellessä itseään kokeneemmilta ja vastaillessa ihmisten kysymyksiin, sitä on myös saanut lukemattomia mahdollisuuksia oppia uutta. Sillä elämä niin eläinten kanssa kuin muutenkin on parhaimmillaan jatkuvaa uuden oppimista ja mitä monimuotoisin elämänmittainen seikkailu. Ja siitä kiitos kuuluu kaikille <3


Tavarat

...ja siitä tavaramäärästä vielä. Se on karkean arvion mukaan aika samoissa mitä alkuvuodesta. Itsellä käytössä olevien tavaroiden määrä on jatkanut tasaista laskuaan ja vuoden aikana asunnosta on tyhjentynyt niin kirjahyllyni kuin klaffilipastoni. Samaan aikaan eläinten tavaramäärä on kuitenkin kasvanut. Onhan frettienkin pitänyt saada niin pesänsä kuin harjansakin, kynsisaksista, valjaista, vilteistä ja vessalaatikoista puhumattakaan.