Joulun vietossa

Miikkis jouluaamiaisella kotona

Karkasimme Turusta taas joulun viettoon Tampereelle. Tälläkertaa tie vei sinne Jussin vanhempien kautta, kun kävimme ensin joululounaalla ja avaamassa pari pakettia heidän luonaan Mynämäellä. Miikkis ei ollut välietapista alkuun niin vakuuttunut, mutta pojan mieli muuttui hyvin nopeasti sen löydettyä Jussin vanhempien Niksu-kissan ruokakupin. Siihen kun oli jäänyt koskematonta kissan pussiruokaa pojalle syötäväksi; ja mikä parasta, Jussin äiti vielä täytti kuppia, kun huomasi että poika tykkää. Mikäs olisi ollut sen parempi joululounas pojalle, kun ei hänelle kuitenkaan omistajan toimesta kinkkuja ja laatikoita katettu. Snurre ja Esteri menivät Jussin vanhemmilla olon ajaksi aitaukseensa, jotta Snurre ei ehtisi jemmata itseään minnekään kivaan pikkukoloon unille. Tyttöjä tämä kyllä luonnollisesti harmitti, sillä uudessa paikassa olisi ollut vaikka mitä tutkittavaa; tytöt kun ovat käyneet Jussin vanhemmilla vasta kerran.

Paketit kiinnostavat Snurrea kovasti

Tampereelle ehdittiin joulupäivälliselle. Siinä kohtaa äidin luona olikin jo aika kova supina, sillä muksuille oli kerrottu että joulupukki tulee ruuan jälkeen. Joulupukkia yhtäaikaa sekä odotettiin että jännitettiin, eikä siskontyttökään ollut enää yhtään varma, uskaltaisiko hän sittenkään vielä tänävuonna pukin syliin. Meillä oli ollut suunnitelmissa laittaa tytöille äitinkin luona heti aitaus pystyyn, että saadaan vähän jaettua lattiavuoroja muksujen kesken, mutta koska aitaus ei vielä paketeilta mahtunut mihinkään, jätettiin se myöhemmäksi. Siskonpoika kun olisi yhtä kiinnostunut tutustumaan fretteihin kuin fretit pikkumieheen, mutta koska kaikkia hyvin mahdollisesti kiinnostaisi käyttää tutustumiseen suutaan, on nämä tutustumisyritykset toistaiseksi estetty. Snurre oli kyllä paketeista niin täpinöissään, että se piti laittaa välillä hetkeksi boksiin, kun se lähti vähän väliä juoksemaan pitkin olohuonetta joku paketeista suussaan. Etenkin yksi minulle suunnattu pikkupaketti kiinnosti Snurrea todella, eikä se olisi millään halunnut laskea siitä irti. Ei kyllä niin ihmekään, paketista kun paljastui myöhemmin makeantuoksuisia itsetehtyjä huulirasvoja ja Snurre on oikea sokerihilleri, vaikka sitä kuinka koitetaan käännyttää lihansyöjäksi.

Snurre tutustumassa tonttuun

Miikkis koki hoitaneensa joulun esiintymiset jo ensimmäisessä osoitteessa, eikä sitä loppuaattona juurikaan näkynyt. Snurre ja Esteri tulivat sen sijaan katsomaan myös joulupukkia. Esteri hoiti esittäytymiset sylistä käsin, siinä missä Snurre viipotti nuuskimaan tontun ja pukin kengätkin. Ja tulihan niitä paketteja myös kilteille nääpillekin yhteensä viiden paketin verran. Itseni ei ollut pitänyt hankkia eläimille mitään, mutta en pystynyt vastustumaan Stockmannin eläinosaston loppuunmyyntiä. Lisäksi äitini oli hankkinut herkkupaketit sekä tytöille että Mihailille, ja siskollankin oli pehmeä paketti varattuna minun pienille - sieltä paljastui pari vauvojen makuupussia, joissa etenkin Snurre ja Esteri tykkäävät nukkua. Miikkiksen paketista paljastunut ahmimisenestokuppi saavutti heti kaikkien nääppien suosion; olihan siitä toki vähän hankalampi syödä mitä normikupista, mutta asiaa kompensoi hyvin se, että muksuista oli niin kiva nähdä nääpät kupilla, että kuppi täyttyi hyvin. Ja täysi kuppi on toki aina tyhjää parempi, oli kuppi minkä muotoinen vain.

Esteristä Mihailin viltti oli hyvä

Yön turvin Mihail koetti myös sosialisoida miun joululahjaksi saamani merinovillaisen kerrastopaidan omaan käyttöönsä. Miikkis ei selvästi ymmärtänyt, mitä järkeä moista on lahjakassissa makuuttaa, kun se mahtui juuri passelisti haisunäädän pesään - ja oli kaikenlisäksi lähempänä mitä pojan joululahjaksi saama viltti. Siinä olikin sitten yksi hyvin pettynyt haisunäätä, kun seuraavana päivänä huomasin kadonneen paidan ja palautin sen takaisin kassiin. Onneksi harva pettymys on niin iso, etteikö siitä nameilla selvittäisi. Ja kun pojalle oli vielä joulupäiväksi varattuna kissanruokaa, hävisivät viimeisetkin möksötykset: moinen herkku kun on ollut taas hyvin harvoin tarjolla, niin ei siinä ehtinyt harmitella edes sitä, että nykyään noita saa myös 50 gramman pikkupusseissa ;-) Miikkiksen ja tyttöjen onneksi äitini on kuitenkin vielä hövelimpi herkkujen suhteen mitä minä itse, mutta niinhän sen mummulassa kuuluu mennäkin. Ei sitten Snurreakaan harmittanut ihan niin paljoa, että kaikki sen löytämät suklaakonvehdit takavarikoitiin, kun niiden tilalle sai reilusti lohitahnaa :-D 

Muksuvoimalla toimiva ruokakuppi