Pohjahiekan tarkistus |
nettikirppiksiä, mutta en löytänyt sopivaa. Kaikki olivat joko liian kaukana, liian pieniä, liian suuria tai muuten hankalia. Selailin akvaarioliikkeiden sivuja ja mietin uuden hankkimista. Sitten mietin luottokorttivelkani saldoa ja suljin akvaarioliikkeiden sivut. Mietin nykyisen altaan tyhjentämistä, mutta en halunnut luopua miun inkkareista. Sitten päätin, että jos kellään nyt ei oikeasti ole Turussa myydä parisataalitraista allasta jalustoineen ja suodattimineen, on minun ehkä tingittävä kokotoiveestani - ylöspäin. Niinpä lähdin kyselemään mittoja myytävänä olevista 350-450-litraisista altaista. Olin mitannut, että miettimääni altaan kohtaan mahtuisi maksimissaan 140 senttinen allas, mikä sulki osan noista isoimmista pois. Mutta yhden kohdalla sitten tärppäsi, ja se vaikutti muutenkin mitä passeleimmalta paketilta: mukana tulisi allas, jalusta, Eheimin ulkosuodatin, lämmitin ja hiekat. Paketin sai ostaa ilman valaisinta, mikä oli hyvä, koska halusin siirtää altaaseen valaisimen nykyisestä altaastani. Se vähän mietitytti, kun jalusta oli alumiinia ja olen tottunut puukaapistoihin, mutta kun koko setillä oli hintaa vähemmän mitä pelkällä altaalla uutena, silmä saa nyt tottua tuohon ;-) Etenkin kun tämän paketin kohdalla oli vielä yksi mitä mahtavin plussa: sen sai kotiin tuotuna, kun sen myyjä oli muutenkin vuokraamassa pakettiauton tyhjennyspäivää seuraavaksi päiväksi. Se sitten lopulta ratkaisi pelin, sillä muuten meidän olisi pitänyt itse lähteä etsimään laina-autoa jostain tai vuokraamaan peräkärryä altaan siirtämiseksi. Niinpä löimme kaupat lukkoon 390-litraisesta paketista.
Täyttö käynnissä. Jussi rajasi hienosti miun naaman pois ;-) |
Jättivesimiekka tuntuu heti pääsevän paremmin oikeuksiinsa isommassa altaassa, mutta siitä,
saniaispuskasta ja parista muusta kasvista huolimatta allas on vielä kovin aution oloinen, mutta jostainhan sitä on lähdettävä liikkeelle ;-) Kalat ovat vielä eilisen muuton jälkeen hyvin ihmeissään; inkkarit hengaavat löyhänä parvena ja piikkisilmät ovat kadonneet hiekkapohjan sekaan. Suvereeneimmin tuolla vetävät nuo vilkkaat ja menevät monnislapset. Olin oikeastaan yllättynyt, kuinka helposti kaikki kalat saatiin vanhasta altaasta kiinni, vaikka itse en ole pyydystänyt kaloja vuosiin ja Jussille tämä oli ensimmäinen kerta ikinä. Samalla sai tarkistettua altaan nykyisen asujaimiston: inkkareita on edelleen se alkuperäinen tusina ja leväsukarapuja kaikki kolme, vaikka jälkimmäiset on julistettu kuolleeksi jo useampaan kertaan niiden jättäessä vanhoja kuoriaan pitkin allasta. Nuolimonneja on enää yksi ja piikkisilmiä kaksi: jälkimmäisiä muutettiin kolme, mutta yhdelle muutto oli se viimeinen niitti. Niidenkin kohdalla on nyt harkinnassa, pitäisikö ainakin piikkisilmille hankkia ympärilleen uusi parvi.
Apunäätä väsähti |
Jussin ohella Snurre ja Esteri ovat myös olleet kovasti akvaariojutussa mukana ja tehneet parhaansa auttaakseen. Ne ovat ilmastaneet pohjahiekkaa kaivamalla, samalla kun me fiksasimme allasta. Esteri koetti kovasti auttaa ulkosuodattimien massojen tarkistamisessa kaivamalla ne viemäriin, mutta minä ilkeästi keskeytin sen vetoamalla siihen, että likakaivon pohjalla liottaminen ei välttämättä tuottaisi toivottua bakteerikattausta. Esteri oli eri mieltä ja sai hetkellisen bannin kylpyhuoneeseen. Snurre onnistui myös varastamaan proppupussin nenämme edestä kummankaan huomaamatta ja jemmaamaan sen lämminvesivaraajan taakse, missä se on toki paremmassa tallessa mitä keskellä lattiaa. Sitä sieltä etsiessä löytyi myös kasa mätänemässä olevia kanankauloja, joka selitti yhdellä kertaa paitsi sen, miksi Miikkis on koittanut viime päiviin asti tunkea lämminvesivaraajan alle, mitä se ei yleensä tee, ja miksi kylpyhuoneen haju ei ole hävinnyt, vaikka olen koittanut siivota sitä normaaliakin ahkerammin. Nämä kaksi olisi ehkä voinut yhdistää aiemminkin, jos olisi vaivautunut pysähtymään miettimään asiaa ;-)
Allas tämänhetkisessä asussaan |
Mihailille uuden altaan tulo on ollut selvästi isompi shokki mitä tytöille; unohdin nimittäin torstaina kokonaan pojan iltapalan touhutessani uuden altaan kanssa. Poika kyllä koetti useampaan kertaan pyytää annostaan, mutta totesin aina palaavani asiaan kohta, kunnes Miikkis nukahti sohvan alle luovuttaneena, eikä tullut koko yönäkään viereen nukkumaan. Aamulla aamupalan jälkeen se olisikin sitten kaivannut kaikkuaikaa ja viereen tai syliin nukkumaan, mutta jouduin harmikseni lähtemään töihin. Siinä kohtaa olisi kyllä melkein tehnyt mieli laittaa esimiehelle viestiä kohtaamastani ylivoimaisesta esteestä, mikä estää työpaikalle pääsyni. Sillä mitä muutakaan se voisi olla, kun uninen haisunäätä tarraa tassuillaan kädestä kiinni ja työntää haukotellen pään kainaloon. Mutta ei se silti auttanut kuin lähteä. Etenkin kun Miikkis alkaa olla nyt talvimoodissa ja jos se saisi päättää, se nukkuisi sylissä _paljon_. Onhan ihminen oikein hyvä lämpöpatteri.
Nyt sitten odotellaan miten uusi allas lähtee käyntiin. Ja joulua. Nääpät kun saivat alkuviikosta myös oman joulukuusen tutustuttavaksi ennenkuin siirrytään Tampereelle joulun viettoon. Että ei tarvitse mummolareissua aloittaa heti kuusen kaatamisella. Tähän mennessä kuusesta kiinnostunein on ollut Snurre, joka jaksoi ensimmäisenä päivänä innostunut painimaan alaoksien kanssa, mutta joka on nyt jättänyt kuusen muiden tapaan rauhaan.
Faunattarelta tuli myös paketti kissanhiekkaa testiin. Pitääkin ottaa se nyt koekäyttöön, kun saa allasjutut pois alta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti