Näätäpäivä Länsikeskuksen Faunattaressa

Otimme tänään pienen varaslähdön huomiseen eläintenpäivään ja maanantaina alkavaan

eläintenviikkoon, ja kävimme Faunattaressa esittelemässä nääppiä. Mukana oli meiltä Miikkis ja tytöt sekä Sariannalta hänen kaksi frettipoikaansa Ahti ja Otto. Mainoksessa tapahtuman kestoksi oli ilmoitettu klo 12-16, mutta kun ihmisiä ja jaksamista riitti, olimme lopulta kuuteen - ja loppuillasta olenkin sitten ihmetellyt, kun kurkku on kipeä ja ääni poissa ;-)

Menomatkalla kohti Faunatarta poimimme kyytiin Sariannan fretteineen, ja tunnelma autossa muuttui hieman jännittyneen odottavaksi. Minä ja Sarianna kun olemme kumpikin olleet pitämässä eläinkauppapäiviä aikaisemmin, ja samaten Miikkis ja Ahti ovat näissä jo konkareita. Mukana olleista neljästä fretistä kolme oli kuitenkin mukana ensimmäistä kertaa, ja vaikka omat nääpät toki kotioloissa tuntee, on yleisötilaisuus aina eri. Niin vähän sitä siinä sitten jännitti kumpikin, miten ne omat osaavat tuollaisessa käyttäytyä. Pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, ja jokainen mukana olleista edusti hyvin luonteensa mukaisesti: ensikertalaisista Otto nukkui lunkisti selällään vieraidenkin sylissä, Snurre hyppi oravana sylistä toiseen välillä jopa oma aloitteisesti ja Esteri napitti hillitysti sylissä nukahtaenkin siihen pariin kertaan. Snurrekin kyllä väsähtäessään ihastui ihmisten huppuihin, ja kävi nukkumassa useammassakin sellaisessa, vaihtaen aina seuraavaan kun ihmisten piti lähteä.

Miikkikselle oli laitettu paikanpäälle valmiiksi aitauskin, ja liikkeessä sitten ounasteltiin, että freteillä olisi varmaan omansa mukana kuten aiemminkin. Tulimme kuitenkin Sariannan kanssa siihen tulokseen, että kahdelle aitaukselle ei ole mitään tarvetta. Miikkis ja Esteri kuitenkin tuntevat Sariannan pojat jo ennestään, ja Snurrekin alkaa pikkuhiljaa sietää niitä. Siinä missä ensikertoja vieraita frettejä nähdessään Snurre pissasi alleen, kiljui kuin syötävä ja sinkosi pois aitauksesta, nyt poikia tyydyttiin tapittamaan vähän matkan päästä ja käymässä vain pari kertaa komentamassa. Ahti ei kyllä ollut ihan vakuuttunut siitä, että olivatko ne komentamiset aiheesta, kun kummallakin kerralla Snurre kävi kiljumassa pojan korvaan pojan ollessa nukkumassa... Ja otti toki nokkiinsa, kun toisella niistä kerroista Ahti kehtasi lähteä jahtaamaan neitiä. Siitä sydämistyneenä Snurre kapusikin taas hetkeksi pois aitauksesta kiertämään sylejä ja hakemaan sympatiaa jouduttuaan taas viettämään aikaa joidenkin näätien kanssa. Mutta on kyllä ollut mukana nähdä, että Snurrekin selviää koko ajan paremmin vieraiden frettien kanssa ja reaktiot niihin muuttuvat koko ajan rennommiksi. Tosin en sitten tiedä, kuinka vieraina noitakaan poikia voi enää pitää, kun likatkin ovat ne kuitenkin jo useampaankaan kertaan nähneet.

Otto taas olisi halunnut painia Miikkiksen kanssa, joten yleisöä päästiin viihdyttämään myös Miikkiksen tavalla ratkaista tungetteleva fretti -ongelma: Miikkis nimittäin istui Oton päälle joka kerran kun poika tuli kärttämään leikkiseuraa. Löydettyään itsensä tarpeeksi monta kertaa haisunäädän pyllyn alta, Otto tuli siihen tulokseen, että ehkä aitauksessa voi tehdä muutakin. Ei ole aina helppoa olla ainoa pentu, siinä kohtaa kun kaikilla aikuisilla alkaa olla akku loppu. Miikkis taas pääsi enemmän omaan elementtiinsä siinä kohtaa, kun Raija kysyi, mitä pojan tekisi mieli, kun Miikkiksen kuono alkoi taas toimia magneetin lailla namihyllyjä ohitettaessa. Raija sitten tarjosi pojalle pihvitikut, ja puoli pakettia hävisikin sekunneissa, kun Miikkis sai makupalat tassuihinsa. Siinä kohtaa pojan harmiksi astui kuitenkin säännöstely peliin, ja loput kaksi pötköä jäivät odottamaan myöhempiä herkkuhetkiä.

Ihmisiä riitti taas mukavasti koko päivän, vaikka hiljaisempiakin hetkia saatiin pari. Valtaosa kävijöistä oli satunnaisia ohikulkijoita, mutta muutamat olivat tulleet paikalle vartavasten nääppiä
katsomaan. Miikkis herätti taas monessa ihmetystä, ja usealle tuli ihan uutena asiana, että haisunäätiäkin voi pitää lemmikkinä. Fretit taas olivat kävijöille huomattavasti tutumpia, ja useammalla olikin joko ollut niitä aiemmin, tai sellaisen hankinta oli ollut ainakin joskus suunnitelmissa. Lapset tosin tunnistivat Miikkiksen haisunäädäksi paljon helpommin mitä muut aitauksen asukit ja sylinvaltaajat freteiksi.

Seuraavana onkin sitten vuorossa sitten Lempäälän Ideaparkin Faunatar viikon päästä :) Toivotaan että lauma jaksaa silloin yhtä hyvin, tämä kun on ensimmäinen kerta, kun meillä on sattunut kaksi eläinkauppapäivää näin lähekkäin. Mutta onneksi tässä on kuitenkin ennen sitä useampi päivä aikaa huilia.