Frettimiittailua Vartiovuorenmäellä

Jussi, Miikkis & Snurre

Tänään aamu alkoi sateisissa merkeissä ja aamusta iski pieni paniikki: ehtiihän sade mennä ohi ennen iltaa. Illalla kun oli ohjelmassa Varsinais-Suomen frettien ulkomiitti, jota oli taas kovasti odotettu viime miitistä asti. Otsikko onneksi paljastaa tässä kohden olennaisen, eli pilvet väistyivät, eikä miittiä jouduttu perumaan. Mekin siis ilmestyimme paikalle Miikkiksen ja tyttöjen kanssa. Esteri on meidän laumasta se joka itseni lisäksi saa näistä eniten irti, mutta haluan silti totuttaa Miikkistä ja Snurreakin enemmän muihin fretteihin. Mihailin kohdalla tämä menee paremmin, ja poika tyytyy suurimmaksi osin ignooraamaan ne fretit jotka eivät tule ihan kiinni ja työntämään muita pepulla hieman kauemmaksi. Snurren kohdalla edetään pienin askelin, ja lähinnä totutellaan vieraiden frettien läsnäoloon lähellä. Tänään päästiin jo siihen pisteeseen, että toista frettiä mentiin jo vähän haistamaan ennenkuin kavuttiin kiljuen punttia pitkin olkapäälle turvaan. Myöhemmin koitettiin vielä paria väsynyttä ja kilttiä frettiä Snurren kanssa samaan aitaukseen, ja silloinkin neiti karkuun juoksemisen sijaan otti jo vähän kontaktia, vaikka edelleen kyllä myös varuiksi kiljui joka välissä, niin että Ruutikin oli ihan ymmällään mitä tuo toinen meinaa, kun tulee koko ajan korvaan huutamaan. Suurimman osan aikaa Snurre saikin nukkua rauhassa sylissä, keikkua olkapäällä tai

Aitauksia ja kantokasseja

touhuta omassa aitauksessaan. Silti itsestä oli mukava huomata, että vaikka toiset fretit olivat Snurresta edelleen pelottavia, eivät ne olleet ehkä ihan yhtä pelottavia kuin ensimmäisellä kerralla.

Siinä samalla pääsi taas freteistäkin hyvin höpöttämään, sekä muiden paikalla olleiden harrastajien että ohikulkijoiden kanssa. Monelle ohikulkijalle puistoon pystytetyt frettiaitaukset kun olivat hyvin eksoottinen näky. Miikkiksestäkin toki taas kyseltiin, mutta Jussi hoiti tälläkertaa isoimman osan haisunäätäkysymyksistä sekä esitteli poikaa uteliaille. Jussi kun kyllä tykkää tytöistäkin, mutta esimerkiksi näyttelytkeskustelut eivät kiinnosta häntä yhtäpaljon kuin itseäni. Niinpä häntä ei niin paljon haitannut erkaantua välillä frettikeskusteluista haisunäätäjuttuihin. Itse taas seurailin ylpeänä kuinka nätisti Esteri nukkui ihmisten sylissä, miun pieni kaunis nääppä. Vaikka muutaman kerran Esteri katsoikin vähän pitkään, kun nappasin sen sijaan aitauksesta välillä myös poikia syliini. Etenkin Ruuti nukkui siinä pienen tovin väsytettyään ensin itseään painimalla Oton kanssa kunnon pentupainit ja jouduttuaan sitten Snurren komennettavaksi.

Esteri ja Wilman pojat

Kotiinpäin lähti sitten itseltäkin boksillinen ja kassillinen hieman väsähtäneitä nääppiä. Vaikkei nuo omat miiteissä niin reuhdokaan, niin ovat ne verran jänniä juttuja kuitenkin, että uni maistuu hyvin kotiin päästyä. Vähän miitissä puhuttiin seuraavastakin, että jos vaikka syyskuussa ehtisi vielä yhden ulkomiitin järkätä. Jos saataisiin silloin mukan nekin, jotka eivät tänään päässeet (kuten Ara ja Huba <3).

Miikkis ja Snurre <3