Näyttelysuunnitelmia

Viime vuoden lopulla olin niin väsynyt, että päätin jättää kaikki näyttely- ja yhdistysjutut vuodeksi. Alkuvuosi on kuitenkin selvästi tehnyt tehtävänsä, kun näyttelyt ovat alkaneet taas houkuttaa. Minun piti ottaa kuitenkin hyvin kevyt aloitus, ja mennä vain turistiksi KesäPiknikiin tutustumaan frettinäyttelytouhuihin. Kyseisen näyttelyn ilmoittautuminen kun oli ja meni jo ennen likkojen kotiutumista, ja avoin puistoympäristö kesäpäivänä tuntui ajatuksena rennolta tavalta aloittaa. Ja tuntuu yhä: kyseiseen näyttelyyn kun on vielä kaksi viikkoa aikaa. Se mutta tulee siinä, että kyseistä näyttelyä odotellessa olen ehtinyt ilmoittautua jo kahteen muuhun ;-) Eli KesäPiknikin lisäksi meidät voi bongata lokakuussa Finnish Ferret Festivalista Viialasta ja helmikuussa West Coast Winter Ferret Showsta Raisiosta. Helmikuuta ei tosin lasketa, kun se on jo ensivuotta. Kaikkiin on lähdössä ainakin tytöt, ja KesäPiknikissä on tarkoitus koittaa miten Miikkis ja tytöt tulisivat näyttelyssä samassa aitauksessa juttuun.

Jotenkin näyttelyt vain tuntuvat luontevalta tavalta tutustua toisiin harrastajiin: milloin muulloin samalle pienelle alueelle olisi koottuna yhtä paljon erilaisia frettejä omistajineen? Arvostelut ja palkinnot ovat vain sivuseikka. Tyttöjen ilmoittautumiskaavakkeiden täyttö tuntui aikamatkalta viime vuosituhannelle: niistä selvisi muutamalla rivillä, sillä tytöistä ei tiedetä juuri mitään. Ei tarvitse kaivella esille kansioita joista tarkistella syntymäpäivät, kasvattajan nimen oikeinkirjoitus, sertien päivät tai rekisterinumerot. Kutsumanimen muistaa kyllä, ja väristä minulla on Snurren kohdalla vain vahva veikkaus: olen melkein varma että neiti on standardi suklaa, mutta en ihmettele kyllä yhtään, vaikka joku tuomari sen siitä korjaisikin. Rekisterinumerot tytöille on kyllä tulossa, sillä päätin rekisteröidä sekä Snurren että Esterin Suomen frettiliiton lemmikkirekisteriin. Jatkossa tyttöjen tiedot löytyvät sitten sirunumeron kanssa myös sieltä. Mutta näihin näyttelyilmoihin rekisterinumerot eivät vielä ehtineet.

Isomman näyttelypaniikin välttämiseksi on hyvä että on olemassa myös pienempiä tapaamisia. Ensiviikolla olemme taas menossa Varsinais-Suomen frettien ulkotapaamiseen hakemaan parhaat viimehetken vinkit KesäPiknikiä ajatellen. On se jännä miten näyttelyitä voi jännätä vielä senkin jälkeen kun ensimmäisestä on aikaa 18-vuotta... Mutta onneksi sitä tietää myös kokemuksesta, että näyttelypaikalla ei onneksi ehdi enää jännittää. Sielä kun on paitsi tuttuja kasvoja täältä Turun päästä, että muutamia facebook-tuttuja ja toivottavasti liuta kokonaan uusia tuttavuuksia. Ja varma tieto siitä, että yhteisiä puheenaiheita on ainakin yksi ja se on varsin laaja :-D