Tiniksen aikuisterraario

Eilen saimme hommat vihdoin sille mallille, että meidän keväinen löytölapsi parta-agama Tinis pääsi muuttamaan takkahuoneessa sijainneesta poikasterraariostaan aikuisterraarioonsa matelijahuoneen puolelle. Minulla oli tavoitteena, että tämä olisi tapahtunut jo kesän loppuun mennessä, vaikkei asialla sikäli ollut kiire, sillä Tiniksellä on vielä matkaa aikuiskokoonsa. 

Tiniksen uusi terraario

Alunperin olimme ajatelleet, että Tiniksen terraario olisi tullut matelijahuoneessa Lucin terraarion päälle, jolloin meidän parta-agamien keskinäinen näköyhteys olisi ollut kaikkein eniten minimissä (Luci eli Lucifer ja Tinis ovat kummatkin poikia, eli näköyhteydestä voi seurata jonkinlaista uhittelua puolin ja toisin). Totesimme että Tiniksen terraariosta tuli kuitenkin taustoineen niin painava, että suunnitelma meni hiukan uusiksi, ja lopulta päädyimme pyörittelemään kymmenkunta terraariota uusille paikoille, että saimme pojat eri puolille matelijahuonetta. Nyt tyypeillä ei ole näköyhteyttä molempien ollessa terraarioissaan, mutta jaloitellessa sellainen on mahdollista muodostaa, niin katsotaan nyt miten homma lähtee toimimaan. Tällähetkellä Luci kun jaloittelee useamman kerran viikossa (usein lähes päivittäin). Tinistä ei olla vielä päästetty jaloittelemaan ollenkaan, sillä hän on hyvin paljon pienempi ja tottumattomampi käsittelyyn. Mutta Tiniksen kasvaessa hänellekin tulee sitten mahdollisesti omat jaloitteluvuoronsa. 

Projektin nuoremmat avustajat

 

Tiniksen uusi terraario on kooltaan 150*70*80cm, eli jonkin verran isompi mitä parta-agamille suositeltu minimi (150*50*50cm), joten katsoo kutistuuko tämä käytössä, vai pysyykö tämä Tiniksellä kunnes hän joku päivä ehkä perii lucin linnan. Luci kun on Tinistä 8-9 vuotta vanhempi. Eilen Tinis oli muutostaan hieman järkyttynyt ja jäi alkuun lähinnä paikoilleen ihmettelemään, mutta tänään uutta terraariota on uskaltauduttu jo tutkimaankin. Terraarioon tuli nyt alkuun vielä muovimatto pohjalle, mutta Lucin kasvaessa se vaihdetaan todennäköisesti jossain kohtaa laatta-savihiekka pohjaksi, jollainen meillä on käytössä Lucilla ja leoskeilla. 

Tinis itse (herralla on nahanluonti vaiheessa, miksi huppu ja häntä ovat valkoiset)

Nyt takkahuoneen tilapäistorni onkin sitten taas toistaiseksi tyhjä, ja tarkoituksena olisi putsata se huolella ja siirtää sitten autotallin puolelle varastoon seuraavia käyttäjiä odotellessa. Tänäänkin kun ollaan kyllä taas hakemassa meille yksi löytölapsi, mutta kyseessä on sen verran pienempi tapaus, että hänelle viritetään karanteeni pienempään boksiin vessan puolelle.   

Frettien halloweennäyttely ja muita kuulumisia

Nyt on viimepäivät vedetty taas sellaista haipakkaa, ettei sitä ole ehtinyt istumaan alas kirjoittamaan mistään mitä on touhuttu, eikä touhuamaan loppuun matelijahuonemylläystä, vaikka siihenkin on nyt hankittu viimeinenkin puuttuva palanen (tältä erää...). Perjantaina käytiin viimein katsomassa The Mystery of Banksy - A Genius Mind -näyttely, joka on ollut työlistalla keväästä asti, mutta jolle ei jotenkaan ole onnistuttu löytämään sopivaa saumaa ennenkuin nyt, kun näyttely oli viimeistä viikkoa Turussa ja vaihtoehdot olivat nyt tai ei koskaan. Enkä todellakaan kadu, että mentiin mahduttamaan se tähän viikon vaihteeseen, sillä näyttely oli hieno, ja mukana oli myös laaja kattaus rakastamiani Banksy-rottia. 

Lauantaina oltiin liikkeellä aamuseitsemästä iltakymmeneen frettien halloween-näyttelyn merkeissä, joka oli saanut pitkästä aikaa liikkeelle monia sellaisiakin tuttuja joita ei ole nähnyt yli vuoteen tai useampaan vuoteen, sen lisäksi että paikalla oli ihan poikkeuksellisen paljon uusia lajiintutustujia. Täytyy pitää kaikki peukut pystyssä, että ensivuodesta tulisi hyvä pentuvuosi, että saisi potentiaalisista kiinnostuneista uusia harrastajia joukkoon. Meilläkin oli pitkästä aikaa kyydissä myös Sarianna Leon ja Teslan kanssa. Jouduin kyllä taas näyttelyssä vähän vastentahtoisesti hyväksymään sen, ettei meidän junnulauma freteissä ole enää junnulauma, kun katselin yhdessä aitauksessa Adamin junnulauman menoa - ja toki asiasta vihjasi vähän myös se, että frettinäyttelyissä arvostelu alkaa veteraaneista, ja Hattara eli meidän vanhin "junnu" oli heti luokassa kaksi, ja siirtyy ensivuonna veteraaniluokkaan. Vaikka ihan vastahan noi ipanat meille tulivat. 

Notte arvostelussa

 

Meidänkin laumassa kaikilla oli vähän karvanvaihto käynnissä, eikä tuomaripöydällä olisi yhtään maltettu rauhoittua saati sitten näyttää hampaita. Etenkin alppareilla tämä korostui, kun heidän hännät näyttivät kahdesta osasta kootuilta, kun tyvi oli vanhaa valkoista karvaa, ja kesällä kaljuiksi tiputettu pätkä keltaista lyhyttä karvaa. Siitä huolimatta ei lähdetty kotiin ihan tyhjin käsin, vaan Notte oli luokkansa toinen ja Sera samassa luokassa luokkansa ensimmäinen, ja saatiin kotiinviemisiksi pari sievää halloween-ämpäriä yllätyksineen. Sariannan kaksikko yllätti vielä kovemmin, kun Leo oli tuomarin suosikki, ja Tesla paitsi voitti luokkansa, sijoittui Paras Seniori kakkoseksi (freteillä paras seniori on jaettu kahteen, joista paras seniori ykkönen on nuorempi seniori, ja paras seniori kaksi vanhempi seniori).

Väsyneet luokkavoittajat

 

Sunnunantaina heti herättyä jatkui sitten maanantain ammattiopistovierailun valmistelu. Minua oli taas pyydetty Livialle esittelemään eksoja eläintenhoitajaopiskelijoille, ja tällä kertaa päädyimme siihen, että otin mukaan pelkkien frettien sijaan vähän laajemman lajikattauksen. Meiltä lähti mukaan fretit, kääpiörotista Oreo, Domino ja Pulu, pikkusiilitanrekki Simo, kuningaspyton Selena, viljakäärme Karamelli-Kalkaros, leopardigekko Zola, ja pari tuhatjalkaista. Alunperin minun piti ottaa mukaan leopardigekoista Pipari, koska Pipari on tottuneempi käsittelyyn, mutta Pipari oli juuri harmaana, niin suunnitelma vaihtui sen osalta lennossa. Sunnuntaina sitten kuvattiin tyyppien asumuksia, että oli näyttää miten tyypit asuvat silloin kun eivät ole pienissä kuljetuslaatikoissa, sekä pelattua kuljetuslaatikkotetristä, että mitkä kuljetuslaatikoista mahtuisivat yhdessä mahdollisimmin pieneen määrään kylmälaukkuja ja kantokasseja. Lopulta sain koko jengin kuljettimet sopimaan varsin kompaktisti kahteen kylmälaukkuun ja yhteen boksikassiin, jonka lisäksi mukaan lähti frettien aitauskassi. 

Unikasa näyttelyssä

 

Ja eilen otin sitten suunnan sinne Paimioon toteuttamaan kyseisen oppilaitosvierailun. Ryhmä oli jaettu kahdeksi vähän pienemmäksi ryhmäksi, joten esittely hoidettiin kahdessa osassa niin, että ensin puolet porukasta oli tutustumassa meidän jengiin ja toinen puoli marsuihin, ja sitten vaihdettiin. Meilläkin mukaan otettavat oli valittu sen mukaan, että eläimiä sai muutakin kuin katsoa, ja kiinnostuneet pääsivät myös ottamaan läheisempää kontaktia tyyppeihin. Leopardigekko Zolan osalta tosin vain ensimmäinen ryhmä, koska sen jälkeen hänen käsittelykiintiönsä oli selvästi täysi, ja hän sai olla sitten vain katseltavana. Liskoista meidän kaikkein käsiteltävin tyyppi olisi ollut toki parta-agama Luci, mutta koska koulullakin on parta-agama, valitsin sitten seuraavaksi käsiteltävimmät niiden joukosta, mitä koululla ei näe. 

Koululle mukaan lähtenyt edustustiimi

 

Loppuilta menikin sitten koomatessa, mitä sai tehdä hyvin rauhassa, kun Jussi oli lähtenyt siskonmiehen kanssa keikkareissulle Helsinkiin, ja kotiutui vasta yhden jälkeen yöllä. Tänään on sitten ohjelmassa kaaoksen hallintaa, kun alan siivota näyttelykamoja, kuljetusbokseja, kylmälaukkuja ja muita paikoilleen, josko sitten vihdoin pääsisi viemään myös matelijahuonemylläyksen loppuun.  

Hattaran arvostelu

Noten arvostelu

Seran arvostelu

Mymskin arvostelu

 

   

Vihdoinkin unille

Olen antanut nelivarvaskilpikonna Donatellan olla vielä ulkotarhassaan valmistautumassa nukkumaan, sillä sielä valonmäärän ja lämpötilan lasku on ollut huomattavasti helpompi toteuttaa kuin matelijahuoneessa. Donatellalla on oman ulkotarhansa yhteydessä myös useamman neliön kasvihuone, joka tasaa jonkin verran isoimpia lämpötilavaihteluita ja alhaisempia yölämpötiloja. Nyt Turkuunkin on kuitenkin alettu lupailla sen verran matalia yölämpötiloja, että ellei uni olisi alkanut pian maittaa, olisi pitänyt pistää homma poikki ja ottaa Donatella sisälle. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Donatella oli viimein kaivautunut kasvihuoneen olkiin nukkumaan.  

Pieni puntarilla käynti ennen jääkaappiin siirtymistä

Niinpä konnuuden elämää häirittiin nyt sen verran, että hänet kaivettiin hetkeksi puntarille ja siirrettiin sitten talvehtimislaatikossa autotallin jääkaappiin jatkamaan uniaan. Uni oli onneksi jo sen verran syvää, ettei pieni häiritseminen saanut Donatellaa aktivoitumaan uudelleen. Jääkaapissa lämpötila pysyy tasaisen viileänä menemättä ikinä pakkasen puolelle, niin unien jatkaminen on sielä turvallisempaa seuraavat noin kolme kuukautta. Tänä aikana Donatellan painoa seurataan viikottain, ja samalla tehdään pieni yleistarkistus, ettei alakilvessä näy punoitusta tai muita merkkejä mahdollisista ongelmista. 

Donatellan talvehtimisboksi jääkaapissa

Pikkusiilitanrekki Simo ei puolestaan näytä vielä mitään merkkejä siitä, että alkaisi valmistua unille. Tämä on tosin pikkusiilitanrekeille ilmeisesti ihan tyypillistäkin, että urokset hengailevat valveilla naaraita pidempään. Sitten kun Simon unien aika tulee, hänelle laitetaan autotalliin oma unimaja, sillä lämpimämmistä oloista tulevan tyyppinä Simon talvi on huomattavasti lämpimämpi kuin Donatellan, miksi he eivät voi jakaa samaa jääkaappia. Viileämmässä asunnossa pikkusiilitanrekin talvehtimen voisi onnistua ihan terraariossakin, kun vain sammuttaisi sieltä lämmöt ja valot. Meillä kuitenkin muut terraariot lämmittävät huonetta niin paljon, että talvilepopaikka on laitettava muualle.

Tiniksen terraariotakin on saatu edistettyä, ja nyt siinä on tausta jo laastin kuivumista vaille valmis. Sitten tarvitsee vielä saada apujoukkoja että saamme terraarion nostettua lopulliselle paikalleen. Mutta toivotaan että pian päästään jo muuttamaan Tiniskin takkahuoneessa olevasta poikasterraariosta matelijahuoneen puolelle. Tiniksen aikuisterraan tarvittava pidempi uv-valaisinkin saapui tänään, niin homma ei ole enää siitäkään kiinni.   

Pigmentillä värjätty laasti levitettiin Finnfoamin ja polyuretaanin päälle

Märkänä väri oli tuollainen tumma terrakotta

Lopullinen väri tulee näkyviin nyt pikkuhiljaa laastin kuivuessa

 

Matelijahuonekuulumisia

Tällä viikolla on tullut häärättyä taas enemmän matelijahuoneen puolella. Minun oli alkuun tarkoitus vain puhdistaa sukkanauhakäärme Matan terraario perusteellisesti ennen Matan palauttamista sairassyksiöstä terraarioonsa. Matan leikkaushaava kun on parantunut jo niin hyvin, että hänet uskalsi siirtää takaisin kuivikkeelle. Asiaa harkittuani päädyin kuitenkin samalla vaihtamaan Matan ja kuningasboa Valtun terraariot päittäin. Valtu kun on heistä jo nyt isompi, ja kasvaa yhä. Mata taas on jäänyt paitsi hyvin minimadoksi, hän on myös leskeytynyt jo muutamia vuosia sitten, eikä hänelle ole tällä hetkellä suunnitteilla uutta kämppistä. Niin Valtu sai nyt vähän isomman terraarion, sillä Matalle saa pienempikokoisena monipuolisemman sisustuksen pienempään.  

Matan uusi terraario

Minimato Mata <3 

En ollut yhtään muistanut, että Matan vanhasta terraariosta oli jouduttu luohimaan pala taustasta pois, että hänen vesialtaansa oli saatu istumaan terraarioon (mikä myös teki vesialtaasta erittäin haastavan puhdistaa, mikä oli yksi syy sille että terraario piti myllätä ympäri). Joten Matan vanha vesiallas sai siirtyä vesikupiksi Luigille ja Matalle vaihdettiin helpommin puhtaana pidettävä (joskin pienempi) allas. Ehostin sitten taustan kaapista löytyneellä mustalla polyuretaanilla, ja päätin vihdoin mihin kiinnitän Tropicalssista hankitun Tinon tekemän keinokiven. Olin jemmaillut sitäkin jo jonkin aikaa kaapissa odottamassa sopivaa projektia tai inspiraatiota.   

Valtu <3

Valtun uusi terraario

Samalla jatkoimme myös parta-agama Tiniksen aikuisterraarion tuunaamista, joka on ollut nyt vähän jäissä. Siihen saatiin nyt silikoonattua muovimatto pohjalle, kiinnitettyä finnfoamit ja vedettyä finfoamin päälle vähän polyuretaania, josko sitten viikonloppuna ehtisi pinnoitushommiin. Terraan tuli kiinteä muovimatto paitsi antamaan vähän lisätukea haljenneelle pohjalasille, myös ainakin vauva-ajan pohjamateriaaliksi. Voi olla että askarrellaan sen päälle sitten jossain vaiheessa uusi lattia liuskekivistä ja savihiekasta, etenkin jos näyttää siltä, ettei terraario ole jo taustoineen liian painava Lucin terraarion päälle. Jos on, sitten luvassa on taas terraarioTetristä. Olen koittanut nyt päästä eroon siitä mielikuvasta, millainen Tiniksen terraariosta voisi upeimmillaan tulla, ja koitan ottaa sen suhteen nyt enemmän "better done than perfect" -asenteen, ettei se jää pyörimään tuohon lattialle ikuisuusprojektina. 

Tiniksen kämpän tuunailua

Valitettavasti matelijabunkkerielämään mahtuu myös yksi kuolintapaus. Kun Mellu kävi hakemassa Pulla-käärmeensä, katsoin jo silloin, että meksikon tulijalkatarantula Jalapeno on joko molttamassa tai kuolemassa, kun se oli vetäytynyt vähän outoon sykkyrään. Tänään jouduimme valitettavasti toteamaan että hän on kuollut. Alkuun kuolisyy vähän mietittytti, kun Jalapeno oli vasta seitsemänvuotias ja naarasoletettu, mutta valitettavasti lähempi tarkastelu paljasti sukupuoletuksen menneen hänen kohdallaan pieleen, ja urospuolisilla elinajanennustekin on aika paljon lyhyempi.  

Lepää rauhassa Jalapeno

2019 - 2026 

 

Turun matelijamessut

Tämä oli taas niitä tapahtumia joihin tuntui ensin olevan kaikki maailman aika ideoida ja toteuttaa myyntipöytää. Sitten yhtäkkiä olikin jo messuviikko ja kaikki kauniisti levällään. Tämä viikko menikin sitten aika tohinalla, kun on käyty läpi siira- ja tuhispurkkeja ja pakattu lähtijöitä. Haettu ja pussitettu sopivia jäkäläoksia. Käyty läpi kaappeja mitä niistä keksitään myyntipöytään. Askarreltu ja laminoitu pöytäkylttejä ja hintalappuja Canvalla ja käsin. Tehty ilmoituksia tulevasta valikoimasta ja sovittu ennakkokaupoista ja merkitty jo myytyjä itselle ylös. Viesteilty Suskun kanssa pöytäliinoista, noidankattiloista ja juna-aikatauluista. Lopulta saunottu ja juteltu ja tehty maailmasta parempaa parempaa paikkaa.  

Valmiina päivään! 

Tällä kertaa minulla oli messuille ihan äärimmäisen haastava tavoite: sukeltaa sinne kaikkien houkutusten mekkaan, ja olla ostamatta mitään elävää ja mieluiten ei mitään muutakaan. Jotta tämän kaltaisia tapahtumia on järkevää järjestää jatkossakin, messumyynti on toki kaiken a ja o riittävän kävijämäärän ohella. Mutta koska tällä kertaa ennen messuja osui useampi iso lasku, jonka lisäksi autoni on menossa huoltoon ensiviikolla, niin tällä kertaa kaikki omat paukut piti suunnata siihen, että sai myytyä mahdollisimman paljon, ja ostettua mahdollisimman vähän. Lopulta päädyin koko päivän aikana ostamaan vain yhden tarran, jonka piirtämisessä oli käytetty mallina meidän rubber ducky -siiroja. Lisäksi minulle kyllä tuli pienen mutkan kautta yksi uusi tuhislaji Joonakselta, joka ei tänä vuonna päässyt valitettavasti itse messuille, sekä jonkin verran ruokajuttuja vaihtokauppana. Vaikka tämmöinen vastuullisen ja kulutustaan tarkoin harkitsevan aikuisen larppaaminen onkin välillä tarpeen, ensivuodelle tarvitsen ehdottomasti paremman budjetin messuille. 

Tällä kertaa olimme aamulla pelipaikalla huomattavasti viime vuotta aiemmin, vaikkakin taas tavoiteltua myöhemmin. Susku kun bongasi perjantaina meidän makeanvesialtaan viime katastrofissa yksin jääneen mysteerirasboran, ja tunnisti sen paviaanirasboraksi, ja sattumalta Susku on tehnyt näiden rasboroiden kanssa tätä samaa, eli koonnut itselleen pikkuhiljaa parvea näistä kiilakylkien mukana välillä vahingossa tulevista tyypeistä. Mutta koska näitä ei kuitenkaan tule kovin usein ja silloinkin vain yksittäisiä, hänellekään ei ollut kovin montaa, joten sovimme että meidän mysteeripaviaani voisi muuttaa hänen parveensa. Pussiajan minimoimiseksi, koska messupäivästä tulisi kuitenkin jo itsestään pitkä, päätimme jättää kalan pyydystämisen aamuun, mikä oli virhe. Vaikka Susku on kalojen haavimisen ja pakkaamisen rautainen ammattilainen, niin yhden tietyn kalayksilön pyydystäminen isosta runsaskasvisesta altaasta, jos kyseinen kala ehtii tajuta että juuri häntä ollaan pyytämässä, ei olekaan niin suoraviivainen juttu. Lopulta jouduimme luovuttamaan ja sopimaan, että otetaan uusi yritys kun olemme seuraavan kerran suuntaamassa Tampereelle. 

Jussi oli messuilla ensisijaisesti ensiapuvastaavana, mutta hääräili myös pöytämme takana

 

Matkalla raviradalle pidimme vielä pikaisen huoltotauon ja nappasimme kofeiinia ja päiväyseineksiä matkaan. Sitten oli edessä auton kantaminen tyhjäksi ja pöydän laitto. Olin etukäteen toivonut että päästäisiin messuilla ekaa kertaa myymässä olleiden Mellun ja hänen siskonsa viereen, ja toiveemme olikin kuultu. Niin saatiin sitten tehtyä meidän kulmaukseen hyvä tukikohta, josta käsin onnistuin myös tukemaan Mellua hänen sortumisissaan. Sen myötä meillä onkin nyt yksi siankärsäkäärme kodinhoitohuoneessa, kun Mellu totesi löytäneensä itselleen täydellisen yksilön, mutta koska kyseessä olikin aikuinen naaras luovutusikäisen poikasen sijaan, hänellä ei olisi sille sopivaa karanteeniboksia. Joten sovittiin että käärme lähtee minun matkaani, minä laitan hänelle sopivan boksin, ja hän hakee tyypin täältä bokseineen sitten kun vapautuu messujen jälkeisestä menostaan. Olin kyllä positiivisella tavalla yllättynyt, miten hienon kattauksen Mellu siskoineen oli saanut pöytäänsä, vaikka heillä ei ollut alunperin suunnitelmissa ottaa pöytää. Mutta kun Mellu meni kysymään mikä on paras aika saapua messuille, jos haluaa välttää jonottamisen, mutta päästä silti sisään mahdollisimman aikaisin, vastasin siihen puolivakavissani että näyttelyilleasettajien ovi aukeaa aamulla klo 8. Hän mietti asiaa hetken, ja otti yhteyttä siskoonsa. Messukipinä iski kyllä selvästi kunnolla, kun päivän lopussa heidänkin suunnaltaan alkoi kuulua mietteitä siitä, mitä kaikkea pöytään voisi ensivuodeksi tehdä, kun pääsisi aloittamaan valmistautumisen jo ajoissa.      

Eläinalan myyjien ja kasvattajien lisäksi myös teemaan sopivien käsitöiden tekijät sekä viherkasvimyyjät olivat kivasti löytäneet tapahtuman. Aika moni matelijaharrastaja kun harrastaa myös terraarioihin sopivia kasveja, ja monilla viidakko levittäytyy terraaroiden ulkopuolellekin. Itsekin väänsin pitkään kättäni yksien aivan mahtavien jättipeikonlehden pistokkaiden kanssa, jotka olisivat olleet oikea unelma - jos minulla olisi vähänkään viherpeukaloa ja sellainen isolle kasville sopiva paikka, joka olisi turvassa freteiltä ja kissoilta. Mutta jos onnistun joskus keksimään sellaisen, tiedän mihin kaksi pistokkaista matkasi, ja josta voisi sitten ehkä joskus tulevaisuudessa kysellä uusia pistokkaita. Myös madagaskarin päivägekko Ötökän terraarion kasvit haluaisin laittaa jossain välissä uusiksi. Onneksi parikin kasvimyyjistä oli paikallisia, niin tietää sitten mistä lähteä etsimään sopivia kasveja, kun tilanne tulee ajankohtaiseksi. 

Mellun Pulla näyttää kuvissa kauhean pieneltä, mutta tääkin pieni muoviboksi on 130 litran Samla

Päivä eteni joutuisasti ja ihmisiä riitti melko tasaisesti viimeiselle tunnille asti, jolloin alkoi selvästi hiljentyä. Tällä kertaa vastustin kuitenkin kiusausta lähteä kiertämään vielä lopuksi mahdollisia hyviä viime hetken tarjouksia. En tarttunut niihin edes omassa pöydässäni, vaikka Suskulla olisi ollut taas hyppyhämähäkkislingejä myynnissä. Hänen tämän kertaiset poikaset olivat kuitenkin vielä pienempiä kuin viime vuotiset, joten totesin että tässä kohtaa tuollainen tyyppi tuntui aivan liian pieneltä ja hauraalta meille, vaikka en pidä mahdottomana, että Pomppo saisi vielä joskus seuraajakseen uuden hyppyhämähäkin. Sain kuitenkin kotiinviemiseksi aiempien vaihtareiden lisäksi myös poron sarven, kun messujen loputtua ihmisillä alkoi tavaroiden pakkaaminen ja sen päättäminen, mitä ei enää haluttu pakata kotimatkalle. 

Kotimatkalla poikkesimme sitten vielä Orikedon Tavernaan syömään ennenkuin oli aika tiputtaa Susku samalle asemalta jolta hänet oli vuorokautta aiemmin haettu ja suunnata kotiin purkamaan kasseja. Loppuilta menikin sitten eläinten purkamisen jälkeen melko pitkälti koomatessa. Naureskelin kyllä Suskulle, että kuinka tervettä käytöstä on maata bunkkerin nojatuolissa silmät mitään näkemättä ajastimien sammuttaessa valoja pikkuhiljaa ympäriltä ja miettiä, että mitä kaikkea pöytään sitten ensivuonna laittaisi. Koska jos (ja eiköhän kun, kun Tropicalssin viimeisintä tapahtumapäivitystä katsoo...) messut tulevat taas ensivuonna, tiedän missä aion sinä päivänä olla.  

Messujen kuvaaminen jäi minulla käytännössä kokonaan, mutta muunmuassa tapahtuman Facebook-ryhmästä Matelijamessut Turku löytyy mitä kaikkea ihmiset messuilta bongailivat.