Minit kasvavat

Dominon poikasilla on nyt ikää 1,5 viikkoa ja Pulun minit täyttivät eilen viikon. Etenkin ensimmäinen viikko on rottien kanssa ihan maagista aikaa, kun parigrammaisesta pienestä nakista alkaa kasvaa niin nopeasti tunnistettava rotta. Nytkin sattui taas niin hauskat poikueet, että vaikka pesissä pyörii yhteensä kymmenen pientä rottalasta, kaikki heistä ovat väriensä, kuvioidensa ja turkkimuunnostensa puolesta täysin erotettavissa. Tämä on erityisen kivaa siksi, että näistä poikueista kummastakin on jäämässä vain yksi tyttö jatkoon, ja muut lähtevät lemmikkikoteihin, ja lemmikkikodit yleensä arvostavat selvästi toisistaan erottuvia tapauksia. Etenkin Dominon minien kohdalla kasvattaja vielä arpoo sitä, kumpi variegatedeistä jää meidän jengiin. Tällä kertaa kun ollaan sovittu Jussin kanssa, että näistä poikueista jätetään vain ne mitkä jäävät sijoitukseen. 

Dominon minit eilen

Dominon pojat

Dominon tytöt. Etualalla varmasti lemmikkikotiin lähtevä, takaolevista toinen jää meille <3

Tällä kertaa kummankaan tyttärissä ei ole ketään joka näyttäisi täysin emoltaan tai muulta laumasta jo löytyvältä tyypiltä, joten minulla ei ole ketään jonka en ehdottomasti haluaisi jäävän. Aina välillä kun väännetään Saijan kanssa siitä, kun joku on täsmälleen yhtä upea kuin emonsa - ja minä en halua meidän laumaan äitiensä klooneja. Sen verran minussa on kuitenkin lemmikkiharrastajaa, että haluan erottaa tyypit muutenkin kuin vertailemalla niitä suurennuslasin kanssa vierekkäin, enkä saa lisäarvoa siitä, että niillä melkein identtisillä on oikein standardinmukainen kuvio. Helposti tunnistettavat kuviovirheet ovat sen sijaan hyvinkin mieleeni, mutta eivät aina sitä mitä Saija haluaisi poikueista jättää (paitsi silloin kun minulla käy tuuri, eikä synny yhtään täysin standardinmukaista, tai syntyvä standardinmukainen on eri muunnosta kuin meillä jo olevat). 

Pulun minit. Ensimmäisenä vasemmalla tämänhetkinen ennakkosuosikki kotiin jääväksi

Saijan ennakkosuosikki Pulun lapsista menee värityksen ja kuvion puolesta melko lähelle Erikaa, mutta Erika on sileäkarvainen ja Pulun tytär rex, joten päätin että tyypit saavat olla kyllin erinäköiset, mikäli Saija päätyy häneen. Dominon tyttäret taas menevät siihen kategoriaan, että Saija toivoo tyyppien olevan parempia jalostuseläimiä kuin näyttelyeläimiä, koska ulkomuotoluokkaan heistä ei ole. Sillä hän tutkiikin nyt mahdollisia tulevia sulhasvaihtoehtoja miettiessään kumpi heistä jää.

Pulunkin pesässä piippaa

Eilen illalla saatiin lisää kaivattuja vauvauutisia, eli myös kääpiörotta Pulu synnytti täsmälleen laskettuna päivänä. Tällä kertaa piippailuista varmistumista vaikeutti se, että en ollut alkuun täysin varma, kuuluivatko äänet Dominon pesästä yhtä häkkiä alempaa, vai Pulun pesästä. Mutta illan mittaan asia varmistui. Pulu viihtyi tiiviisti pesässään koko illan, joten pääsimme tekemään pikaisen pesätarkistuksen vasta puoliltaöin. Mutta ensitarkistuksessa kaikki oli hyvin: emo vaikutti virkeältä, ja pesästä löytyi neljä pientä nakeroa. Jussi vilkaisi pikaisesti myös sukupuolet, ja hyvin alustavasti minit näyttivät olevan kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. 

Minipulut <3

Dominon pesästä löytyy puolestaan kolme poikaa ja kolme tyttöä, joten ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että sukupuolijakauma meni harvinaisen tasan. Tosin Dominon muksuistakin yksi poikaoletuista näytti pari ensimmäistä päivää Jussin silmiin tytöltä (Jussi on meistä kahdesta huomattavasti tarkempi noiden parigrammaisten nakkien sukupuolettamisessa, miksi luotan näissä yleensä enemmän hänen arvioonsa kuin omaani).  

Nyt sitten eletään niitä ihmeellisiä päiviä, kun poikasisista tulee päivä päivältä enemmän rottia. Dominon lauantaina syntyneillä mineillä alkaa olla jo sen verran pigmenttiä, että kuviot ovat alkaneet näkyä. Ensin ihan aavistuksena toissa päivänä, sitten tummimmat eilen jo vähän tarkemmin. Vaaleimpien kuvioita saa aina odottaa pisimpään, sillä kontrastiero pigmentissä on pienempi. Heidän kohdalla en ole vielä kauheasti kurkkinut korvia ja viiksiä, koska olen itse todella huono erottamaan dumbokorvat ihan mineiltä. Viiksien puolestaan pitäisi olla kaikilla Dominon muksuilla suorat, ellei joukkoon ole eksynyt Wandan tyylisiä ylläreitä - meidän nakuneiti kun on näiden poikasten täti. Pulun pesästä puolestaan voi löytyä myös rexejä, koska Pulu on itsekin rex. 

Illemmalla on sitten vuorossa seuraava pesätarkistus. Näin alkuun pesä tulee tarkistettua kerran päivässä, ja yleensä etenkin ensimmäisellä viikolla nostamme yleensä emon siksi aikaa boksiin syömään nameja ja hieromme vasta pestyihin käsiin häkin kuivikkeita ennen pesään koskemista - olkootkin että en usko, että meidän hajut olisivat etenkään näille meillä syntyneille tytöille mikään ongelma. Kummatkin emoista ovat kuitenkin ensikertalaisia ja kaikki on heille uutta, niin pyrimme pitämään häiriöt minimissä. Jatkoa katsotaan yleensä sitten enempi emon mukaan, että kuinka rento tai suojeleva emo on. Ensimmäisinä päivinä kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, että kaikilla poikasilla on maitoa mahassa ja että ne kasvavat tasaisesti - ja siinä samalla toki sitten vähän ihmetellään värien kehittymistä ja opetellaan erottamaan minejä toisistaan.    

Mitä kuuluu kun ei mitään kuulu

Blogin puolella on ollut taas poikkeuksellisen hiljaista. Syynä ei ole taaskaan se, ettei mitään olisi tapahtunut. Sitä ei ole vain ehtinyt/jaksanut istua kunnolla alas päivittämään mitään pidemmin. Blogia kun en ole vieläkään oppinut päivittämään kännykältä toisin kun instaa. Tai siis osaisin tehdä sen teoriassa, en vain tykkää tehdä sitä käytännössä. 

Ollaan tässä parin viikon aikana saatu frettien kesämökki kunnostettua ja koko takaterassi terassitarha mukaanlukien pestyä ja öljyttyä. Sairastettu kunnon kesäflunssa, joka vei voimat todenteolla viikoksi. Uudelleenjärjestelty ja jaettu rottien karanteeni, kun osalla porukasta alkoi lääkerumba. Toivotettu tervetulleiksi Dominon muksut. Hoidettu yksi laiterikosta johtunut merivesitulvanpoikanen, kun allastietokone sekosi ja pumppasi kaiken korvausveden lattialle. Maksettu varausmaksu viime postauksen sinisestä poikapennusta. Esitelty tulevien kissanpentujen kasvattajalle tätä meidän jengiä. Diilattu eteenpäin yksi autotallin projektiterraarioista. Nämä näin päällimmäisinä mieleentulleina.

Dominon minit eilen <3

Myönnän että siinä viikonloppuna kun kämpän imuroimisen sijaan heittelin pyyhkeitä alati kasvavaan vesilammikkoon bunkkerin lattialla, työnsin huonekaluja pois tieltä ja koitin saada Jussia puhelimella kiinni samalla kun olo oli yhä flunssan takia tukossa ja kehno, ja vesi lähti uudestaan pursuamaan yli sumppualtaan reunan kävi hetkellisesti mielessä pitäisikö minun laittaa kissojen kasvattajalle viestiä että mitä jos siirretään maanantain tapaamista. Mutta totesin siinä samalla hetkellä, että yksi syy miksi kutsuin kasvattajan meille on että meille on tulossa sijoituskissa. Enkä minä voi rehellisesti luvata etteikö meidän elämässä voisi sattua ja tapahtua kaikenlaista myös silloin, kun neiti aikanaan päättää aloittaa kiimansa. Että ihan yhtälailla sitten sumplitaan ja laitetaan hommat toimimaan, oli sitten nurkissa karvapalloja tai ei. Ja jos miettii paljonko vuorovaikutustilanteita ja kohtaamisia tulee mahtumaan siihen että sijoituskissa saadaan terveystutkittua, näyttelytettyä, astutettua ja saatettua kaksi pentuetta luovutusiässä maailmalle, niin siihen tulee väkisinkin mahtumaan myös aika paljon arkea ja niitä ei-niin-täydellisiä hetkiä. Niin jos homma ei toimi sellaisina, ei se tule toimimaan ollenkaan, joten päätin olla stressaamatta asiasta liikaa. Hyvällä tuurilla kasvattaja ehtii vielä joku kerta näkemään tämän asunnon imuroitunakin.  

Pulun vauvamasu

Tänään taas odotetaan syntyväksi kääpiörotta Pulun poikaset ja toivotetaan tervetulleiksi pari hoitofrettiä. Näistä jälkimmäinen on taas hyvä esimerkiksi siitä, kuinka meillä tilanteet välillä elävät. Totesin nimittäin vasta eilen ääneen, ettei meillä ole pitkään aikaan ollut muita hoitofrettejä kuin Sariannan Leo ja Tesla. Sitten illalla tuli viestiä, että "näin nopealla aikataululla ei varmaan onnistu, mutta..." eli kyseltiin hoitopaikkaa lähinnä vastaisuuden varalle, jos tulisi mahku lähteä reissuun, mutta hoitopaikka freteille uupuisi. Ja asiaa hetken mietittyäni totesin, että eiköhän tuo järjesty nyt nopeastikin, sillä vaikka meillä on nyt karanteenitilat muissa jutuissa kiinni, niin frettien osalta omista laumoista toinen on tällä hetkellä ulkona, ja sisällä on kuitenkin tehty järjestelyt kahdelle laumalle. Että Bring It On vaan.   

Viikonlopun vähemmän hehkeitä hetkiä

Saimme myös vihdoin frettien Garden Party näyttelymainoksen valmiiksi ja julki nettiin, eli tänäkin kesänä olemme taas hostaamassa kaksi näyttelyä elokuussa. Ensimmäisena Lemmikki- ja showkesyrottien rottanäyttelyn ja yhdistyksen kesäpäivät, jotka ovat avoinna vain jäsenille ja joihin vaaditaan ennakkoilmoittautuminen. Ja sitten Garden party -frettinäyttely, joka on avoin myös yleisölle, ja johon on mahdollista tulla tutustumaan lajiin. Luovaa kaaosta on siis luvassa koko kesäksi, koska kesä- ja heinäkuu tulee menemään rottapoikueiden kanssa, heinäkuun lopulla päästään toivottamaan noskipennut tervetulleiksi kotiin ja elokuussa on sitten näyttelyt. Tylsistymisestä ei ole siis pelkona tänä kesänäkään.  

Hänestä tulee meidän Sasu <3 Kuva kasvattajan ottama.