Onko ihmisellä oikeus omistaa lemmikkejä?

Eksopuolella on jo viimeiset kymmenen vuotta pelätty positiivilistan tuloa. Eli listan siitä, mitä lemmikkejä ihmisen olisi oikeus pitää kotonaan. Listoista on esimerkkejä useammista eri maista, ja ne tahtovat olla parhaimmillaankin hyvin sattumanvaraisia. Nykyään harrastuksen parissa on useampia tuhansia lajeja, joten ei ole mitenkään mahdollista koota sellaista työryhmää, jolla olisi aikaa, asiantuntemusta ja riittävästi muita resursseja käydä listaa objektiisesti läpi ja arvioida kunkin lajin lemmikiksi sopivuus erikseen. En itseasiassa pysty edes kuvittelemaan, millaisella työryhmällä olisi mahdollista edes laatia se lista, saati arvioida sitä. Jos miettii että esimerkiksi minä olen harrastanut eksoja yli 30 vuotta, ja vaikka tiedän monesta lajista vähän, silti törmään joka vuosi lukuisiin uusiin lajeihin, joista en ole kuullut koskaan aiemmin. Se ettei jokin laji ole ainakaan toistaiseksi yleistynyt, ei kuitenkaan automaattisesti tee siitä hankalasti pidettävää tai huonoa lemmikkiä. Samaan tapaan kuin jonkin lemmikin yleisyys ei tee siitä automaattisesti helppoa ja kaikille soveltuvaa.

Positiivilistan tarpeellisuutta perustellaan muunmuassa laittoman eläinkaupan kitkemisellä, sillä maailmanlaajuisesti laiton eläinkauppa on yksi suurimpia bisneksiä heti aseiden ja huumeiden jälkeen. Eksoottiseksi lasketun kääpiöhamsterin ostajalla kun ei välttämättä heti ensimmäisenä tule mieleen, että samassa keskustelussa niiden kanssa puhutaan myös siitä ilmiöstä, että kun jonkin lajin uhanalaisuus status muuttuu lajin kannan pienentyessä, samalla lajista käytävä kauppa lisääntyy. Tämä näkyy valitettevasti myös osissa poliittisissa kannanotoissa positiivilistaa perusteltaessa, eli päättäjiltä saatetaan esimerkiksi kysyä, pitäisikö kenen tahansa saada pitää olohuoneessaan tiikeriä tai gorillaa, ja sitten vastaukset esitetään muodossa "vastaajista x prosenttia oli sitä mieltä, että eksoottisten lemmikkien pitoa pitäisi rajoittaa". Vaikka sitten käytännössä sitä listaa laadittaessa puhutaan enemmän siitä, otetaanko sille listalle myös gerbiili, vai riittääkö jos sillä on jo hiiri.

Toki positiivilistalla haluttaisiin suojella myös eläinyksilöitä ja varmistaa, että lemmikkinä pidettäisiin vain lajeja, joiden tarpeista on riittävästi tietoa, ja joille voidaan siten taata riittävän hyvät olosuhteet ja esimerkiksi niiden tarvitsema lääketieteellinen hoito. Mikä on toki ajatuksena kaunis. Mutta henkilökohtaisesti en valitettavasti usko, että saatavilla olevan tiedon määrä on useimpien tarjolla olevien lajien kohdalla se ratkaiseva ongelma. Mikäli hyvään eläimenpitoon riittäisi, että jokin laji on ollut lemmikkinä pitkään, sitä on tutkittu kattavasti ja siitä on saatavilla tavallisille lemmikin omistajille suunnattua tutkimuksiin perustuvaa tietoa, voisiko joku selittää minulle, miten esimerkiksi kissakriisi on mahdollinen? Kissojen kohdalla kun kukaan ei voi ainakaan vedota, että eläin jää hoitamatta siksi, ettei siitä olisi saatavilla tietoa, tai että ei onnistu löytämään eläinlääkäriä, joka hoitaisi kissoja. Samaan aikaan monien eksojen kohdalla ihmiset mittailevat ilmankosteuksia ja terraarion uv-säteilyn määrää saadakseen optimoitua ne sopiviksi pitämälleen lajille. 

Vasta perustetun Responsible Reptile Keeping yhteisön yhden postauksen kommenteissa joku kysyi, miten voi olla mahdollista, ettei jokainen joka omistaa matelijoita ole jo barrikaadeilla positiivilistoja ja muita rajoituksia vastaan. Se vähän kolahti, sillä en tiedä, olenko minä sielä. Ymmärrän positiivilistan haasteet, eikä se ole mielestäni missään määrin toimiva malli. Samaan aikaan osien vastustajien ihmislähtöiset reaktiot siihen, kuinka meidän harrastustamme ei saa rajoittaa ja ihmisillä on oikeus pitää mitä lemmikkejä haluaa, työntää minua toiseen suuntaan. Sillä vaikka olen elänyt ikäni lemmikkien parissa, ja tulen varmaan myös elämään, ellei asiaan tule isompia rajoituksia, kyseenalaistan vuosi vuodelta vahvemmin, pitäisikö meillä olla oikeutta omistaa ylipäätään mitään eläimiä. Minua ärsyttää se, kuinka positiivilistan kohdalla huomiota kohdennetaan nimenomaan eksoottisiin eläimiin, ja ylikorostetaan niiden pitoon liittyviä ongelmia. Toki minä olen harrastukseni myötä nähnyt läheltä myös monia eksoihin liittyviä ongelmia, ja haudannut monia eksoja, jotka ovat kärsineet erilaisista väärien olosuhteiden aiheuttamista kehityshäiriöistä. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, vielä enemmän minä olen nähnyt niitä kissoja ja koiria, joilla hampaat mätänevät suuhun, joilla kudos on tulehtunut luuhun asti hoitamattoman turkin alla, joiden on annettu laihtua luuksi ja nahkaksi, koska eläin on niin rakas, ettei siitä voida luopua. Eikä tässä ole vielä edes menty niihin tapauksiin, mitä on saanut kuulla eläinsuojeluyhdistyksissä työskenteleviltä ystäviltä, jotka ovat saaneet kuskata välillä saman päivän aikana useita kissoja suoraan populaatiopaikalta lopetettaviksi erilaisten tulehdusten, ampumavammojen ja muiden myötä.

Tiedän monia eksoharrastajia, joita esimerkiksi Viral vegansin kaltaiset toimijat ärsyttävät. Viral Vegansin monet videot ja julkaisut kun keskittyvät hyvin vahvasti siihen, mikä nykyisessä eläintenpitokultturissa on pielessä, ja ne jättävät näyttämättä sen, miten paljon moni eläimiinsä panostaa, ja miten paljon niiden pidon ympärillä on myös taitoa, osaamista ja asialleen omistautuneita ihmisiä. Kuitenkin itse koen monesti virkästäväksi sen, että sielä pureudutaan kuinka ihmisten koko eläinsuhde on pielessä, eikä vain eksoihin. Toki myös positiivilistan kannatus on erittäin vahvaa joissain eläinsuojelupiireissä, mutta sielä osa sentään sanoo ääneen myös sen, että koko lemmikkien pito pitäisi ylipäätään kieltää tai sitä pitäisi ainakin rajoittaa paljon nykyistä vahvemmin. Vaikka en olekaan asiasta täysin samaa mieltä, minun on helpompi saada kiinni sen ajatuksen johdonmukaisuudesta, kuin siitä, miksi osan mielestä esimerkiksi käärmeiden pito on suunnilleen epäeettisintä mitä ihminen voi tehdä, mutta samaan aikaan ei suoda ajatuskaan sille, onko sen kotona olevan kissan tai koiran lajityypillisiin tarpeisiin panostettu oikeasti niin paljon enemmän, että sen elämänlaatu olisi ihmiselle rakennetussa kotiympäristössä merkittävästi parempi, kuin sillä käärmeellä terraariossaan. Halu kieltää valtaosa eksoottisista puuttumatta kissojen ja koirien pitoon tuntuu minusta hyvin vahvasti iskulta sinne, mihin on helpointa iskeä. Eksot ovat tarpeeksi marginaalissa verrattuna vaikkapa kissoihin, joten niiden kieltämisen taakse on helpompi saada riittävästi ihmisiä, kuin kaikkien lemmikkien kieltämisen taakse. 

Tiedän, että minun pitäisi pelätä myös sitä, mitä tapahtuu, mikäli positiivilista tulisi ja rajaisi pois valtaosan meillä nyt olevista lemmikeistä. Siinäkin kun on ollut eroja, miten siirtymävaihe on toteutettu, eli onko kieltoon menneet lemmikit saanut pitää niiden luonnollisen elämänkaaren loppuun asti, vai onko ne määrätty hävitettäväksi. Itse haluaisin uskoa, että Suomessa päädyttäisiin ensimmäiseen vaihtoehtoon, jolloin tilanne olisi sama kuin meidän Mihail-haisunäädän kanssa silloin kuin haisunäätien pito kiellettiin vieraslajiasetuksella 2015. Eli lajia ei saanut enää maahantuoda, myydä tai lisäännyttää, mutta olemassa olevat yksilöt saivat elää elämänkaarensa loppuun. Matelijoiden kohdalla läheskään kaikki eivät kuitenkaan usko, että tämä olisi lopputulos, sillä matelijoissa on useita lajeja, jotka voivat elää jopa 25-70 vuotta, eli siirtämäajasta tulisi pahimmillaan ihmisiän kestävä, ja sen valvonnan toteuttaminen olisi äärimmäisen hankalaa. Vaikka en tiedä, kuinka järkevänä koen, että ihmisten ylipäätään sallitaan pitää lemmikkejä, en halua edes kuvitella, miten pääni kestäisi sen, jos minun pitäisi pyytää joku tänne tappamaan iso lemmikeistäni. Jos se, miten pääni on hajoillut tyyppien viime vuosien sairasteluista ja kuolemista antaa mitään osviittaa, on huomattavan hyvä, että en pysty edes kuvittelemaan sitä. Sen sijaan en osaa ahdistua yhtään siitä, kuinka esimerkiksi Ruotsissa monille eksoottisille on alettu vaatia lakiin huomattavasti nykyistä isompia minimivaatimuksia. Toki se menisi meilläkin erittäin haastavaksi, jos esimerkiksi kaikki matelijabunkkerin tyypit pitäisi vaihtaa lyhyellä siirtymäajalla huomattavasti nykyistä suurempiin terraarioihin, mutta se olisi kuitenkin pohjimmillaan vain järjestelykysymys, ja itse näkisin tulevassa eläinsuojelulainsäädännössä täyskieltojen sijaan paljon mieluummin jopa hyvin radikaaleja lisävaatimuksia sille, että jos lemmikkejä pidetään, miten niitä pidetään. En siksi, että esimerkiksi meidän nykyiset eläintilat olisivat lähelläkään sitä, mitä esimerkiksi Ruotsissa osa koittaa nyt ajaa läpi. Vaan koska tiedän, että edelleen monen mielestä lemmikkien pito on ihan ok tasolla, vaikka lemmikille olisi tarjolla vain se lain vaatima minimi, ja se ei ole nykyisellään monen lajin kohdalla paljon mitään.     

Kissojen ja koirien omistajat joutuvat harvemmin miettimään, mitä tekisivät, jos heidän lemmikkinsä kiellettäisiin. Tekeekö se sen, ettei silloin tule yhtä paljon myös miettineeksi sitä, onko kyseisen lemmikin pito eettisesti kestävää? Kuinka usein olet miettinyt, pitäisikö ihmisellä ylipäätään olla oikeus omistaa lemmikkejä? Ja jos, kenellä pitäisi olla oikeus valita, mistä lajeista elämäsi eläin olisi mahdollista valita?

Projektia pukkaa

Mustin terraario eteni taas vähän, mutta tämä päivä osaltaan vahvisti sitä, että kyseiseen projektiin tulee kulumaan paljon enemmän aikaa kuin olimme alunperin ajatelleet. Nyt pitääkin pitää sen projektin osalta taas tuumaustauko ja miettiä, miten hankkeen saisi palasteltua paremmin joko helpommin yksin toteutettaviin tai muuten pienempiin osiin, että sitä olisi helpompi edistää muutenkin kuin viikonloppuisin. Koska pelkkänä viikonloppuprojektina Mustin huone ei varmasti valmistuisi ennen kesää, sillä meillä ei ole keväällä juurikaan kokonaan vapaita viikonloppuja. Tämän päivän etenemisestä vastasi pitkälti Jussi yhdessä Antonin kanssa minun keskittyessä matelijahuoneen juokseviin asioihin.

Mustin huone rakentuu

Samalla kun haimme lisää tarvikkeita Mustin terraarioprojektiin, nappasin samalla muutaman pu-vaahdon sekä autotallissa odottavalle terraariolle että tänään haetulle terraariolle, josta myös puuttuu tausta. Voi olla, että aliarvioin menekin niiden osalta, ja joudun hakemaan vielä tuubin tai pari, kun pääsen työn touhuun. Näihin pienempiin askarrellaan molempiin pu-vaahto-Elastupor -taustat, eli meidän tarvitsee tilata myös Elastuporia

Ensiviikolla pitäisi ottaa työn alle myös kunnon siivosmaratoni, sillä ainakin kääpiörottien häkki sekä viljisten ja pytikoiden terraariot olisivat perusteellisemman puhdistuksen tarpeessa. Rottien ja viljisten kämppiin pohjamateriaalit ovat jo valmiina, eli niistä pääsee hyvin aloittamaan. 

Löllö ja Aino ottavat rennosti lämpötyynyllä

Yksi odottamani kuorma ei saapunut vielä perjantaina, joten huomenna pitää varautua myös noutokeikkaan. Pääsin nimittäin hamstraamaan vähän isomman erän kissanhiekkaa, rottien siementankoja, kissojen nameja ja rotan ruokaa. Tilaus toimitetaan kuitenkin muualle kuin kotiin, joten ne on haettava heti kun kuorma saapuu.  

Näiden lisäksi pitäisi alkaa miettiä pihan keväthommia, sekä keskittyä nukkumiseen, syömiseen ja palautumiseen. Tässä voi auttaa, ettei minulla ole ainakaan ennakkoon tiedossa ihan niin paljoa työvuoroja nyt keväälle, mitä olen talvella tehnyt. Mutta niiden osalta tilanne voi aina muuttua, jos joku töissä sairastuu. Joten sen varaan ei ikinä kannata täysin laskea. 

Tämä tuli vastaan Roskalava-ryhmässä, ja siitähän se ajatus taas lähti...

Lähiviikot kalenteri tulee siis olemaan melkoisen tyhjä, että ehdin ruksia to-do -listaa lyhyemmäksi. Etenkin nyt kun Naavan osalta ensimmäinen kiima bongattiin jo eilen, joten jos oikein hyvin käy, voi meillä piipata jo kolmen viikon päästä <3 Sain myös synninpäästön Naavan lihomisen osalta, kun selvisi että meidän vaaka valehtelee. Täytyy vain toivoa, että kyse on tyyliin pattereista eikä siitä, että vaaka olisi kokonaan hajoamassa. Mutta pääasia on ettei Naava ole lihonut yli 200 grammaiseksi.

Naava ja Tähti treffeille

Joululoman astutukset eivät tuottaneet tulosta kummankaan neidin kohdalla, joten kääpiörotat Naava ja Tähti lähtivät tänään lemmenlomalle. Kasvattaja päätti vaihtaa neitien sulhot toiselle kierrokselle, joten tällä kertaa neidit pakkasivat vuorostaan laukkunsa ja lähtivät kyläilemään sulhojen luo. Sovimme myös, että mikäli kummatkin neidit saadaan kantaviksi, ensin tiinehtynyt tulee meille synnyttämään, ja toinen jää synnyttämään sinne sijoituskotiin, jossa neidit ovat nyt astutettavina. 

Neidit lähtökuopissa

Haluaisin olla yhtä optimistinen kuin ensimmäisellä kierroksella, mutta kun edes varmasti näkemäni astuminen ja painonnousu eivät johtaneet mihinkään, niin väkisinkin sitä lähtee vähän vähemmin fanfaarein tälle kierrokselle. Etenkin kun tämän päiväinen punnitus paljasti, että Naava on vieläkin tuhdimmassa kunnossa kuin ennen edellistä astutusta, mikä ei ainakaan paranna todennäköisyyksiä. Kun kyllähän minä olin silmälläkin nähnyt, että Naava on pyöreähkö, mutta vasta vaakalukema herätti siihen, että kuinka pahasti. Tässä kun on tainnut käydä vähän sama kuin kissojen kohdalla silloin kun Mauno siirtyi erikoisruokavaliolle, eli en koe, että olisin tehnyt rottien ruokinnassa mitään muutoksia viime aikoina. Mutta nyt kun asiaa miettii, minun olisi pitänyt tehdä, sillä lauma on ollut kuukauden neljännestä pienempi, kun mummot olivat ensin kolme viikkoa sairastuvalla ja sitten heidät jouduttiin lopettamaan. Eli häkkiin olisi pitänyt mennä vähemmän ruokaa ja herkkuja.

Mutta nyt on myöhäistä aloittaa pelletti-parsakaalikaalikuuria, joten nyt pidetään vain kaikki peukut ilmassa ja toivotaan parasta. Neitien on tarkoitus viettää reissussa siihen asti, että tiineys olisi niin varma kuin mahdollinen, eli mikäli kaikki menee toivotusti, toinen tytöistä palautuu kotiin loppukuusta ja toinen sitten myöhemmin keväällä vietettyään mammaloman lemmenloman jatkoksi. 

Näillä siivoaa taas hetken

Neitien kasvattajalle tiputtamisen jälkeen jatkoimme Tampereelle sukuloimaan, ja kotimatkalla koukkasimme Maukulan toimitilojen kautta hakemassa kotiin kasan pesuaineita. Maukulalla kun oli rahankeräyskampanja Puhtopoikien kanssa, jonka kautta pystyi hankkimaan tukkupaketteja erilaisia pesuaineita. Osallistuimme kampanjaan tilaamalla 8kg laatikon pyykkipulveria, pari kanisterillista siivousaineita ja 100 tiskitablettia. Pesuainetiivisteet kestävät meillä varmasti ainakin vuoden verran, mutta veikkaan että tiskitabletit saamme hävitettyä kolmessa kuukaudessa ja pyykkipulverin vajaassa puolessa vuodessa, joten kadun vähän jo nyt, etten hamstrannut niitä enempää. Meidän laumakoolla kun voi olla varma, ettei pyykki ja sotkut lopu ikinä kesken. 

Mustin terraarioprojekti aloitettu

Tämän piti olla jo syksyn projekti, mutta talvi hävisi välistä taas vähän varkain. Mutta nyt operaatio kylmähuoneesta Mustin huoneeksi on vihdoinkin kunnolla startattu. Ensimmäisessä vaiheessa Jussi liimasi paikoilleen seiniin hankitut Finnfoam levyt, jotka toimivat paitsi eristeenä, myös pohjana, jonka päälle muita juttuja lähdetään kiinnittämään. Seuraavaksi olisi vuorossa, että Finnfoam levyn paloista lähdetään tekemään joitain pinnanmuotoja, jonka jälkeen levyt peitetään lasikuituverkolla ja lähdetään rappaamaan. 

Levyjen liimaus käynnissä

 

Tämä on ensimmäinen tämän mittaluokan terraarioprojekti meidän taloudessa, minkä takia joudumme opettelemaan ihan uusia materiaaleja ja työtapoja. Lattia-pintaa huoneessa on kuutisen neliömetriä, ja seinäalaa siten yli parikymmentä neliötä, joten Elastopurilla päällystetty polyuretaanitausta, joita on harrastettu pienemmissä terraariossa, ei tullut oikein kyseeseen sen enempää ajankäytöllisistä kuin kustannussyistä. Saimme kuitenkin Tropicalssin Tinolta käyttöömme muutamia apuvälineitä, joita voimme sitten testailla laastin kuviointiin, sitten kun pääsemme projektissa sinne asti. Tropicalssista on muutenkin käyty hakemassa tähän projektiin vinkkejä ja apuja, sillä Tinolla on kokemusta tällaisista isommistakin terraarioista. 

Rappauslaastia tuli alkajaisiksi hankittua kymmenen säkillistä, joten voi olla, että sitä joudutaan vielä täydentämään. Laastia kun on myös tarkoitus käyttää pinnanmuotojen rakentamiseen, joten sitä tarvitaan reilumpi kerros. Projektia ei kuitenkaan saada vedettyä läpi ihan yhdeltä istumalta, joten aikaa täydennyksiin on kuitenkin vielä projektin edetessä. Sillä emme ole vielä kiirehtineet ovenkaan tilaamisen kanssa, vaikka sekin olisi toki hyvä hoitaa piakkoin. 

Kylmähuoneen tuleva asukas kylvyssä

Autotallissa on myös yksi pienempi terraario, joka odottaa sellaista perinteisempää taustaa. Sekin pitäisi kantaa sieltä sisälle, että pääsisi työstämään sitä tämän isomman projektin lomassa. Vaikka nämä projektit keskittyvätkin vuoden teeman mukaisesti pääosin olemassa olevien lemmikkien elintiloihin, ollaan matelijahuoneessa varautumassa myös yhden uuden tulokkaan tuloon, kun haemme ensiviikolla meidän jengiimme yhden Herpille Koti -rinki tyypin lisää, ja tällä kertaa pysyvästi meille. Aiemmin tänä vuonna meille kun tuli jo muutamia HeKon sijaiskotilaisia, joiden kohdalla olemme toistaiseksi onnistuneet olemaan ilmoittamatta niiden jäävän meille. Siitä huolimatta olemme onnistuneet jo nimeämään toisen sijaiskotilaisista, mikä osaltaan vahvistaa sitä, että me emme todellakaan tule ikinä lähtemään sijaiskotitouhuun kissojen kanssa, tai ei ainakaan ennen, kuin kissalaumassa olisi oikeasti tilaa ja resursseja mahdollisille foster failureille. 

Tällä viikolla olisi edessä myös Naavan ja Tähden miehelään lähtö, joten pidetään kaikki peukut pystyssä, että maalis-huhtikuun vaihteessa meillä sitten vihdoinkin piippaisi pesässä <3

Levätkää rauhassa KIelo ja Opuntia

Tänään tehtiin sitten se lopullinen päätös, ja laitoimme sekä Kielon että Opuntian nukkumaan. Opuntialla ei ollut mitään yhtä selkeää syytä niinkuin Kielolla, ja ellei Kielon kohdalla olisi tarvinnut tehdä vielä päätöstä, olisin todennäköisesti jatkunut Opuntian kanssa vielä tarkkailulinjalla. Mutta nyt kun Kielon aika tuli, päätimme että mummot saivat lähteä samaa matkaa. Tällöin meidän ei tarvinnut myöskään tehdä päätöstä siitä, uskaltaisimmeko palauttaa Opuntiaa laumaan sen oltua nyt kolme viikkoa Kielon seuraneitinä sairastuvalla, vai olisiko meidän ollut parempi pelata varman päälle, ja erottaa Pihlaja laumasta Opuntialle kaveriksi ja jatkaa erillisen mummolauman pitoa eri huoneessa. Yksin jättämistä kun en pidä rottien kanssa vaihtoehtona. 

Tällä viikolla on tullut itkettyä pää migreeniin jo muutamana päivänä, ja sama teema jatkuu tänäänkin. Vaikka järjellä päätös oli helppo, olihan molemmilla mummoilla jo ikääkin, tunne harasi vastaan viimeiseen asti. Olisin halunnut olla tässä asiassa kaikkea muuta kuin järkevä. 

Mummot jäivät työpaikalle odottamaan kyytiä klinikan yhteistyötuhkaamoon. Totesin jo torstaina töissä, että en tiedä kuinka pieni tuhkahippunen sieltä tulee sitten takaisin, jos tähän päädytään, kun en ole ennen tuhkauttanut kääpiörottia. Mutta tässä tilanteessa en halunnut edes ajatella muuta vaihtoehtoa, kuin että mummot menevät tuhkattavaksi ja tuhkat lasketaan sitten meidän muistolehtoon.

Mummojen sairastupa odottaa kylppärissä vielä purkamistaan. Siihen hommaan tuli hommattua taas kunnon desinfiointiaineetkin, eli käydään kaikki sairastuvassa käytetyt tavarat läpi Virkon S -desinfiointiaineella ennenkuin palautetaan niitä muun lauman käyttöön. Pyrimme tällä lajikirjolla pitämään antibioottien käytön minimissä, ja suosimaan siivouksessa ennemmin peruspuhdistusaineita ja vesihöyryä desinfioivien pesuaineiden sijaan, että minimoisimme riskit resistanttien bakteerikantojen muodostumiseen. Mutta joskus tehoaineillekin on paikkansa.  

Rauhallista matkaa,

Kielo 13.10.2022 - 1.3.2025

Opuntia 3.9.2022 - 1.3.2025