Nutellan pennut 1vk

Tänään Nutellan vauvat täyttivät kokonaisen viikon. Sen kunniaksi laitettiin sitten pystyyn pienet kuvaukset, ja otettiin vauvoista ensimmäiset yksilökuvat. Sen myötä kolme hännällistä pastellityttöäkin saivat värimerkit, jotta ne on helpompi erottaa toisistaan. Tähän asti Sariannakin kun on tyytynyt seuraamaan, että kaikille pennuille tulee massaa lisää, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa lähestyä sekin, että Sariannan pitäisi alkaa tehdä päätöksiä kuka pennuista on kenenkin. Tällähetkellä näyttää siltä, että neiti Häntämerkistä tai Takajalkamerkistä saattaisi tulla meidän Mallu. Neitien väliset erot ovat kuitenkin vielä sen verran pieniä, että lopullinen valinta on vielä vaiheessa. Melkein kaikilta vauvoilta löytyy jo nimetkin, mutta niiden julkistamisen kanssa Sarianna odottelee vielä sitä, että jako on selvä.

Koko viisikko 1vk

Nutella on vieläkin hyvin tarkka pennuistaan, mutta pahin vahtiminen on ehkä alkanut jo vähän väistyä. Vieläkin katsoimme kuitenkin paremmaksi houkutella neidin pois pesästä siksi aikaa, kun kävimme hakemassa pennut punnittaviksi ja kuvattaviksi. Siitä Nutellalla alkoikin sitten kauhea hakeminen, missä pennut piippaavat. On kuitenkin selvästi yksi asia, mitä ei tunnollinen emokaan voi vastustaa - nimittäin lohitahna. Siinä kohtaa kun Sarianna kaivoi tuubin harhautukseksi minun palauttaessa pennut pesään, se kiire hävisikin heti. Että kyllä nyt viikon vanhat vielä pari minuuttia pärjää, kun äidillä on vähän kiireitä. Vasta kun tuubi otettiin pois ja laitettiin kiinni, Nutella muisti mitä oli tekemässä ennen tuubin ilmestymistä, ja kipitti äkkiä pesälle peittelemään muksut paremmin ja imetyshommiin.

Töpö, ppk pastelli naaras 27g

Ruger Hauer, ppk pastelli uros, joka jää Sariannalle kotiin 33g

Häntämerkki, ppk pastelli naaras 30g

Etutassumerkki, pk? pastelli naaras 27g

Takatassumerkki, ppk pastelli naaras 30g

Pennut olivat kasvaneet alkuviikosta taas ihan valtavasti ja turkkikin pörhistynyt, mikä teki vauvoista entistäkin samettisempia. Nyt tyypeillä oli painoa jo 27-33 grammaa, eli ne ovat miltei kolminkertaistaneet painonsa kuluneen viikon aikana.

Eläinystäväni messut lähestyvät - mukana lippuarvonta!

Parin viikon päästä otetaan taas suunta kohti Helsingin messukeskusta ja sielä pidettäviä Eläinystäväni messuja. Tänä vuonna samaan aikaan Eläinystäväni messujen kanssa järjestetään myös ELMA-messut, Lapsimessut, HupiCon ja OutletExpo, joista Eläinystäväni messujen ohella odotan erityisesti ELMA-messuja. Kaveri kun tiesi jo vinkata sielä olevan ohjelmassa alpakka-agilityä, ja ovathan alpakat ihan tajuttoman sympaattisia otuksia. Eläinystäväni messut ovat auki lauantaina 13.4. klo 9-18 ja sunnuntaina 14.4. klo 9-17

Messusivuston kanssa itsellä on edelleen samoja haasteita kuin vuosi sitten, eli näytteilleasettajalistaus antaa näkyviin vain kolmisenkymmentä näytteilleasettajaa. Pelkästään sitä lukemalla itsellä tulisikin ehkä helposti pieni epäilys, onko messuilla riittävästi sisältöä niin että sinne kannattaa lähteä kauempaakin. Kuitenkin eri eläinryhmissä pyörineenä tiedän useita listalta vielä puuttuvia yhdistyksiä, joilla on messuvalmistelut jo hyvällä mallilla. Toivottavasti näytteilleasettajalista saadaankin pian päivitetyksi, että kukaan ei ainakaan sen perusteella jätä messuja väliin. Omista suosikeista listalta puuttuu ainakin vielä Suomen herppiharrastajat ry, joilla on aina todella hienosti rakennettu ständi ja paljon eläimiä näytillä. Kyseisen yhdistyksen ständillä on luvassa myös myyntipöytä matelijoineen ja ruokahyönteisineen.

Herppiharrastajien ständiltä koitetaan bongata tuliaisia Ötökälle & kumppaneille

Eikä pidä tietenkään unohtaa kissoja! Kissakuumeisen miehen kumppanina ne ovat kanssa aina ihan ehdoton tutustumiskohde messuilla. Niidenkään osalta näytteilleasettajalista ei lupaa paljoa, mutta muualta sivustolta löytyy tieto, että paikalle on tulossa toistakymmentä eri rotuyhdistystä. Pidämme siis peukkuja myös norjalaisten metsäkissojen ja maine coonien löytymisen puolesta, sillä ne pitävät vuodesta toiseen pintansa Jussin suosikkirotujen kärkisijoilla. Kissojen liepeillä on yleensä myös ihan parhaat myyntiständit, jos haluaa koittaa bongata lelu- ja petituliaisilla näädille - tai miksei kissoille ja pienille koirille yhtälailla.

Ohjelmapuolelta itseä kiinnostavin kohta löytyy lauantaina klo 14 ja sunnuntaina klo 13, jolloin Etsijäkoiraliiton etsijäkoirat esittäytyvät. Etsijäkoirien ständillä poikkemista suosittelen muutenkin ehdottomasti kaikille eläimellisille. Sieltä kun voi hyvin kysellä vinkkejä myös siihen, miten oman lemmikin katoamiseen voi varautua jo ennalta niin, että etsimen on mahdollisimman tehokasta, jos vahinko ikinä pääsee käymään. Tälläisiä konsteja on muunmuassa huolehtia siitä, että lemmikillä on tunnistemerkintä, ja omat yhteystiedot ovat ajantasalla siinä rekisterissä, johon siru on rekisteröity. Karvakavereista on myös hyvä napata hajunäytteet ajoissa talteen.

Justiina liittyy mukaan meidän messutiimiin ja kaipaa kannustajia agilityradalle!

Ja kyllä, messuilta löytyy myös frettejä! Meidän neideistä mukaan edustamaan lähtevät Itsy, Justiina ja Huisku, ja meidän ja tyttöjen lisäksi paikalla on myös useita muita harrastajia fretteineen. Milla on myös luvannut kaivaa esille frettiagilyesteet, eli messuilla päästään pitkästä aikaa nauttimaan myös agilynäädistä. Meidän tyypeistä kukaan ei ole kylläkään vielä ennestään esteitä nähnyt, joten vauhdinhurman sijaan uskallan tässä kohtaa luvata vasta armotonta, mutta leikkimielistä yritystä koittaa saada tyypit ymmärtämään mikä on homman nimi.

Ja jotta kaikilla olisi tasapuolinen mahdollisuus päästä mukaan kannustusjoukkoihin ja ihmettelemään messujen antia, laitetaan taas arpoen pari lippua! Kerro kommenteissa, mitä odotat eniten messuilta, ja kahden lipun lippupaketti voi olla sinun. Liput arvotaan 7.4. klo 16.00 mennessä kommentin jättäneiden kesken. Liput toimitetaan voittajalle sähköisessä muodossa sähköpostiin. Jätäthän siis ilmoittautumisesi yhteydessä sähköpostiosoitteesi, että voiton osuessa kohdalle palkinto saadaan nopeasti matkaan!

Ensimmäinen synttäripala synttäriputkeen

Flunssa ja sitä seurannut nielutulehdus pitivät minut aika hyvin poissa pelistä vielä alkuviikonkin. Eilen pääsin palaamaan töihin, ja takaisin arkeen taas muutenkin. Ja eilen töiden jälkeen uskaltauduin hakemaan myös ensimmäisen synttäripalan synttäriputkeen. Mallun palan. Nyt kun näyttäisi siitä, että Nutellan pesästä löytyisi yksi poika ja neljä tyttöä, ja sen myötä alkaa näyttää siltä, että ehkä mekin saamme 7,5 viikon päästä hakea kotiin seitsemännen prinsessamme. Toki tämä ensimmäinen viikko on pentujen kanssa aina se kriittisin, mutta ainakin tähän asti kaikki pennut ovat pysyneet menossa mukana ja saaneet koko ajan lisää painoa, eli sen puolesta näyttää hyvältä. Sariannan kanssa on ollut vähän puhetta, että Mallukin saattaisi tulla meille sijoitukseen, joten se kuka kolmesta hännällisesti ppk pastellineidistä muuttaa meille selviää kunhan neidit vielä vähän kasvavat, ja Sarianna pystyy niitä paremmin vertailemaan. Tällähetkellä kun porukasta erottuvat lähinnä ainoa poju ja neiti Töpö.

Nutellan viisikko maanantaina

Sunnuntaina muksuilla onkin sitten 1vk synttärit, ja niitä olisi tarkoitus käydä viikonloppuna kameran kanssa juhlistamassa. Tällähetkellä itsellä uusin kuva pienistä on Sariannan maanantaina laittama yhteiskuva. Pääsin kyllä tiistaina moikkaamaan pieniä, mutta minulla kävi kunnon bloggaajakämmi, enkä muistanut ottaa yhtään kuvia pienistä. Ajatuksen taso kun oli muutenkin luokkaa "että katokatokato pienet on tisulla ja piippaa awwwws". Mutta kuvia on tulossa.

Ennen lisäkuvia lienee kuitenkin syytä varoittaa, että nämä söpöläiset on kaikki jo varattu. Eli kuvien mahdollisesti levittämään pentukuumeeseen on etsittävä hoitoa muualta. Ei kyllä välttämättä kauhean kaukaa, sillä Sariannalle on mahdollisesti tulossa tänä keväänä toinenkin pentue, johon voi vielä ehkä mahtua pentujonoon. Mutta siitä voi halutessaan kysellä Sariannalta suoraan minun keskittyessä tämän varoituksen jälkeen puhtaaseen pentuspämmiin.

Tänään tuli myös aloitettua autokoulun ajotunnit, ja tavoitteena olisi että TammerFerretiin mennessä kortti olisi jo hyppysissä. Päätettyäni suorittaa autokoulun automaattivaihteisella autolla, tavoite voi jopa minun kohdallani olla semirealistinen.

Ja siitä putkesta... Mallu sai T-putken

Nutellan pesässä piippaa

Eilen illalla tuli kauan odotettu viesti: Nutellan synnytys on käynnistynyt. Olimme jo aiemmin sopineet, että saan mennä mukaan synnytykseen, joten viestin tultua Jussi alkoi laittaa kotona olevia tyttöjä näätähuoneeseen ja minä pakata reppuun käsidesiä, kaakaotarpeita ja kuohuvaa mansikkajuomaa. Flunssa kun oli "onneksi" edennyt niagaravaiheesta kuumeiseen nielutulehdukseen, eli enää ei tarvinnut niin pelätä pärskivänsä hallitsemattomasti, ja oloa pystyi hetkellisesti auttamaan Buranalla. Lähtökuopissa ollessamme kännykkään tuli kuva ensimmäisestä pienestä.

Kun pääsimme paikanpäälle Sarianna ei voinut olla kiusoittelematta, että kiljuinko itseni käheäksi uutisen saatuani, kun ääni tuli aika pihauksina etenkin ennenkuin douping alkoi vaikuttaa. Eipä sillä, ettenkö olisi saattanut tehdäkin juuri niin, ellei ääni olisi hävinnyt juuri tuntia ennen uutista. Mutta onneksi siihen ei paljoa ääntä tarvittu, että saattoi painautua pentulan porttia vasten kuuntelemaan kun poikanen piippasi pesässä.

Sarianna varoitti heti kättelyssä, että Nutella on aika hermona, ja saattaa purra kunnolla. Itse arvoin silti enemmän kuntoni tähden, kuinka lähellä neitiä uskallan olla. Kun supistukset sitten käynnistyivät ja toinen pentu lähti syntymään, Jussi kävi hakemassa pienen hetkeksi Sariannalle tarkistukseen ja pikapunnitukseen, jahka Nutella oli ehtinyt poistaa sen kalvot ja nuolla pennun puhtaaksi. Siinä kohtaa Nutella koitti napata vähän Jussiakin. Aika pian toisen pennun synnyttyä Nutella kuitenkin rauhoittui, eikä Jussin läsnäolo ei enää hermostuttanut sitä.

Pentujen välillä sitten juteltiin se mitä pystyttiin ja tiedotettiin synnytyksen etenemisestä niille, keiden tiedettiin odottaneen ja jännänneen poikasten syntymää jo viikkoja. Ja välistä vain istuttiin ja kuunneltiin piippausta. Se on nykyään yksi ehdoton lemppareitani kevään äänistä. Kolmannen pennun synnyttyä Sarianna alkoi jo pohtia, millä pennut sitten luotettavimmin merkkaisi, että saa seurattua kunkin kasvua. Nutella kyllä hoisi itse kolmosen merkkaamisen, sillä joko napanuoraa katkaistessa tai kalvoja poistaessa sen häntä katkesi. Eli jos haava paranee ongelmitta, pentueessa on sitten yksi töpöhäntä.

Nutella & pennut

Kolmannen pennun jälkeen Nutella tuntui pitävän ainakin taukoa, ellei homma ollut sitten peräti pulkassa. Ultrassa kun oli varmuudella nähty ainakin kolme pentua. Sarianna päätti sitten lähteä viemään koiran pissalle minun ja Jussin jäädessä vahtimaan Nutellaa. Sarianna ei ehtinyt olla pois montaakaan minuuttia, kun hälytettiin hänet takaisin: nelonen oli juuri syntymässä. Ja alle parin minuutin sisään nelosen jälkeen tuli myös vitonen Sariannan ehdittyä juuri eteiseen. Kaksi viimeistä pentua tulivat niin peräkanaa, ettei Nutella ollut ehtinyt täysin putsata edes edellistä vauvaa kun seuraava lähti syntymään. Jussi sitten auttoi vitosen varovasti emolle, samalla kun nelonen nostettiin hetkeksi Sariannalle tarkistettavaksi.

Vitosen jälkeen Nutella rauhoittui entisestään, ja alkoi kerätä pentuja kasaan ja käpertyä niiden ympärille. Kun uusia supistuksiaan ei lähtenyt enää tulemaan, alkoi näyttää siltä, että pentuluku oli tullut täyteen. Kukaan meistä ei tullut muistanut tai malttanut syödä aiemmin päivällä, joten lähdimme viereiseen kebabbilaan syömään, ja jätimme Nutellan hetkeksi ihan rauhassa ihmettelemään pienokaisiaan. Sarianna lupasi viestittää sitten heti aamusta, miten ensimmäinen yö on mennyt, ja ovatko kaikki yhä mukana kuvioissa. 

Pentujen painot olivat 9-12 grammaa, ja alustavasti kaikki näyttivät puolipitkäkarvaisilta pastelleilta. Sukupuolet jäivät vielä enempi arvailujen varaan. Kukaan meistä kun ei ollut vielä ennen nähnyt noin pieniä frettinakeroita, eikä pentuja haluttu pitää vielä niin paljoa poissa emon luota, että olisi päässyt kunnolla vertailemaan pentuja keskenään. Sarianna ehtii tehdä sen myöhemmin. Illan aikana tärkeintä oli, että kaikki näyttivät virkeiltä, keltään ei puuttunut jalkoja tai näkynyt muuta isompaa vikaa ja että Nutella näytti alkuhämmenyksen jälkeen hoitavan homman hienosti. Minuakin vaivaa yllättävän vähän, etten voi vielä varmuudella sanoa, onko kasassa myös meidän seitsemäs prinsessa. Oli vain niin hienoa nähdä, kuinka hienosti Nutella pärjäsi, ja pennut. Muun ehtii sitten myöhemmin.

Odotan niin innolla, että pääsen näkemään, miten pennut kehittyvät. Mutta varmaan ainakin seuraavat päivät keskityn taas kotona siihen, että saisin itseni kuntoon, ja annan Nutellan ja Sariannan rauhassa hoitaa pennut. Ja tänään aamulla tuli sitten se enemmäinen päivitysviesti: kaikki viisi Töpö mukaanlukien ovat yhä hengissä. Nutella on niin hieno mamma.

Ja jos en ole aiemmin muistanut blogissa mainita, Sotatanssin-frettilä löytyy myös facebookista, ja Sarianna tulee varmasti päivittämään pentujen kuulumisia myös sinne. Eli jos pentujutut kiinnostavat, kannattaa ehdottomasti laittaa myös Sariannan kasvatuksen omat somekanavat seurantaan, vaikkei pentujutuilta taatusti välty tätäkään kautta.  

Flunssaa ja odottelua

Nutella vietiin viikko sitten perjantaina Sariannan luo valmistautumaan synnytykseen. Sieltä onkin tullut sen jälkeen säännöllisesti kuva- ja videopäivityksiä neidin kuulumisista. Tiistaina meidän oli tarkoitus käydä neitiä moikkaamassakin, mutta alkuviikosta alkaneen flunssan myötä katsoimme paremmaksi, että emme ota sitä riskiä, että käymme tartuttamassa Sariannan tai pahimmassa tapauksessa Nutellan juuri vähän ennen synnytystä. Itselläni kun ei ole kuitenkaan mitään syytä olla uskomatta, etteikö Nutella pärjäisi Sariannan luona hyvin ilman minuakin.

Nutella sai pentulaansa mukaan tutun pedin ja omia tuttuja vilttejä

Flunssan myötä tämä viikko on otettu on otettu muutenkin rauhallisesti. Töissä jaksoin käydä maanantaista torstaihin, mutta torstain ja perjantain välillä vointi laski sen verran, että oli pakko ilmoittaa töihin, ettei minusta ole nyt varastohommiin edes kunnolla lääkittynä. Eikä oikein mihinkään muihinkaan hommiin, vaan eilinen meni muutamaa illalla pelattua lautapeliä lukuunottamatta joko sängyn, sohvan tai kylpyammeen pohjalla lojuen. Ja harmitellen sitä, että flunssan eteneminen tähän pisteeseen tarkoittaa sitä, että mikäli Nutskun pennut syntyvät laskettuun aikaan, uskallan ehkä kasvosuojan ja käsidesin turvin mennä katsomaan niitä, mutta en halua ottaa riskiä koskemalla niihin tai Nutellaan. Olkootkin että moni lähde on sitä mieltä, että vain influenssa tarttuu, mutta kun osa lähteistä sanoo toista, niin mielestäni riskit ovat turhan isot etuihin nähden.

Kotoillessa on ollut hyvin aikaa aloittaa mökin maalaus. Näätähuoneen suursiivous taas odottaa yhä.

Samasta syystä olen nyt pitänyt kotona olevien näätienkin pussailun ja kasanukkumisen niiden kanssa minimissä, vaikka muuten olen kyllä leikkinyt ja touhuillut niiden kanssa, ja aloittanut herppihuoneeseessa toisen mökin maalausprojektin. Mutta kun olo on valmiiksi moukarilla lyöty, niin en haluaisi tähän päälle vielä viittä lääkittävää ja sitä huolta mitä tulee, kun rakkailla on paha olla. Sitä kun tietää useamman tutun, jotka ovat joutuneet käymään läpi koko laumaan iskeneen flunssan/influenssan, ja niinkin pienelle eläimelle kuin fretille se voi olla aika kova koettelemus.

Eilen tuli sitten Sariannalta viesti, että Nutellan limatulppa on lähtenyt liikkeelle. Eli sekin viittaa siihen, että jokin on käynnistymässä, ja on hyvin mahdollista, että tänään tai huomenna saadaan pentu-uutisia. Nutellan laskettuaika on astutusten perusteella 23.-26.3. Jussikin oli jo aamulla pompata ilmaan, kun kerroin hänelle, että ainakaan Sariannan mennessä nukkumaan pennut eivät olleet vielä syntyneet, mutta hän kuuli vahingossa, että pennut ovat syntyneet. Ikäänkuin hän olisi siinä tapauksessa saanut nukkua rauhassa. Eli täällä ollaan kyllä molemmat hyvin odottavissa tunnelmissa.

Synttäriputki

Eksyin pari päivää sitten töiden jälkeen Biltemaan ja ihastuin. Olin toki aiemminkin huomannut sielä ruskeita ja harmaita viemäriputkia, ja miettinyt niistä tunnelistoa näätähuoneeseen, mutta tälläkertaa huomioni kiinnittyi johonkin muuhun: valkoiseen kanavointijärjestelmään. Se vaikutti paitsi väriltää kivemmalta, myös muovilaadultaan huomattavasti helpommin työstettävältä olemassa olevilla työvälineillä. Tuota putkea kun saisi taatusti työstettyä suhteellisen helposti japaninsahalla. Hetken aikaa putkea pyöriteltyäni en voinut vastustaa parin koepalan hankkimista, ja samalla tein myös suunnitelman tunneliston laajentamisesta: tästä tulee neitien synttäriputki, ja jokaisena syntymäpäivänä tunneliin haetaan yksi osa lisää. Freteillä kevään pentukausi kun tekee sen, että meilläkin kaikkien neitien synttärit ovat huhti-toukokuussa yhtenä putkena. Ja jos hyvin käy, viikon päästä jo juhlitaan uuden pennun syntymää.

Bilteman rakennustarvikeosio on yllättävän inspiroiva

Kanavointijärjestelmää löytyi kahdella eri halkaisijalla, 100mm ja 125mm. Meillä tytöille olisi riittänyt tuo pienempikin, mutta päädyimme silti tälläkertaa ottamaan isomman halkaisijan, jotta välillä käyville hoitopojillekin löytyy jotain hyvin pestäviä leluja. Helposti osiin menevänä ja muovisena putkisto kun tulee olemaan todennäköisesti paitsi kestävä ja muunneltava, myös helposti pestävä lelu. Suoraa putkea löytyi ainakin kahden metrin ja metrin pätkissä noin kympin metrihinnalla. Mutka ja haaroituspalat olivat hinnaltaan noin 5-6€/kpl. Sitten kun putkisto lähtee tuosta laajenemaan, mitää pisimmille pätkille lisätä myös väliuloskäyntejä, jotta ilmanvaihto ei käy putkessa liian heikoksi.

Parimetrisen putken sai helposti osiin japaninsahalla

Sen jälkeen osat vain painettiin yhteen

Nutellan ultra

Oltiin puhuttu, että Nutellaa ei ultrata. Sariannasta ultra ei muuttaisi mitään, ja itsekin ajattelin, että kyllä sitä malttaa odottaa siihen, että pennut syntyvät. Tänäänkin Jussin piti mennä eläinlääkärille kahdestaan Mitellan kanssa, kun Mitella tarvitsi uuden hormoni-implantin. Hieman yllytettynä päädyin kuitenkin kysymään (Sariannan näytettyä vihreää valoa, jos todella ollaan niin hulluja, että halutaan itse kustantaa ultra) onnistuisiko Nutellan ultraus samalla reissulla ja mitä se kustantaisi. Lisähintaa eläinlääkärille ei tullut niin paljoa (etenkin kun yllyttäjäni oli mukana kuvaamassa ja kustantamassa minun odottaessa töissä videota), että päädyttiin siihen, että Nutsku lähti mukaan eläinlääkärille. Tälläkertaa aikakin kun oli varattu Turkuun, eli ajomatkaa ei tullut paljoa.

Nyt se on sitten varmaa. Mahassa on vauvoja. Ultrassa pieniä näkyi ainakin kolme. Nyt päästäänkin sitten seuraavaksi jännittämään miten synnytys sujuu ja sukupuolijakaumaa. Tästä eteenpäin joudun kuitenkin luovuttamaan aitiopaikan tapahtumien etenemisestä Sariannalle. Nutella siirtyy huomenna töiden jälkeen tutustumaan tulevaan pentulaansa ja valmistautumaan. Laskettu aika on sitten 23.-26.3. Pääsee sitten Sarianna vuorostaan vastaamaan miun uteluihin, onko muutoksia tullut ja miltä näyttää. Ja itse odottaa, koska pääsee sitten ihmettelemään kevään ensimmäisiä frettinakeroita.

Lähtölaskenta lähenee

Nutellan kohdalla 2/3 tiineydestä alkaa olla nyt takana. Neidin vatsassa olevat kuplat ovat kasvaneet ja tulleet selkeämmiksi, ja sen mahan karvoitus on alkanut harveta. Koska näyttää koko ajan varmemmalta, että neiti on saamassa pentuja, laitettiin tänään meidän porttiekspertti hommiin, ja käytiin Sariannan luona auttamassa pentulan viimeistelyssä. Sillä jos mitään yllättävää ei ilmene, ensiviikon lopulla Nutellan on aika muuttaa Sariannan luo valmistautumaan synnytykseen. Olo on yhtä aikaa innostunut ja haikea. Aivan pian meidän pomppuorava saattaa olla emo, ja meille saattaa syntyä seuraava seitsemäs prinsessa laumaan. Toisaalta taas Nutellan lähtö mammailemaan tarkoittaa sitä, että minun on valmistauduttava olemaan siitä erossa noin seuraavat 2,5 kuukautta (tähän on toki jossain määrin osannut asennoitua siitä asti, kun viime kesänä laitettiin nimi sijoitussoppariin. Freteillä emo kun synnyttää aina kasvattajan luona eikä ikinä sijoituskodissa). Tai ainakin osa-aikaisesti erossa, sillä olen jo varannut itselleni paikan pentuboksista (Sarianna ei ole voinut mitenkään sanoa ei, kun olen luvannut toimia pentujen hovikuvaajana ja hunnilauman siivoajana).

Pentulan uusi portti

Pitäkää kaikki peukut pystyssä, että reilun parin viikon päästä syntyy Sotatanssin -frettilän ensimmäiset vauvat! Vaikka Sariannan kanssa yhä vitsaillaan myös lisääntyvistä ja vaeltavista munuaisista. Niin paljoa Sariannakaan ei kuitenkaan niihin usko, että saisin pitää Nutellan kotona tarkkailussa laskettuun aikaan asti.

Rakkauspakkaus <3

Frettien ruokaviikko 2

Viime marraskuussa tulin kuvanneeksi viikon verran näätien ruokia (kyseinen postaus löytyy täältä). Mainitsin jo silloin, että meillä näätien ruokavalio elää aina vähän sen mukaan, mitä milloinkin pakastimeen on löydetty, joten ajattelin, että postaus kestää varmasti uusinnan tai parikin.

Tämänkertaiset ruokakuvaukset toteutettiin viime viikolla maantaista sunnuntaihin.

Maanantai

 Aamu: lihaisia kanin luita (meaty rabbit bones)

 Ilta: kaksi kokonaista viiriäistä. Nämä ovat etenkin Nutellan lemppareita, ja näiden jäljiltä näätähuone ja puoli kämppää näyttää siltä kuin tyynysota olisi lähtenyt lapasesta. Mutta ainakin näädillä on ruuan ohella myös virikettä (whole quails)


Tiistai

Aamu: luuton kalkkunan jauheliha, jossa lisänä Felini Renal -lisäravinnevalmistetta, lohiöljyä ja merilevää (minced boneless turkey with Felini Renal, salmon oil and seaweed)

 Ilta: yksi pilkottu lampaansydän. Tämä oli nyt toinen kerta, kun laumalla oli tarjolla lampaansydäntä, eivätkä neidit vieläkään ihan täysin lämmenneet tälle (lamb heart)


Keskiviikko

Aamu: luuton kanan koipireisiliha. Meillä tämä on lauman ehdottomia lemppareita, ja reisiliha on sydänten ohella hyvä tauriinin lähde (boneless chicken tighs)

Ilta: broilerin kauloja. Meillä nämä pienet broilerinkaulat ovat selvästi tykätympiä kuin isot kanankaulat (chicken negs)


Torstai

Aamu: yksi kalkkunankaula. Yleensä nämä pilkotaan meillä oksasaksilla pienemmiksi, mutta joskus nämä tulee tarjottua myös kokonaisina. Silloin hävikkiä tulee enemmän, mutta tytöillä on enemmän askarreltavaa aterian parissa (turkey neg)

Ilta: kanin sisäelimiä. Seoksessa on mukana sydämiä, munuaisia, maksoja, henkitovia ja keuhkoja (rabbit organs: hearts, kidneys, livers, throats and lungs)


Perjantai

Aamu: luullinen broilerin jauheliha, jossa lisänä Felini Renal -lisäravinnevalmistetta, lohiöljyä ja merilevää (miced chicken with bone with Felini Renal, salmon oil and seaweed).

Ilta: kokonaisia kanamunia valkoiset ja keltuaiset sekoitettuna (chicken eggs)


Lauantai

Aamu: luuton kalkkunan jauheliha, johon lisätty Felini Renal -lisäravinnevalmistettu, lohiöljyä ja merilevää (boneless minced turkey with Felini Renal, salmon oil and seaweed)

 Ilta: kokonaisia hiiriä. Nämä ovat yksi meidän lauman kestosuosikkeja (mice)


Sunnuntai

Aamu: luuton kanan koipireisiliha (boneless chicken tighs)

Ilta: luineen pilkottua kania ilman sisäelimiä (bone-in rabbit)


Osa ruuista oli siis samoja tuttuja kuin edellisellä kuvatulla viikolla, osa uusia. Uusista kani on meillä nykyään säännöllisemmin kierrossa, lampaansydämet ovat uusi kokeilu. Kalkkunan kauloja tuli hankittua reilu 7.5-kilon erä jokin aika sitten, ja niitä tullaan varmasti hankkimaan myös jatkossa välillä.

Tänään tuli bongattua REKO -lähiruokaringistä myös kokonaan uusia ruokia kokeiluun, ja nyt pakastimessa on normilihojen lisäksi vähän vuohenjauhelihaa, kalkkunan sydämiä, kalkkunan siivenkärkiä, karitsan liha-rasvarouhetta sekä jauhettua karitsan sisäelinsekoitusta vaihtelua tuomaan. Näistä etenkin sydänten ja siivenkärkien kohdalla elättelen toiveita, että ne saattavat olla hitti, mikä ei tietysti olisi sikäli niin ihme, sillä kalkkuna on näistä tytöille tutuin, vaikka olen löytänyt sitä toistaiseksi lähinnä jauhettuna ja kauloina. Näissä kilohinnat olivat 4-8 euron välillä, eli jonkin verran enemmän mitä niissä lihoissa, mitä tulee hankittua laatikoittain, mutta ei niin paljoa, etteikö niitä voisi välillä syöttää.

(new arrivals: minced goat, turkey hearts, turkey wing tops, meaty lamb fat and minced lamb organs)

Päivä näätäeloa 3.3.2019

Näätien edellisestä My Daystä onkin jo aikaa, niin otettiin tänään taas kuvapäiväkirjapäivä.

Sunnuntaina tuli vapaapäivän kunniaksi nukuttua yli yhdeksään, ja 9.28 kun olen päässyt ylös sängystä ja näätähuoneelle, portille on jo alkanut muodostua jonoa. Justiina jonottaa tapansa mukaan skarppina, Huisku tyylilleen yhtä uskollisena selälleen kellahtaneena.

Koska Jussikin on keittiössä laittamassa aamupalaa, alkaa jono siirtyä portin auettua jääkaapille. Jussi heltyy, ja 9.30 päästään aamunamien kimppuun.

Aamunamien jälkeen porukka hajaantuu hetkeksi omiin touhuihinsa, kunnes tulevat 9.46 pyörähtämään sen verran näätähuoneessa, että tarkistavat aamupalansa. Tytöt eivät kuitenkaan viihdy kauaa sen parissa, vaan viilettävät takaisin leikkeihinsä. Miikkis taas haluaa tarkistaa näätähuoneen tyttöjen jemmojen varalta.

Klo 10.12 tytöt jatkavat leikkejään, ja Miikkis siirtyy muihin huoneisiin tarkistamaan, onko tytöillä parempia namijemmoja muualla. Sen jälkeen näädät jäävät touhuilemaan hetkeksi keskenään, kun siirryn hoitamaan koneella muutamia ilmoittautumisjuttuja.

Klo 12.59 päivän ensimmäinen pyykkikoneellinen on valmis. Nukkasihti oli päässyt hieman tukkoon, ja sen myötä osa nukista oli jäänyt pyörimään huuhteluveden kanssa koneeseen, ja tarttunut kiinni näätäpyykkeihin. Onneksi ne irtosivat suhteellisen helposti nukkaharjalla, niin sai pedit taas siisteiksi ja käyttökuntoon. Nukkasihdin puhdistuksen jälkeen lähtee pyörimään lisää näätäpyykkiä.

Klo 15.23 olemme siirtyneet Jussin kanssa uudelleen järjestelemään joitain matelijaterraarioita. Lysti ja Justiina auttavat vuoroon minua herppihuoneen puolella, Nutella taas päättää auttaa Jussia pestyjen matelijatarvikkeiden kuivaamisessa kylpyhuoneessa.

Klo 16.15 herppihommien lomassa vaihtelimme Sariannan kanssa viestejä ja keskustelimme Nutskun tiineyden tilasta ja tulevan pentulan portista. Sovimme lähtevämme yhdessä syömään, joten näädät joutuivat siksi aikaa taas omaan huoneeseensa.





























Ruuan jälkeen päätimme jatkaa iltaa Nutskun masun tutkailulla ja leffalla, joten palasimme kotiin porukalla. Klo 18.57 leikittiin arvausleikkiä pentu vai munuainen. Sijainnin perusteella munuainen vaikuttaisi ehkä epätodennäköisemmältä, mutta tulevat viikot näyttävät, miten homma etenee.

Leffaseuraksi pääsivät luonnollisesti kaikki kotona olevat leffasta kiinnostuneet, ja Huisku ja Lysti viihtyivätkin molemmat pätkän matkaa seuroissa. Klo 21.01 Lysti nukahti ensin Jussin ja sitten minun syliini pidemmäksikin tuokioksi. Pääsin taas kunnolla nuuhkuttamaan pientä unista hilleriä. Muut neideistä touhuilivat omiaan ja pitävät päikkärinkiä kylppärissä.

Leffan jälkeen oli vuorossa kanin pilkkominen iltapalaksi, ja näätien palauttaminen yöpuulle näätähuoneeseen. Iltapalan jälkeen oli vuorossa vielä pissa-alustojen vaihto ennen omaa yöpuulle siirtymistä. Seuraavana aamuna kun on vuorossa taas töihin lähtö.