Pakkopysähdys

Niin se kesäflunssa saavutti sitten minutkin, ja maanantai-iltana nousi kuume. Sängyn pohjalle kaaduttua joutui myös kohtaamaan sen tosiasian, että kämppä on ollut viime viikot taas enempi varikkona meidän poukkoillessa vuoroin töissä ja vuoroin pitkin poikin Etelä-Suomea. Kotona siivous kun alkaa aina eläintiloista, eikä niiden päivittäisestä putsaamisesta tingitä, mutta se muu osa jää sitten välillä vähän vähemmälle huomiolle. Ja kun kuumeessa ei sinne töihinkään ole ollut oikein asiaa, sitä on ehtinyt taas ärsyttävyyteen asti havaita kertyneet tiski- ja pyykkivuoret, sekä nurkissa pörräävät villakoirat. Yli sadan neliön imurointi on kuitenkin sellainen urheilusuoritus että kuumeessa se olisi kuin koittaisi juosta maratonin kylmiltään, että se jää nyt väkisinkin odottamaan sitä että pysyy taas kunnolla pystyssä. Mutta muita kasautumia on koettanut nyt purkaa sen minkä Burana sallii. Kuten ratsata tyttöjen jemmoja, jotka ovat näin lämpimillä ilmoilla muuten omiaan houkuttelemaan kärpäsiä. Nytkin yhdestä aarrekätköstä löytyi jo toukkia, joten jemmaruuille tuli äkkilähtö roskikseen ja roskiksen mukana suoraan ulos.

Esteri hallitsee hyvin myös lepomoodin

Samalla sitä on pahimpien kuumepiikkien aikana leikkinyt portinvartijaa sängystä käsin. Justiinalla ja Lystillä on yhä vääntönsä, joten aina kun on tuntunut että kuume alkaa taas nousta, kaverukset on katsottu eri tiloihin. Muuten kun näädät saavat puolestani pitää saikkupäivät bileitä koko asunnossa, mutta minusta ei kaikkina hetkinä ole sinkoamaan väliin katsomaan kuka aloitti mitä ja ketä harmittaa eniten. Joten välillä Lysti on ollut minun kanssani makkarissa, välillä taas toinen on laitettu vähäksi aikaa näätähuoneeseen touhuilemaan. Onneksi sitä osaa kuitenkin aika hyvin jo ennustaa, missä tilanteissa ne harmitukset todennäköisimmin iskevät. Ja kyllä sitä on sitten välillä sängyssäkin leikitty Lystin kanssa käsipainileikkejä, kun neidillä on ollut energiaa enemmän kuin itselläni. 

Onneksi tytöillä on kuitenkin toisensa, niin on junnuillakin ralliseuraa jonka kanssa vetää juoksupaineja pitkin asuntoa minun seuraillessa touhuja sohvalta käsin. Se ei silti täysin poista omaa harmistusta siitä, kuinka useampi kaunis kesäpäivä kuluu kaikilla täysin sisällä. Mutta itselläni kuume vetää olon usein heti sen verran huteraksi, että turha kierreportaiden ramppaaminen ei kyllä houkuta sekään. Pitää vain luottaa siihen, ettei se kesä näiden parin päivän aikana mihinkään katoa. Ja nyt kun on ollut vähän pakolla useamman päivän tiiviisti kotona, on voinut pyörittää pyykkikonettakin aamusta iltaan niin, että pyykkikoristakin näkyy jo pohja. Sain sen jopa kerran jo tyhjäksi, mutta aloitin sitten taas näätähuoneen tekstiilien pyörittämisen. Niin ei tarvitse sitten aloittaa kesälomaa pyykkihommalla, sekin kun alkaa itsellä tuossa muutaman päivän päästä.

Junnut puolestaan koettavat parhaansa mukaan viihdyttää itseään ja toisiaan

Nyt sitten vain toivotaan, että ehtisi lusia tämän loppuun ennen loman alkua, ja pääsisi lauantaina terveenä viettämään iltaa grillaamisen ja frettitreffien merkeissä Vantaalle. Tosin tällä kertaa ehkä ilman omia frettejä, niille kun on tiedossa reissua taas parina seuraavana viikkona Faunatar Koivukylän frettipäivien ja Tammerferret -frettinäyttelyn tiimoilta. Sen jälkeen meidän laumalla alkaakin kesätauko esittelypäivistä ja mahdollisesti myös näyttelyistä riippuen mitä päätän KesäPiknikin suhteen. Toisaalta se kun houkuttaisi, mutta toisaalta tässä on nyt kevät ja alkukesä vietetty melkein joka viikonloppu jossain näätämenoissa. 

Lysti lupaa antaa mamin nukkua, jos mami ekaa avaa sille tämän pakastimen missä on hiiret.

Tee-se-itse kuivalihanamit

Viime viikolla some täyttyi taas varoituksista kiinalaisista kuivalihanameista, joiden useampi eläinlääkäri arvelee olevan yhteydessä lemmikeillä lisääntyneisiin munuaisongelmiin. Erityisen haastavaksi tilanteen tekee monen mielestä se, että nykyinen rehulainsäädäntö ei edellytä lihan alkuperämaan ilmoittamista lemmikkien rehuissa. Niinpä Kiinassa käsiteltyjä, mahdollisesti haitallisia aineita sisältäviä lihoja voi olla minkä tahansa maalaisen valmistajan kuivalihanamipussissa. Kohun myötä moni valmistaja on asiaa seuranneiden eläinihmisten mukaan poistanut alkuperämaan kotisivuiltaan, ja moni arpoo, miten voisi varmistaa että omalle lemmikille hankittavat herkut olisivat kotimaista alkuperää tai jos ei ihan kotimaista niin ainakin eurooppalaista. 

Valmiit lihanamit. Tummemmat ovat sydäntä, vaaleammat reisilihaa.

Itsekin mietin mahdollisia vaihtoehtoja, ja päätin sitten kokeilla, kuinka vaikeaa tai helppoa olisi kuivattaa lihat itse. Meillä kun on joka tapauksessa tälläkin hetkellä kymmeniä kiloja lihaa pakastimessa. Meillä ei ainakaan toistaiseksi ole käytössä elintarvikekuivuria, joten googletin pikaisesti millaisia lämpötiloja ja aikoja ihmiset ovat käyttäneet kuivatessaan lihoja uunilla. Valtaosa tuntui suosivan 50-70 asteen lämpöä ja 6-8 tuntia, joten päätin lähteä liikkeelle niillä. Monessa ohjeessa lihat oli myös keitetty ennen kuivaamista (todennäköisesti tällä saisi tapettua enimmät bakteerit lihasta ja pidennettyä säilyvyysaikaa), mutta koska itseä ajatus lihan täydestä nopeasta kypsentämisestä vieroksututti, päätin kuivattaa lihat ilman keittämistä (bakteerit kun tarvitsevat lisääntyäkseen myös kosteutta, mikä tässä olisi kuivaamalla tarkoitus poistaa). Kuivaamisessa korostettiin myös sitä, että ilman on päästävä kiertämään uunissa, eli jos käytössä ei ole kiertoilmauunia, on uunin luukku hyvä virittää raolleen esimerkiksi lusikan tai lastan avulla, kuten tässä meidänkin tapauksessa.

Ensimmäinen koe-erä juuri uuniin menneenä.

Ensimmäinen oma kokeiluerä syntyi broilerin sydämistä, jotka leikkasin veitsellä neljään osaan ja levitin sitten pellille. Päätin hoitaa kuivatuksen yöllä, jolloin uunia ei ainakaan tarvitse mihinkään muuhun. Sydänten oltua uunissa tunnin verran, kääntelin ne ympäri, ja jätin sitten uuniin siihen asti että kello soitti. Lämpötila on uunin säätimen mukaan karkeasti arvioiden noin 60 astetta. Koska kyseessä oli näyttelyaamu, kokonaiskuivumisajaksi jäi näin seitsemisen tuntia. Aamulla herättyäni sekoittelin palat vielä kerran, ja jätin ne uuniin vielä aamutoimien ajaksi. Sen jälkeen uunista löytyi varsin rapsakoita, kuivia, mutta hieman kiilteleviä kuivanameja. Eli jotain kosteutta niihin tällä kuivatusajalla selvästi vielä jäi. Testinäädät kuitenkin pitivät herkuistaan sen verran paljon (samoin kaverin koira), että en usko että pääsemme ainakaan näiden ensimmäisten kanssa testaamaan kauanko näin kuivatut palat säilyvät muuttumattomina (ellen vartavasten pölli muutamaan palaa sivuun seurattaviksi). Kuitenkin namipussi selvisi hyvin esimerkiksi kesäpäivästä ulkosalla ilman että lämmöstä huolimatta nameihin tuli mitään pahaa hajua tai muutoksia, eli ne selvästi käyttäytyivät tässäkin suhteessa nimenomaan kuten kuivalihan kuuluu. 

Seuraavaan testierään valitsin broilerin reisilihaa, jotka leikkasin ohuiksi vaihtelevamman kokoisiksi siivuiksi. Kuivatuslämmön ja ajan pidin samoina. Näistäkin tuli samaan tapaan rapsakoita ja helposti käsin katkaistavia kuin kuivatuista sydämistä. Testitiimille nämä kelpasivat siinä missä sydännamitkin.

Reisilihapalat kuivauksen alussa

Reisiligapalat kuivauksen lopussa.

Näitä testieriä tehdessä aloin miettiä, miten lopputulos muuttuisi, jos kuivauslämpötilaa laskisi ja kuivatusaikaa pidentäisi. Että päästäisiinkö sillä mahdollisesti pehmeämpään lopputulokseen. Mutta koska uunissa säädöt ovat näin pienissä lämpötiloissa varsin summittaisia, tämän kokeileminen voisi onnistua paremmin jos löytäisi jostain elintarvikekuivurin testattavaksi. Käytetty sellainen onkin jo laitettu hakuun.

Näistä kokeilusta huolimatta myöskään ostetut kuivalihat eivät lentäneet meillä suoraan roskiin ja boikottiin. Niitä on meillä kuitenkin syötetty jo vuosia ilman mitään ongelmia. Mutta uutisten myötä niiden osuutta tullaan meillä ehkä jatkossa vähentämään, ja tutustumaan paremmin myös kotimaisiin vaihtoehtoihin. Eikä tämä itsekuivaaminenkaan nyt kauhean monimutkaiselta tuntunut, jos jatkossakin osan nameista tekisi ihan itse.

Hässäkkää ja Outlet huumaa

Jussilla on ollut uusi auto kuukauden verran, ja silti mittariin on ehditty saamaan jo yli 3000 kilometriä. Iso osa niistä menee näätien ja muiden eläinjuttujen piikkiin, kun Jussin reissaamista vaativa työ alkaa vasta maanantaina. Eilen kävimme katkaisemassa kevättalven näyttelytauon NäätäHässäkässä Mäntsälässä, ja tänään suunnattiin Mustin ja Mirrin keskusvarastolle Piispanristille Outletin rääppiäisiin - sekin kun olisi alkanut eilen, eli iso osa tarjouksesta meni varmaan jo silloin.

Takapenkkiläiset Sarianna, Ragnar, Eetu ja Ahti. Parhaiten kuvassa Ragnar

Hässäkässä huomasi, että näyttelyistä on todella ollut taukoa, ja näätien kanssa on reissattu enemmän muissa merkeissä. Hoitokassin pakkaaminen meni taas rutiinilla minuuteissa, ja kesäpiknikin valmistelu otti vähän enemmän aikaa. Vaatihan päivä ulkona auringossa ainakin runsaasti jäävettä, kylmiä juomia, kakkua... Ja niitä sitten väsäiltiin perjantaina iltapuhteiksi. Samalla kun alettiin testailla lihan kuivaamista itse, mikä saa oman postauksensa ensiviikolla. Kuitenkin näyttelypaikalle saavuttua huomasin unohtaneeni jotain aika perustavanlaatuista, eli pienet kantoboksit joissa näätä on helppo heittää arvosteluun. Niitä kun ei tarvita millään muilla kuin näyttelyreissuilla. Onneksi koko homma ei kaatunut kuitenkaan siihen, vaan saimme tarpeen mukaan lainata Sariannan boksia, jonka lisäksi tyttöjen iso boksi sai toimia ilman riipparia hätävarana silloin kun bokseja tarvittiin kahta yhtäaikaa. Vaikka eihän se kai ole nyt niin tärkeää, saako niitä näätiä tuomarille asti, kun kaikilla on mukana valjaat ja lähistöllä kiva pieni koski. Että meneehän se päivä ulkoillessakin.

Tukikohta pystytetty

Meillä oli näyttelyssä mukana myös yksi ensikertalainen, eli Sariannan seropipentu Ragnar. Lajiteknisistä syistä poikaa ei kuitenkaan oltu ilmoitettu näyttelyyn. Pojalle ei vain olisi ollut päiväksi hoitajaa, ja ulkoilmatapahtumassa luvattiin menevän yksi isompikin nelijalkainen. Niinpä Ragnar pääsi  mukaan harjoittelemaan koiranelämässä joskus tarvittavia taitoja, kuten autossa matkustamista, odottelua ja sitä että joskus joutuu jäämään hetkeksi outojen tyyppien seuraan, kun omistajalla on hoidettavia asioita. Siihen nähden että kyseessä on häslä viisikuinen, Ragnar pärjäsi mielestäni ihan hyvin. Itseä lähinnä häkellytti se ero, mikä Ragnarissa oli nähtävissä muutaman viikon takaiseen, jolloin se innostui minutkin nähdessäni niin mahdottomasti, että siinä ei yhtään maltettu keskittyä mihinkään käskysanoihin. Siihen nähden pojalla oli jo selvästi enemmän keskittymiskykyä ja parempi rutiini jo harjoiteillussa tempuissa.

Lämmin päivä otti vähän voimille

Numeroiden seuraaminen oli ulkotilassa välillä vähän haastavaa, mutta kyllä meidänkin kaikki näädät saatiin silti suht ajoissa tuomarille, vaikka Itsyn kanssa meinasi tulla pieni kiire. Tajusin nimittäin vasta siinä kohtaa, kun sitä ennen oli enää yksi eläin, että sen korvia ei ole puhdistettu taas ikuisuuksiin. Ei ainakaan sillätavalla perusteellisesti mitä näyttelyissä arvostetaan. Niinpä neiti sai Sariannalta vielä pikaputsaukset ennenkuin se kiidätettiin arvosteluun. Vaikka meillä näyttely menikin ehkä enempi kesäpäivä ulkosalla hengessä, niin silti meiltä lähti myös yksi näätä re-calleissa takaisin eteen. Se oli Huisku, ja Jussi ehti taas innostua, että sieltä voisi olla tulossa paras suklaa. Sen sijaan palkintojen jaossa tulikin pieni yllätys, kun Huiskun sijaan meiltä sijoittui Lysti, joka tuli luokkansa toiseksi. Ainahan mie olen tiennyt, että meidän pomppuorava on maailman hienoin, mutta en mie silti laita yhtään pahitteeksi kuulla sitä myös tuomarilta. Onhan se varsin mukava fiilis käydä pyörähtämässä edessä prinsessansa kanssa.

Arvostelujen jälkeen oli hyvä lähteä pienelle seikkailulle.

 

Kun sitten selvittiin Hesen kautta kotiin, olin varsin valmis suoraan petiin. Aamulla sängystä nuostessa huomasinkin sitten ensimmäisten joukossa viestin, että mihin aikaan olemme suuntamassa Jussin kanssa Mustin ja Mirrin Outlettin Piispanristille. Että josko sinne olisi jäänyt vielä jotain eiliseltä. Kello oli siinä vaiheessa yhdeksän pintaan, joten sovimme että tähtäämme sinne heti aukeamisaikaan kymmeneksi, ja nappaamme Sariannan kyytiin matkalla. Paikanpäällä varastolla tilanne oli varsin odotettu: isoin osa myytävistä tuotteista oli koiranruokasäkkejä, kissanhiekkaa, leluja ja petejä. Kierrettyämme hallin läpi itsellä oli tarttunut mukaan vain yksi kissanlelupakkaus, jossa oli kaksi hiirilelua. Jopa Jussilla oli enemmän ostoksia kuin minulla, mikä on aika harvinaista silloin kun kyseessä ei ole herppikauppa. Osa Jussin ostoksista oli kyllä Jussin äidin kissalle, kuten Jussiin syvästi vedonnut kissanruokasäkki, jossa oli kuvassa muunmuassa ilves. Kaikki meni siis enemmän kuin hallitusti siihen asti, että Kasperi liittyi seuraamme tehtyämme ensimmäisen kierroksen.

Outlet huumaa

Toisella kierroksella se nimittäin tapahtui: alemania iski ja aleprosentit alkoivat pyöriä silmissä. Yhden hyllyrivin päässä, kovin yksin ja hyljättyinä kun oli kolme pahvilaatikkoa, ja päällimmäisessä niistä näkyi häkin kuva. Ferplast Brio Mini. Jotain mitä en olisi odottanut löytäväni Outletista. Siinä vieressä lattialla oli paperilappu jossa luki 20€. Tiesin ettei se voi mitenkään olla häkkien hinta, joten lähdin hakemaan myyjää paikalle. Kasperi kun alkoi heti kaavailla yhtä häkeistä rotilleen, ja itselläkin heräsi pieni mielenkiinto päästä tutustumaan häkkiin livenä (minulle häkeissä on paljon samaa mitä Legoissa Jussille: minusta on ihana perehtyä uusiin malleihin kasaamalla niitä ja testaamalla niiden ominaisuuksia). Eikä se hinta tosiaan ollut kaksikymppiä, mutta hetken asiaa tutkittuaan myyjä ehdotti hinnaksi viisikymppiä per häkki. Kukaan meistä ei ollut tullut ostamaan häkkiä ja ollut siten budjetoinut siihen, joten viidenkympin kohdallakin hinta vielä mietitytti. Sitten myyjä lupasi kaikki kolme 120 euroon, eli 40 euroa per häkki. Siinä kohtaa Kasperi ja Sarianna olivat valmiit sulkemaan diilin, mutta häkkejä oli kolme, ja kumpikin heistä halusi vain yhden. Joten jotenkin kummasti se yksi päätyi sitten meille, vaikkei meille ole ainakaan toistaiseksi sinne mitään asukkia tulossa. Mutta pääsempähän nyt leikkimään sillä, eikä varahäkeistä ja -terraarioista ole monieläintaloudessa yleensä ainakaan haittaa silloin kun varastotilaa on riittävästi. Siinä ulkona häkkipinoon nojatessa kumpikaan meistä, minä eikä Sarianna, oltu enää varmoja, oliko se sittenkään niin huono asia, ettei ehditty paikalle jo eilen. Vai oliko se nimenomaan huono asia. Eikä yhtään varmoja siitä, pitäisikö meidän mennä enää yhdessä tämmöisiin, kun vertaisvalvonta ei nyt selvästi oikein pelaa shoppailun rajoittamisessa.

Lieventävä asianhaarana sanottakoon että tässä on neljän ihmisen ostokset...

"Hei olen Susanna Hoffren ja olen shopaholisti... Ainakin mitä tulee eläinjuttuihin."

Minä ja miun näyttelyprisessa ruusukkeineen.

Alma on kotona

Maanantaina napattiin pakettiauto töistä lainaan ja käännettiin nokka kohti Helsinkiä. Perjantaina ja sunnuntaina oli jo valmisteltu Alman tuloa järjestämällä herppihuonetta uudelleen niin että saatiin sinne tila Alman terraariolle, ja nyt oli aika hakea tyttö kotiin. Suunnitelmana oli, että hoidetaan hakureissu mahdollisimman pikaisesti, että kotiinpaluukin ajoittuisi ihmisten aikoihin, mutta kun pelkkää ajoakin oli yhteensä se neljä tuntia, niin kyllä se töiden jälkeen vähän väkisin aika yölle veti. Etenkin kun hakupäässä oli hyvin aggressivisesti sulkeutuva hissi, ja kyllähän sitä aina tulee vähän höpistyä. Niinpä siinä kohtaa kun terraario, tavarat ja käärmes olivat Helsingin päässä pakattuna pakuun, navigaattori näytti kotiinpaluajaksi jo yli kymmentä.

Nassu lähtee heti kohti linssiä kun menee terraariolle ottamaan kuvaa

Siinä alkoikin sitten se kiva leikki, kun alettiin miettiä kantoapua. Kellonaika kun tiputti etukäteen sovitun kantoavun pois laskuista, Jussi kun oli alkuun optimistisesti arvioinut että selvittäisiin takaisin Turkuun jo yhdeksään mennessä. Eli eikun soittokierrosta käyntiin, ja Jarin kohdalla tärppäsi. Jussi kun ei ollut kauhean luottavainen sen suhteen, että saisi tuon 160*70*126cm terraarion kanssani kahdestaan ylös. Olkootkin että se on vesivaneria ja että liukuovet sai irti siirron ajaksi. Niinpä mentiin taas klassisemmalla linjalla, että miehet kantoivat ja minä olin mukana varmistamassa. Niin terraario nousikin hyvin, ja se saatiin nopeasti kierreportaat toiseen kerrokseen. Sen jälkeen tulikin sitten ensimmäisen isompi tenkkapoo, kun jouduimme toteamaan aiemman huolen aiheelliseksi: herppihuone on pienen kapeahkon käytävän päässä, ja aika äkkiä ylös päästyämme huomasimme, ettei terraario taivu käytävästä huoneeseen mitenkään. Vaikka sitä kuinka nosti pystyyn, karmi tuli itsepintaisesti vastaan.

Lempparipaikasta on hyvä tähystää.

Hetken tilannekartoituksen jälkeen minä ja Jari tulimme lopputulokseen että terraario saattaisi mahtua sisään, jos saisimme eteiskaapin liukuovet pois blokkaamasta. Jussi oli hieman epäileväinen sen suhteen, riittäisikö sekään, mutta eihän liukuovien poisnostamisessa nyt niin kauaa menisi. Että äkkiäkös moisen testaisi... Tai testaisi, ellei kaapin ovissa olisi rullamekanismia, joka pitää pyörän tiiviisti kiinni urassa vaikka ovea kuinka nostaisi. Eli eikun taskulamppu käteen ja kaappiin katsomaan, mistä siinä mekanismissa on kyse. Etenkin sen jälkeen, kun se pysyi itsepintaisesti paikallaan vielä senkin jälkeen kun mekanismista oli irroitettu ruuvitkin. Tässä kohtaa kello oli jo lähempänä yhtätoista, mutta ovien irroittaminen tuntui silti todennäköisesti nopeammalta vaihtoehdolta kuin silikoonatun ja useilla ruuveilla kootun terraarion purkaminen ja siirto osina. Lopulta Jari saikin mekanismin irti ja Jussi nostettua peiliovet hetkeksi sivuun. Siinä kohtaa olin jo valmis lupaamaan, että jos ovien paikoilleen palauttaminen on yhtä vaikeaa kuin niiden poisotto, niin tilataan sitten vaikka palkkapäivänä joku remppaäijä katsomaan ne kuntoon.

Ensimmäinen vähän hämärä öinen yhteiskuva

Niinpä jonkin verran yhdentoista jälkeen päästiin koettamaan terraariota uudelleen sisään herppihuoneeseen, ja nyt se menikin. Vähän tiukkaan tehden, mutta kuitenkin. Ja sen jälkeen homma etenikin helposti, kun piti enää laittaa vesikuppi ja turpeet, sekä virittää lämpölaite ja lamppu jatkojohdon päähän - sekä tietenkin nostaa paikoilleen lasit ja Alma. Minun siirtäessäni Alman kantolaatikosta terraarioon Jussi koitti napata meistä muutamia yhteiskuvia, mutta keskiyön hämärässä valtaosasta kuvia tuli enemmän tai vähemmän tärähtäneitä. Paremmat yhteiskuvat saavatkin sitten vielä odottaa. Tässä kohtaa kello oli jo melkolailla puolen yön paikkeilla, ja edessä oli frettien iltatoimet. Terraarioepisodin myötä neidit jäivät poikkeuksellista kokonaan ilman iltajuoksuja, mikä sitten heijastui seuraavana päivänä astetta pahempina hepuleina - sitten kun terran kuljetuksen tieltä siirrettyjä tavaroita oli saatu siirrettyä sen verran takaisin paikoilleen, että tytöt uskalsi päästää taas irti. Kuten esimerkiksi ne eteisen kaapiston liukuovet, jotka oli onneksi miljoona kertaa helpompi palauttaa urilleen kuin ottaa niiltä pois. Kaikkiin hommiin kun ei valitettavasti ole aina järkevää ottaa liutaa uteliaita aputassuja.

Alman asumus

Ensivaikutelma Almasta vastaa hyvin edellisen omistajan kuvausta: Alma vaikuttaa hyvin rauhalliselta ja leppoisalta, mutta silti uteliaalta tyypiltä. Terraarion luokse mentäessä pää lähtee yleensä tulemaan heti kohti lasia kieli ilmaa haistellen, mutta muuten neiti ei kyllä turhia hötkyile. Terraariossa lempipaikka tuntuu olevan ylempi hyllytaso. Mutta mitäpä sitä tuossa iässä enää turhia ralleja vetäisi: onhan Alma jo viisitoista, eli tukevasti vähintään keski-ikäinen ellei peräti veteraani. Toivottavasti meillä on kuitenkin edessä vielä useampia yhteisiä vuosia.

Viikonlopun järkkäilyissä pohjustettiin myös herppihuoneen seuraavaa mylläystä, kun useammalla asukilla alkaa olla aika muuttaa taas isompiin terraarioihin. Viimeistään ensikuun palkoista lähteekin tilaukseen kolme vaneriterraariota viljakäärmeille ja kuningaspyton Pamelalle, jonka jälkeen bamburottakäärme Enzo ja silmäskinkki Pätkis perivät viljojen vanhat Exoterraariot, ja tiikeripyton Luigi saa seuraavaksi junnulakseen Pamelan nykyisen terraarion. Joka taas vapauttaa muutamia pikkuexoja toistaiseksi poikaspurkeissa oleville hämähäkeille. Sen jälkeen voisikin olla paikallaan tehdä uusi postaus myös herppihuoneesta.

Tähän se meinasi silloin yöllä tyssätä.

Frettiesittelyä ja kesäpäivää Hämeenlinnassa

Eilen startattiin taas auto ja otettiin suunta kohti Hämeenlinnaa. Sielä meillä oli ohjelmassa frettipäivä Animal Housessa, jonka lisäksi olimme sopineet Jussin kanssa menevämme katsomaan Hämeen linnaa. Jälkimmäisen suhteen meillä oli myös pieni suunnitelma linna-aiheisesta valokuvaussessiosta tyttöjen kanssa, mutta se sitten jäi, kun linnan sisäpiha oli suljettu vapaalta haahuilulta maksullisen yleisötapahtuman vuoksi. Niinpä linnareissusta tuli sitten vähän erilainen, kun osa keskiajan malliin toteutuista hevosturnajaisista näkyi myös linnan puiston puolelle, jonne sitten siirryimme ulkoiluttamaan tyttöjä ja katselemaan hevosia.

Lysti olisi voinut jakaa viereisen tilan lintujen kanssa. Tytöstä se näytti mielenkiintoisemmalta kuin oma aitaus.

Menomatkalla Animal Houseen huomasin jo automatkalla yhden huolestuttavan asian: liikkeessä oli facebookin mukaan laitettu tarjoukseen mm. kaikki kissojen ja koirien pedit sekä osa lihanameista. olen sen miljoona kertaa päättänyt, että näädät eivät tarvitse yhtään lisää petejä, jonka lisäksi minun ei tällä hetkellä pitäisi shoppailla muutenkaan mitään ylimääräistä. Mutta vastahan meillä oli kolmella synttärit, eivätkä näädät olleet saaneet mitään lahjoja... Itsepetos on helppoa ja hyviä syitä löytyy aina. Eli lähtihän sieltä sitten myös lahjuksia näädille, tosin vasta ihan esittelypäivän lopuksi.

Lysti ja Mitella ovat aika tiimi nukkuessaankin (ja manikyyrin tarpeessa...)

Viikon takaiseen nähden esittelypäivä sujui paljon rauhallisemmissa merkeissä, ja kaunis ilma ja lähiympäristön ulkoilmatapahtumat verottivat varmasti osaltaan kävijöitä. Se ei toisaalta ollut pelkästään huono asia, sillä sen myötä päivä oli myös positiivisella tavalla erilainen. Siinä missä viime viikolla pääsimme tekemään lajia tutuksi monille sellaisille ihmisille, joilla ei ollut mitään käsitystä mikä on fretti (muunmuassa paljon ruokaostoksilla olleita lapsiperheitä), eilen ehdittiin jutella pidemmin useamman sellaisen kanssa, jotka ovat miettineet fretin hankintaa jo jonkin aikaa, ja joita sitten kiinnostivat enemmän hoitoon, hankintaan ja koulututtamiseen liittyvät asiat. Ja välistä oli sitten sen verran rauhallista, että ehti jutella myös Lauran kanssa, joka oli liittynyt seuraamme Milo-frettinsä kanssa (ja jolta löytyy myös frettiblogi, You Little Thief). Välillä näätäjutuissa kun on niin kiire, että vaikka ehtii kyllä nähdä muita harrastajia esimerkiksi messuilla, ei siinä välttämättä jää kauheasti aikaa jutella, kun näädät keräävät ympäristön huomion.

Mitella-pampula

Yksi Animal Housen siileistä

Animal House oli liikkeenä pienempi kuin olin kuvitellut, mutta sen neliöt oli täytetty sen verran tehokkaasti hyödyksi, että meidän aitauskin mahtui vain juuri ja juuri. Mutta se myös teki sen että liikkeen koosta huolimatta sielä riitti myös nähtävää. Sitä pääsi ihastelemaan muunmuassa afrikkalaisia kääpiösiilejä ja tuliskinkkiä, joista jälkimmäinen olisi saattanut lähteä Jussin mukaan, mikäli kesä olisi ollut vähän pidemmällä. Liikkeen omistaja kyseli myös haastavia kysymyksiä siitä, mitkä ovat sellaisia frettituotteita, joita toivoisimme liikkeen valikoimiin. Kysymyksestä tekee itselleni haastavan se, että itsekin on jo lauman koon takia on vähän tarjoushaukka, ja moni tuote tulee hankittua sieltä mistä sen halvimmalla ja kätevimmin saa - vaikka pyrinkin koko ajan suosimaan aiempaa enemmän myös kivijalkaliikkeitä ja kotimaisia valmistajia sen sijaan että tilaisin kaiken netistä (tai no... tilaan kyllä edelleen kaiken valtaosin netistä, mutta pyrin valitsemaan aiempaa useammin kotimaisia nettikauppoja, joista monen kohdalla valitsen sitten toimitustavaksi noudon liikkeestä). Mutta mikäli etenkin Hämeenlinnan suunnalla asuvilla tai Animal Housen nettikaupan käyttäjillä on aiheeseen liittyviä toiveita, niitä varmasti kuullaan liikkeessä mielellään. Itse vinkkasi jo sen, että ainakin lohitahnaa ja tarpeeksi pieniä valjaita on ollut varsin haastavaa löytää liikkeistä.

Lauman lahjukset

Meillä on Huiskun kanssa diili: se menee heti kiehnäämään söpösti kaikkiin uusiin peteihin, niin Jussikin näkee kuinka ihania ja ei yhtään turhia ne on.

Omat sortumiset tulivat tosiaan sielä peti- ja namipuolella. Pedeissä ihastuin ensin punaiseen pyöreänmuhkeaan petiin, joka osui hyllystä silmiin heti. Ja kun lapussa mainittiin pedin olevan vielä kotimainen, niin eihän sortumista voisi pitää niin pahana asina. Mutta koska Mihail on petien suhteen paljon nirsompi, piti lahjoja hakea toki myös namipuolelta. Alkuun ajattelin huijata näätiä, ja hakea lahjanamit näätähuoneen kaapista, jossa meillä on edelleen useampi kilo kuivalihaa. Mutta kun tarjouksessa olleista pusseista löytyi kanan lisäksi myös kani- ja lammasnameja, lähti niitäkin mukaan kolmen pussin tarjoussatsi. Ja siinä oli mielestäni kasassa ihan hyvät lahjukset laumalle. Kun liikkeen omistaja sitten kaivoikin vielä esille kankaisia petikuoria, ja kyseli, mitä olemme Lauran kanssa mieltä siitä, miten ne sopisivat frettikäyttöön. Ja itse näki heti kuinka sinne katoaisi kasa vilttejä näätähuoneen kaapista, ja kuinka sinne sisälle sujahtaisi helposti myös jäädytetty pullo tai kylmäkalle pahimpina hellepäivinä tuomaan viilennystä. Niin lähtihän yksi semmoinenkin testiin. Vaikka Jussi ilmoitti siinä kohtaa silmiä pyöritellen että seuraavat pari viikkoa syödäänkin sitten taas makaronia, kun näätämamma pääsi taas vauhtiin. Mutta onneksi Jussi tykkää makaronista. Enkä voi sanoa, että noista olisi tullut maksettua paha hinta sikäli, kun alennusten kanssa maksettiin koko satsista noin puolet siitä, mitä pelkkä pyöreä peti olisi valmistajan sivuilta tilattuna (pitihän minun heti googlettaa pedin merkki, joka on muuten Nani, kun yritys ei ollut itselleni ennestään tuttu).

Kaupungin nimikkopaikalla

Jatkettuamme frettipäivää hetken myös linnan puistossa, jossa myös riitti uteliaita ihmisiä kyselemässä tytöistä, oli kotimatkan vuoro. Kotimatkalla pysähdyimme Forssan Autokeitaalla, josta tuli suoraan yksi lempitaukopaikoistani- harmi vain, ettei se satu meillä yleensä reitille. Autokeitaalla oli monessa kohdin kylttejä, joissa toivotettiin koirat tervetulleeksi terassialueelle, ja tytötkin saivat vain positiivisia kommentteja. Etenkin näin kesäaikaan tauot kun pitää miettiä aika vahvasti eläinten ehdoilla, sillä parkissa oleva auto kuumenee erittäin nopeasti. Niinpä sellaiset ruokapaikat ovat aika poissuljettuja, joissa pitäisi syödä tiloissa joihin eläimiä ei voi ottaa.

Aurinkoa ja heposia <3

Linnanpihalla tapahtuu.

Toisen pedin ensimmäinen täyttö (kuvassa vasta osa pedin syömistä vilteistä).

Lystistä kylmäkalle oli aika jännä.

Kangas pääsee samalla hyvään testiin, kun neidit päättivät koettaa kaivaa kylmäkallen ulos.

Kolmoissynttärit

Eilen meidän näätälässä startattiin kolmen päivän bileputki, kun kolme laumasta juhlii synttäreitään peräkkäisinä päivinä. Eilen Mihail täytti 5 vuotta, tänään on vuorossa Itsyn 3-vuotisjuhlat ja huomenna juhlitaan Lystin 1-vuotissynttäreitä (mistään ei huomaa, miksi näädillä puhutaan pentukaudesta...). Juhlat huipentuvatkin huomenna Hämeenlinnassa, jossa olemme pitämässä frettipäivää klo 11-15. Vaikka Miikkis ei nyt lähdekään reissuun mukaan, ehkä siltä reissulta pitää koettaa keksiä näädille jotain pientä synttärilahjaa. Pöytä on ainakin ollut nyt komeasti katettuna, kun tänäänkin neidit saivat aamupalaksi hiiriä ja Miikkis koirien pihvitikkuja. 

Meidän synttärinäädät <3

Näiden juhlien myötä onkin juhlittu kaikki meidän näätäosaston tunnetut synttärit. Esterin kohdalla syntymäaika kun tiedetään vain vuoden tarkkuudella, neitiä juhlitaan aina 8.6., jolloin se muutti meille Snurren kanssa. Siitä tulee ensikuussa täyteen kolme vuotta. Meidän lauman seitsemännen prinsessan synttäreitä saatetaan juhlia ensivuonna 11.5., mutta koska Britteihin syntyi vain kaksi naarasta siihen pentueeseen, jota Sarianna on sillä silmällä katsellut, ihan vielä ei uskalla hehkuttaa. Etenkin kun toinen syntyneistä naaraista on todennäköisesti jäämässä kasvattajalle itselleen. Mutta on siis mahdollista, että meidän seitsemäs prinsessa on syntynyt. 

Tänään alkaa myös herppihuoneen uudelleen järjestely, jotta Alman terraario saadaan sovitettua sinne maanantaina. Alman muuttoa on valmisteltu myös varaamalla töistä pakettiauto maanantaille, sillä ihan niin iso ei Jussin uusi autokaan ole, että Alman terraario olisi mahtunut sinne kokonaisena. Eli ei ehkä maailman railakkainta biletystä, mutta maailman mahtavimmat synttärisankarit kyllä. Ja kunnon frettimäiseen tapaan etenkin Lysti osaa kyllä tehdä bileet pienemmästäkin - onhan herppihuoneen järkkääminenkin parasta ikinä! Ja jos Jussi suinkin antaa, meillä on myös hyvä discovalo viritettäväksi sinne tuomaan sopivaa tunnelmaa. Miikkis puolestaan uskoo remujuhlia enemmän hyviin tarjoiluihin ja tavallista reilumpiin annoskokoihin.

Paljon onnea Mihail. Itsy & Lysti!

Pakastimen täydennystä

Sovimme IceMicen kanssa viime viikolla näätien pakastekuorman kuljetuksen tälle päivälle, ja kun tämä päivä läheni, tiheni myös jännitys. Lämpötila kun on Turussa kohonnut parhaimmillaan jo yli kolmeenkymmeneen asteeseen, ja pakasteet matkasivat meille Kuopiosta asti. Matkaan meni siis käytännössä työpäivän verran. Jännitystä kyllä jonkin verran lievensi se, että tiesin pakasteita tulevan yli neljäkymmentä kiloa, ja sellainen määrä ei sula ihan hetkessä. Ei vaikka se jouduttiin jakamaan kolmeen isoon kylmälaukkuun, jotka ne täyttivät niin tehokkaasti ettei niihin mahtunut lihojen lisäksi minkäänlaisia jääpusseja kylmäkalleiksi.

Päivän lihakuorma

Jännitys osoittautuikin turhaksi, ja kuorma pääsi jäisenä perille. Missään tuotteissa ei näkynyt mitään sulamisen merkkejä, ja niinpä könttänä tulleet helmikanatkin piti jättää vielä useammaksi tunniksi huoneenlämpöön ennenkuin sain jaettua ne annospusseihin. Muut lihat tulivatkin 250-1000 gramman pusseihin tai pötköihin pakattuina ja ne saattoi nostella suoraan pakastimiin. Tätä, eilistä ja torstain kuormaa ennakoiden kun olimmekin jo käyneet hakemassa eilen herppihuoneeseen pienen kakkospakastimen. Hetken pakastinjakoa mietittyämme päädyimme siihen, että kaikki kokonaiset ruokaeläimet sijoitetaan herppihuoneeseen, ja loput näätähuoneen pakastimeen. Siinä kohtaa en kyllä ihan ajatellut että nuo kokonaiset ruokaeläimet jo yksinään täyttäisivät tuon sadan litran pakastimen, mutta ei se kyllä paljosta jäänyt puuttumaan. Meillä kyllä on nyt todella hyvin rottia, ja tilauksen mukana tuli mm. kolme kiloa hiiriä ja neljä marsua. Rottia kun haettiin eilen Nummelastakin pussillinen, samalla kun käytiin katsomassa viikon päästä kotiutuvaa Alma-kuningasboaa.

Kylmälaukkujen aarteita

Tämän päiväisessä kuomassa meille saapui:

8kpl natalhiiri
1kg kaninpinkki
4kpl marsu
6kpl hamsteri
3kg hiiriä
10kg KB Mix ankka -jauheliha
8kg KB Barf viiriäinen (torsoja)
5,5kg Alaska Combi -jauhelihalajitelma (sis. mm. kania, kanaa, kalkkunaa, kala/lammasta)
10kg KB Barf kaninpäät (olin alkuun miettinyt kanin lihaisia luita, mutta ne olivat nyt loppuneet)
5kg helmikana (torsoja)
(+ fuzzy-hiiriä ja XS rottia Jussin käärmeille)

Lisäksi pakastimessa oli ennestään muutamia kiloja:

rottia
kanankauloja
broilerinsydämiä
MUSH kana-/kalkkuna-/lammaspullia
broilerin reisilihaa
(+ surviaissääsken toukkia kaloille)

Näätähuoneen pakastimeen päätyi tällainen lihakattaus

Määrällisesti näiden pitäisi riittää hyvin kesäksi, etenkin kun torstaina haetaan vielä 10kg broilerin reisilihaa. Käytännössä pakastinta joudutaan kuitenkin täyttämään hiukan kesälläkin sitten kun sinne saadaan taas tilaa. Ainakin sydämiä ja sisäelimiä kun on tällähetkellä liian vähän suhteessa muihin lihoihin, vaikka osa jauhelihoista sekä tietenkin kokonaiset ruokaeläimet sisältävät myös niitä. Mutta tällaisilla eväillä lähdetään sitten kesää kohti. Ja tässä kohtaa tulee se seuraava jännitysmomentti: tässä kun on nyt useampaakin sellaista lihalaatua mitä yksikään meidän näädistä ei ole saanut aiemmin. Eli voi olla, että kaikki ei olekaan pelkkää herkkua, eläimet kun osaavat tunnetusti olla välillä vähän nirsoja.

Lysti varmasti eläisi mieluummin pelkillä herppihuoneeseen pakatuilla pakasteilla.

Pikapäivitys

Kuluneen viikon kuulumisia on voinut käydä jo vähän kurkkimassa facebookin ja instagramin puolella, mutta koetan ehtiä tehdä ensiviikolla ihan kunnon postauksiakin tänne blogiin. Joko tähän viikkoon palaten tai ihan uusista jutuista. Nyt vain olen ollut vuoroon liian kiireinen menojen ja kesästä nauttimisen välillä, että en ole ehtinyt ottaa kunnolla aikaa istua alas koneelle ja päivittää blogia. Sen sijaan sitä on muun muassa ulkoiltu näätien kanssa, siivottu näätähuone perusteellisesti, pidetty yksi näätäpäivä, vietetty aikaa lauman mummolassa ja katseltu kuvia ehkä tulevasta seitsemännestä prinsessasta. Brittiemo kun synnytti perjantaina seitsemän pentua, joista kaksi oli tyttöjä. Tänään sitten täytin kotiselvityslomakkeen britteihin päin, ja nyt jäädään odottamaan millainen pikkuneidistä kasvaa. Tytön kasvattaja kun ei vahvista mitään pentuvarauksia ennenkuin pennut ovat ainakin neliviikkoisia.

"Tavoittelemanne bloggaaja lojuu juuri nyt ruohikolla kuvaten perhosia"

Ensiviikollekin on tiedossa jo monenlaista eläimellistä ohjelmaa. Huomenna haetaan eläintenruuille toinen pakastin ja lähdetään Helsinkiin katsomaan minun ehkä tulevaa kuningasboaa. Tähän asti olen viimeiset pari vuotta mantrannut että en tarvitse omia matelijoita kun Jussilla on niitä huoneellinen, mutta en voi silti kieltää, että en olisi jo jonkin aikaa kuumeillut että matelijahuoneesta löytyisi myös jokin normivärinen isompi käärmes. Niin tästä neidistä nyt ehkä tulee sitten se minun käärmeeni. Tiistaina meille pitäisi saapua IceMicesta viime kertaista selvästi isompi kuorma täynnä uusia makututtavuuksia näädille, jonka lisäksi myös torstaina lähdetään hakemaan toisaalta kymmenen kilon lihakuormaa. Ja lauantaina taas frettipäiväillään, tälläkertaa Hämeenlinnan AnimalHousessa.

Näädät on silti saatu hyvin väsytettyä

Ja jotta näätämäisyydet eivät loppuisi ensiviikkoonkaan, tulin tällä viikolla lyöneeksi lukkoon yhden frettipäivän vielä kesäkuun puolellekin. Kaveri esitti minulle sen suhteen sellaisen tarjouksen, josta en yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Joten 9.6. meidät bongaa hänen työpaikaltaan Vantaalta Koivukylän Faunattaresta.

Liedon vanhalinnalla

Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen, joten jos siitä haluaa ehtiä nauttia kunnolla on turha jäädä odottamaan kesäkuuta ja lomia. Niinpä tänään päätettiin ottaa ilo irti kauniista ilmasta ja vapaapäivästä, ja suunnattiin kohti Liedon vanhalinnaa. Tällä kertaa mukaan seikkailuun päätettiin ottaa Lysti ja Mitella, mutta koska Huisku koitti niin kovasti kaivaa itseään sisään kantoreppuun Jussi päätti että voi kyllä yrittää taluttaa kahtakin, että kaikki junnut pääsevät retkelle. Niinpä ei muuta kuin näädät reppuun ja autolla kohti kohdetta.

Vuoren laelta oli ihan hyvät näkymät.

Piehtaroitiinkin löytyi hyviä kohtia

Paikanpäälle saavuttua päätettiin kavuta ensiksi linnavuoren laelle, ja sen matkaa neidit kulkivat vielä repussa. Niitä portaita kun mentäisiin tyttöjen kanssa vielä huomennakin, jos oltaisiin koetettu saada ne kulkemaan kaikki niitä yhtäaikaa ylös. Mutta heti ylös päästyä neidit saivat fleksinsä valjaisiin, ja pääsivät haistelemaan tuulia. Itseä ihmetytti ennenkaikkea alueen kukkaloisto, ja retkellä tuli bongattua niin kesän ensimmäiset sini- ja valkovuokot, metsäorvokit kuin liuta muita kukkia joita en tunnistanut. Lysti taas olisi mielellään kokeillut myös kalliokiipeilyä, mutta neidin harmiksi en suostunut päästämään sitä kokeilemaan taitojaan jyrkimmille rinteille. Ei sillä ettäkö olisin epäillyt sen ketteryyttä, mutta Lystin harmiksi valjaslenkeillä mennään vain paikkoihin joihin omistaja pääsee tulemaan perässä.

Lysti ei ihan ymmärtänyt miksi me ei menty tästä alas. Kun alhaalla olisi voinut olla jotain jänskää.

Suunnasta oli ajoittain pieniä erimielisyyksiä

Tyttöjen juostua itsensä laella väsyksiin ja pyydettyä päästä takaisin reppuun suuntasimme hetkeksi alarinteelle kuvailemaan. Lähinnä tyttöjä ja kukkia, mutta Jussilla oli pieni toive myös herppibongauksista. Yhden sisiliskon onnistuimmekin näkemään, mutta se ehti livahtaa koloonsa ennenkuin kumpikaan sai siitä yhtään kuvaa. Kuvien oton jälkeen jatkoimme vielä hetkeksi polttokenttäkalmistojen suuntaan ja sillä puolella olevaan metsään kävelemään. Tässä kohtaa kaikki kolme neitiä nukkuivat tyytyväisinä repussa, ja käänsivät vain välillä kylkeään. Niille oli jo laessa oli selvästi ollut tarpeeksi seikkailua yhdelle kertaa.

Meidän kukkaistytöt <3

Tassujen väsyttyä seikkailua voi jatkaa kun joku kantaa.