Katsaus vuoteen 2016 ja tavoitteita vuodelle 2017

Vuodenvaihde on hyvin perinteinen ajankohta luoda katse hetkeksi menneeseen ja tulevaan, ja niin

ajattelin tehdä tänäkin vuonna. Tämä nyt väistyvä vuosi 2016 oli eläinasioissa minulla etenkin suuren pentukuumeen vuosi: toivoin niin kovasti itselleni Itsyn ja Kronoksen pentua, että frettijutuista saivat varmasti osansa sellaisetkin ihmiset, joille en niitä yleensä puhu. Vuodelle 2017 tärkein tavoite tai oikeastaan toive on se, että kaikki nykyiset saisi pidettyä menossa mukana, terveinä ja toimeliaina jos mahdollista koko vuoden (ja mielellään tulevatkin).

Suuri sydäminen mummuska ja pieni pentu <3

Vuosi 2016 oli vuoden 2015 syventävä kurssi. Siinä missä 2015 alkoi paljon uusia juttuja: fretit tulivat, nykyinen allas perustettiin, Suomen lemmikkihaisunäädät ry sai alkunsa, aloin käydä frettinäyttelyissä... Vuosi 2016 on mennyt näistä iloitessa ja opeteltaessa, mitä ne oikeastaan ovat. Vuonna 2016 itselle ei tullut uusia lajeja enkä aloittanut uusia harrastuksia, mutta opin silti valtavasti. Sekä niistä eläinyksilöistä että ihmisistä, jotka tulivat elämääni 2015, että freteistä lajina ja tänä vuonna tulleista uusista junnuista. Akvaariostakin on saatu sellainen olohuoneen jalokivi kuin toivoin, ja Suomen lemmikkihaisunäädissä on edelleen ihan mieletön porukka. Vuosi 2016 onkin ollut monelta osalta myös suuri kiitollisuuden vuosi: kaikki ei ole mennyt kuten olin toivonut tai suunnitellut, mutta asiat ovat menneet hyvin, ja monen asian kohdalla on tullut tunne, että ne eivät olisi välttämättä voineet mennä sen paremmin, vaikka ne olivat menneet kuten suunnittelin. 

Mihail ja tänä vuonna enkeliksi siirtynyt Pirre-sisko <3

Kuten se pentukuume. Vuoden 2015 aikana ihastuin kahteen frettinaaraaseen omieni lisäksi, eli
Itsyyn ja Fasuun, ja toivoin kovasti, että olisin saanut jommasta kummasta niistä (tai miksei molemmistakin) pennun itselleni. Itsyn pentueen kohdalla olin ihan pentujonon kärjessä, Fasun pentueen kohdalla valitettavan kaukana siitä törmätessäni Fasuun vasta loppuvuodesta. Alkuvuosi 2016 menikin odotellessa ensin kiimoja, sitten astutuksia, ultria, synnytystä... Kaikesta odottelusta ja toivomisesta huolimatta Itsyltä ei kuitenkaan selvinnyt yhtään pentua ja Fasun pentueesta ei riittänyt meille tyttöä - ja siinä kohtaa kun kumpikin näistä oli varmistunut, valtaosa vuoden 2016 frettipennuista oli jo uusissa kodeissaan. Hetkeksi ehdin siis jo vakuuttua, ettei meille saataisi kovasti toivomaani junnuosastoa vuonna 2016. Loppukesästä alkoi kuitenkin tapahtua, ja lauma tuplaantui, kun meille tuli varsin extempore kaksi hyvin erilaista neitiä: ensin kodinvaihtajariiwiö Mitella ja sitten haaveideni mamma Itsy. Mitella poikkeaa hyvin paljon siitä mitä etsin: haaveilin kiltistä mustasoopelista tyttöpennusta kasvattajalta, ja meille tuli alunperin kotieläinpihalta lähtöisin oleva kuviollinen pastelli, joka oli joutunut vaihtamaan jo kahdesti kotia puremisen vuoksi. Se on ollut haaste, ja sen kanssa on edelleen omat hankaluutensa, mutta siitä huolimatta pienestä hammaskeijusta on kuoriutunut hyvin frettisosiaalinen ja energinen tapaus, joka on yhdistänyt meidän laumaa ihan mielettömästi. Itsystä taas totesin jo vuoden 2015 lopulla, että koska Itsyä en voi saada, sen pentu olisi se toiseksi paras vaihtoehto. Mutta toiseksi parhaan vaihtoehdon sijaan tuli sitten se paras.

Seitsemän näädän Finnish Ferret Festival -reissu

Mihailin, Snurren ja Esterin kohdalla haaveilin siitä, että saisin pitää kaikki terveinä ja hyvinvoivina luonani. Tähän pitkälti päästiinkin, vaikka Esterin hammasongelmat toivatkin jännitystä vuoteen. Etenkin ennen ensimmäistä leikkausta olin ihan paniikissa, kun pelkäsin nukutukseen liittyviä komplikaatiota.  Hyvin sujuneet leikkaukset (joita tehtiin vuoden aikana lopulta kolme, kaksi Esterille ja yksi Itsylle) toivat kuitenkin tietynlaista rentoutta ja luottamusta omaan eläintenpitoon: niistäkin selvittiin niin henkisesti kuin taloudellisestikin, ja eläimet saatiin myös lääkittyä hyvin.

Miikkis eläinten joulurauhanjulistuksessa

Tähän liittyvät myös tärkeimmät tavoitteeni vuodelle 2017: ennen kaikkea muuta toivon, ettei lauma
ainakaan tästä pienenisi. Että saisin pitää kaikki nykyiset otukset luonani terveinä ja hyvinvoivina, ja voisin harrastaa yhdessä niiden kanssa niin vapaamuotoista sohvalla rötväämistä ja ulkoilua, kuin myös näyttelyitä, näätäpäiviä ja muita häppeningejä. Tiedän, että tämä on paljon toivottu: täyttäväthän mummuskat kummatkin jo kuusi, eikä kummallakaan niistä ole parhaat mahdolliset lähtökohdat. Mutta siihen pyritään kaikilla niillä keinoilla, mitä itsellä on käytettävissä. Nykyisen lauman kanssa on myös jo ilmoittauduttu kolmeen frettinäyttelyyn (Fantastic Ferret, Westi ja Valentines), sekä Paimioon Livian ammattiopistolle näätäpäivää pitämään. Ja jotain suunnitelmia on jo Eläinystäväni- ja Lemmikkimessuillekin...

En voi kuitenkaan kieltää, ettenkö olisi vilkuillut vähän myös ensivuoden pentusuunnitelmia. Meillä on kuitenkin nyt niin hyvä lauma kotona, että en aio antaa pentukuumeelle samanlaista valtaa kuin tänä vuonna, vaan junnu saa tulla jos on tullakseen. Sen verran olen kuitenkin Jussille luvannut, että Itsy saa toistaiseksi pysyä lauman ainoana hybridinä, vaikka ensivuodelle suunnitellaan myös todella kiinnostavia hybridipentueita. Mitellalla on kuitenkin niin paljon virtaa ja hampaiden käyttö yhä turhan herkässä hepuloidessa, että toinen yhtä energinen ja menevä (mahdollisesti vielä pienellä buustilla) voisi tässä kohtaa olla liikaa. Etenkin kun ensivuonna voi olla edessä myös talouksien yhdistäminen, kun Jussi on lähdössä kesäksi töihin Poriin, ja itse olen luvannut vastata silloin arkipäivät molempien eläintarhoista. Ensivuonna tulen siis oletettavasti osallistumaan aiempaa enemmän myös Jussin lauman hoitoon.

Tämän postauksen myötä haluan kiittää kaikki kuluneesta vuodesta 2016, ja toivottaa kaikkea hyvää vuodelle 2017! 

Kuluseuranta 2016: koko vuoden yhteenveto

Huolimatta siitä, että miulle on koko vuosi sanottu, että ei ikinä kannata laskea, mitä eläimiin palaa rahaa, tein sen silti. Vuoden aikana menneet summat yllättivät molempiin suuntiin; esimerkiksi Miikkiksen ötököihin, talouspaperiin ja arpoihin meni rahaa paljon vähemmän mitä pelkäsin, mutta toisaalta se summa, mitä itsellä vuositasolla keskimäärin meni kuukaudessa, yllätti sinne ikävämpään suuntaan. Kun kyllähän minä tiesin, että osina kuukausina on käyty lähellä tuhannen euron rajapyykkiä, mutta ajattelin niiden muiden kuukausien tasaavan enemmän.

Vuonna 2016 itsellä meni rahaa eläinkuluihin 3468,49€, josta näätien osuus oli 3266,50€ ja kalojen 201,99€. Kuukaudessa eläinkuluihin meni siis keskimäärin 289,04€ Halvin kuukausi oli maaliskuu: 10,44€ ja kallein marraskuu: 979,98€. Eläinten ruokintaan meni keskimäärin 50,38€/kk. Eläinlääkäriin kului vuoden aikana 1382,22€, joka meni Miikkiksen rokotuksia lukuunottamatta kokonaan fretteihin.

Joidenkin kulujen osalta vuoden aikana tapahtui muutoksia kesken vuoden: esimerkiksi kissanhiekka vaihtui meillä koiranpentujen pissa-alustoihin, mikä näkyy siinä, kun hiekan sijaan rahaa alkaa mennä siivoustuotteisiin, joihin laskin aluset ja siivoussuihkeet. Vuoden alussa meillä oli kolme näätää; haisunäätä ja kaksi frettiä. Kesän jälkeen frettimäärän tuplaannuttua lihankulutuskin kummasti kasvoi.

Vuosi 2016

 Ruokakustannukset
-ötökät: 34,75€
-lihat: 361,17€
-kuiva-/purkkiruuat: 47,98€
-kasvikset: 55,29€
-namit: 51,09€
-lisäravinteet: 17,36€
-fisuille: 36,89€

Hygieniakulut
-kissanhiekka: 25,95€
-talouspaperi:40,73€
-siivoustuotteet: 156,82€

Eläinlääkäri/lääkintäkulut: 1382,22€

Tarvikkeet
-nääpille: 287,77€
-kaloille: 81,70€

Lelut: 87,82€

Näyttelyt
-bensa-/junakulut: 143,44€
-arvat: 25€
-ilmoittautumismaksut: 266€

Eläimet: 403,40€

Yht. 3468,49€

Ensivuonna sitä voisi kiinnittää enemmän huomiota etenkin tarvikepuolen kuluseurantaan. Tänä vuonna kun huomasin sen olevan kategorioista se, jossa tein helpoiten herätehankintoja, ja jonka kohdalla minun oli aina kuukauden lopussa vaikein muistaa mitä olen hankkinut. Siinä kategoriassa itsellä oli lelujen ohella myös eniten "turhuuksia", kuten ekstrapetejä, erimallisia kantobokseja yms., mitä ilmankin olisi ehkä pärjätty. 

Koko vuoden 2016 kuukausikohtaiset kuluerittelyt löytyvät täältä.

Kuluseuranta 2016: joulukuun yhteenveto

Nyt vuoden viimeinenkin kuukausi alkaa olla lopuillaan, ja kohta on aika tehdä koko vuoden yhteenveto mitä eläinkuluihin tulee. Mutta vaikka se onkin jo työn alla, päätin tehdä joulukuun kuluillekin vielä oman päivityksen.

Joulukuussa onnistuttiin ensimmäistä kertaa kevään jälkeen pysymään alle sadan euron kuukausimenoissa, mitkä on etenkin syksyn jälkeen erittäin hyvä asia. Joulukuussa isoimmat kuluerät muodosti hygieniakulut, eli käytännössä talouspaperi ja siivoussuihkeet, joita täydettiin samantien kaksi pulloa, kun ne olivat Mustissa ja Mirrissä tarjouksessa. Ruokien suhteen mentiin pitkälti pakkasesta löytyneillä.

Vaikka vuoden alussa arvelin kulujen listauksen tällä tarkkuudella olevan täysin riittävä, juomaan taas unohtaneeni, mitä tarvikkeita olen tässäkin kuussa hankkinut kahdellakympillä. Niinpä omaa kuluseurantaa helpottamaan ensivuonna mennään varmaan vielä tarkemmalla listauksella.

Joulukuu

 Ruokakustannukset
-ötökät: 5€
-lihat: 3,99€
-kuiva-/purkkiruuat:-
-kasvikset: 6€
-namit:-
-lisäravinteet:-
-fisuille:-

Hygieniakulut
-kissanhiekka:-
-talouspaperi: 7,25€
-siivoustuotteet: 22,24€

Eläinlääkäri/lääkintäkulut:-

Tarvikkeet
-nääpille: 20€
-kaloille:-

Lelut:-

Näyttelyt
-bensa-/junakulut:-
-arvat: 5€
-ilmoittautumismaksut: 28€

Eläimet:-

Yht. 97,48€

Joulu 2016

Joulu on nyt takana ja joulunvietosta palattu takaisin Turkuun ja arkeen. Aattoaamu meni meidän

laumalla Jussin vanhemmilla Mietoisissa, josta jatkoimme lopuksi pyhiä Tampereelle, missä minun sukuni asuu. Näädät reissasivat mukana kaikki viisi, siinä missä häkki- ja kuutioasukit pysyivät Turussa. Eli miun otuksista kalat, ja Jussilta koko poppoo.

Tämä oli minulle ensimmäinen joulu Itsyn ja Mitellan kanssa, joten paketteja, kuusta ja muita joulujuttuja tuli esiteltyä eritoten niille, vaikka kaikki niitä pääsivät toki katsomaan. Mitella pääsi jyvälle paketeista viimeistään kissanminttuhiiren kohdalla, sillä vinkuvat minttuhiiret ovat tällähetkellä Mitellan suosikkilelujen kärkikaartia. Minun lisäkseni nääpät saivat paketit äidiltäni ja siskoltani; äiti oli tilannut Snurren lempparia eli lohitahnaa kokonaisen laatikollisen Zooplussalta. Kyllä siinä sitten kelpasi neidin silmät kiinni latkia tahnaa.

Suurimman osan joulusta neidit viettivät aitauksessaan ja Miikkis makkarissa. Joulunviettoon kun oli saapunut kymmenkunta henkeä mukaanlukien useampi lapsivieras, en halunnut ottaa riskiä, että joku näädistä pääsisi livahtamaan ulos, tai että Mitella pääsisi nappaamaan jotakuta. Niinpä vilinän ollessa suurimmillaan nääpät saivat rauhoittua omissa tiloissaan. Niinä muina hetkinä taas etenkin junnut järjestivät ihan omat vilinänsä, kun aitauksessa kertynyttä energiaa päästiin purkamaan painimalla sängyssä tai riehumalla uuden leluputken kanssa kuusilitasta puhumattakaan.

Siskoni minulle maalaama taulu <3

Valitettavasti kaikki eivät olleet yhtä onnekkeita näätien tallessa pysymisen suhteen. Jouluna kun pääsi lukemaan kahdesta karanneesta fretistä, joista toinen oli päässyt karkuun Keravalla ja toinen Ylöjärvellä. Etenkin Ylöjärveläisen karkurin tilannetta tuli seurattua päivityksistä jonkin verran, kunnes tajusin viimeisimmän näköhavainnon olevan vain kahdentoistakilometrin päästä äidin luota. Äiti näki ilmeestäni ennenkuin ehdin edes sanoa mitään, että omat joulusuunnitelmat muuttuivat siltä istumalta, ja puhuin Jussin miun mukana fretin etsintäjoukkoihin. Joulupäivien välinen yö menikin sitten osittain metsissä ja vierailla pihoilla pomppiessa, mutta yö sai onnellisen päätöksen: etsijät hälytettiin takaisin kokoontumispaikalle katsomaan löytynyttä näätäpoikaa, joka oli kaikkien iloksi hyvässä kunnossa, joskin hieman nälkäinen ja kuivunut. Keravan karkurikin pääsi kotiinsa päivää myöhemmin.

jouluinen perhepotretti

Tapaninpäivänä alkoi matka kohti kotiTurkua iskän ja Minnan kautta. Varsinainen kotiutuminen menikin aika myöhään, taas lähemmäksi yhtätoista, ja sitä seurasi massiiviset kotiinpaluuhepulit - tai jos ollaan ihan rehellisiä: kunnon frettihepulit ja unisena suoraan pesäänsä kömpivä haisunäätä. Siinä väsyneenä tavaroita purkaessa ja eläimiä hoitaessa pääsi käymään myös joulun ensimmäinen haaveri, kun Miikkis oli halunnut sängylle viereen, ja päättikin sitten lähteä siitä omaa matkaa keittiöön katsomaan, olisiko sielä kenties jotain iltapalajuttuja. Jussi ehti juuri kysyä, tarvitsisiko poika apua, kun se oli jo lattialla - ja lähti hieman ontuen kohti keittiötä. Ei siinä sitten auttanut kuin ottaa poika kiinni ja tutkia huolella sen kaikki luut ja lihakset. Niissä ei kuitenkaan tuntunut mitään, joten päätimme jatkaa tarkkailulinjalla, jolla ollaan yhä. Tänään kyllä jo soitettiin eläinlääkärillekin, että missä kohtaa poikaa kannattaa lähteä kuvauttamaan, jos ontuminen ei lopu. Eläinlääkäri arveli, että pari päivää uskaltaa mennä seurailemallakin, kun mikään ei tunnu olevan poikki tai turvouksissa. Nyt sitten vain toivotaan, että selvittiin säikähdyksellä. 

Uusi vuosi onkin tarkoitus ottaa rennosti kotona. Vain oman porukan kesken reissaamatta minnekään.

iiiiso kasillinen uusia juttuja

Miikkis tassutarkistuksessa

Joulusafari

vuohimarkkinat

Blogi on ollut taas muutaman viikon hiljaiselolla, kun otin pienen pakomatkan pimeydestä ja
karkasin Sariannan kanssa afrikkaan. Näädät olivat kaikki kahdeksan (omat ja Sariannan) Jussin hoiteissa Turussa meidän seikkaillessa ja nauttiessa lämmöstä Gambiassa ja Senegalissa.

Omien kotoisten karvakaverien sijaan meidän viikko täyttyi vähän erilaisista tuttavuuksista, kuten apinoista, seeproista, varaaneista, hyppyhämähäkeistä, krokotiileistä, kirahveista, vuohista ja aaseista. Fathalan luonnonreservaatti afrikkalaisine lajeineen oli elämys, enkä ole vieläkään päässyt yli siitä, että koko savanni tuoksui ihan mintulle, kun alue oli täynnä erittäin voimakkaantuoksuista villiminttua. Silti minun on myönnettävä, että kaikista isoimman vaikutuksen kaikista näkemistämme eläimistä tekivät vuohet, aasit ja

vapaana kulkevia vuohia

hyppyhämähäkit. Afrikkaan mennessä sitä suorastaan olettaa näkevänsä kaikki Leijonakuninkaasta tutut tyypit, mutta en ollut osannut yhtään varautua siihen, kuinka paljon kauniita aaseja ja uskomattoman kivan värisiä vuohia maassa on - ja kuinka vuohetkin kulkevat vapaana pihoilla siinä missä kissat täällä. Auringonpalvomiseen hotellin uima-altaalla taas toi uutta twistiä se, että altaan äärellä asui myös useita hyppyhämähäkkejä, joiden touhuja pystyi seuraamaan kätevästi aurinkotuolista käsin. Hämähäkkien tarkkailu ei ole koskaan ennen ollut yhtä hauskaa. Jussin harmiksi yksikään hämähäkeistä ei tosin eksynyt vahingossa reppuun.

Paviaaneja makasutu-metsässä

Kulkupelimme Fathalassa Senegalissa

Eläinten ohella Gambiassa vaikutuksen tekivät halpa ja hyvä ruoka (esimerkiksi chew ja domoda
maksoivat hotellialueellakin juomineen vain noin neljä euroa ravintolassa) sekä aurinkoinen ja lämmin sää (päivälämpötilat vaihtelivat +25 asteesta +35 asteeseen, eikä reissun aikana satanut kertaakaan). Ihmisissä sen sijaan oli vähän kestämistä: heti hotellista poistuessa seuraansa sai joukon pummistalkkeri bumstereita, joista oli hankalampi päästä eroon kuin takiaisista. Introvertin luonteelle ei vain oikein sovi, kun ventovieras lyöttäytyy iilimatona seuraan aloittaen kauhean puhetulvan, eikä suostu poistumaan huolimatta mistään mitä sanot. Saatiinkin Sariannan kanssa kuulla loppuviikosta useampaan kertaan, että "It cost nothingt to be nice.", kun alkoi mennä hermot, ja keskityttiin mieluummin puhumaan keskenämme Suomea, kuin reagoimaan bumstereihin mitenkään.

Auringosta ja lämmöstä olisi taatusti jaksanut nauttia afrikan auringon alla vaikka kevääseen asti, mutta bumsterit ja kotona odottava lauma pitivät huolen siitä, että viikon jälkeen alkoi jo kaivata takaisin päin. Minulla ei ole yleensä reissun päällä juuri tarvetta kysellä miten omalla laumalla menee, mutta kotiin palattua halipula on usein molemman puoleinen.

Kirahveja Fathalassa

Tälläkertaa Sarianna kuitenkin vastasi meidän yhteyksistä Suomeen päin reissun päältä, kun oma puhelimeni ei tahtonut löytää verkkoa, ja saikin olla koko loman sitten lentokonetilassa. Sitä kautta saatiinkin sitten myös ennakkovaroitus siitä, että Jussi oli joutunut meidän loman aikana sinne, minne yksikään lomahoitaja ei ikinä halua päätyä, eli eläinlääkäripäivystykseen. Ruut oli onnistunut kiipeillessään jäämään jumiin taittopöydän mekanismiin, ja ennenkuin Jussi oli ehtinyt avuksi sitä irroittamaan, oli se onnistunut itse kiskomaan varvastaan niin että osa siitä jouduttiin amputoimaan. Onneksi siitä ei kuitenkaan koitunut tytölle kosmeettista haittaa isompaa riesaa: Ruuruu pääsi eläinlääkäriltä suoraan Jussin asunnolle erityistarkkailuun, ja tuntui ottavan kaiken irti saamastaan ekstrahuomiosta. Nyt täytyy vain toivoa, ettei Jussillekaan jäänyt liian pahoja traumoja, kun ehdittiin viikon aikana miettiä Sariannan kanssa jo seuraaviakin reissuja.

Kotiin palattua aika onkin mennyt eläimiä paapoessa ja hoitaessa viimeisiä tonttujuttuja töiden ohella. Niissä onkin riittänyt ihmettelemistä etenkin Mitellalla, joka ei olekaan vielä ennen nähnyt lahjapapereita, paketteja ja muita. Miikkis on sen sijaan tyytynyt kaikkuilemaan ihmettelyn sijaan.

Rajanylityksistä tuli hyvin leimoja passiin

Banjul-Barra -väli taittui lautalla matkalla kohti Senagalia

Satama-aluetta Banjulissa

Mangrove täytti monet rannat Gambiassa ja Senagalissa

Rannalla oli kroksuvaroitus

Skunkkikuulumisia

Meidän taloudesta Miikkis on ollut jo jonkin aikaa kaikkein syvimmällä talvessa, ja sen kanssa elo
onkin nyt hyvin rauhallista. Suurimman osan vuorokaudesta poika nukkuu, ja sitä näkee hereillä oikeastaan vain sen pyytäessä ruokaa tai syliin. Näin talven tullen pojasta on tullut taas normaaliakin enemmän kaikkukaveri, sillä Mihailin mielestä parhaita nukkumapaikkoja on syli tai kainalo jaetun peiton alla. Selvästi pojan talveen vanhassa puutalossa kuuluu hyvin keskeisesti lämpö ja läheisyys.

Niinpä sitä on taas pitänyt opetella itsekin hidastamaan, ja varaamaan enemmän aikaa sylituokioihin. Eihän sitä nyt raaski toista heti pois laskea, sen se haluaa olla lähellä. Välillä sitä on miettinyt jo jonkinlaista lemmikkien kantoliinaakin, mitä on joskus ulkolaisissa skunkkiryhmissä katsellut (Miikkis ei selvästi ole ainoa talvinunnu). Mutta tällähetkellä hommat vain joko keskeytetään joksikin aikaa tai ne tehdään yhdellä kädellä, ellei se ole jotain oikeasti kiireistä.

Wilma. Kuva: Sinna

Eilenkin joululahjoja pakatessa sitä sai seurakseen niin Mihailin, Itsyn kuin Mitellan, ja sitten koitettiin etsiä kompromissia sen välille, että Miikkis halusi nukkua ja olla paijattavana, ja frettineidit painia ja leikkiä papereilla ja lahjanaruilla. Kompromissi löytyi, mutta paketointi joutui väistymään seuraavaan päivään. Itselläkään kun ei ole kuitenkaan kuin kaksi kättä.

Sunnuntaina Mihail sai myös sukulaisia käymään, kun meillä oli Suomen lemmikkihaisunäätien
syyskokous, ja Sinnalla oli Wilma mukana. Mihail-eno sai tosin taas kokea, kuinka röyhkeätä nykynuoriso osaa olla. Wilma kun ei yhtään kunnioittanut enonsa talvirauhaa, vaan päätti ensin parkkeerata samaan pesään Miikkiksen kanssa. Mihailin väistyttyä sieltä kovan jurputuksen saattelemana, Wilma livahtikin frettien suosimiin lankakoreihin omille päikkäreilleen. Miikkis ei kuitenkaan luottanut siihen, että neiti myös pysyisi sielä, vaan valtasi lopulta Wilman kantokassin itselleen. Että pitäkööt kämpän, ja hän muuttaa vaikka muualle, jos neiti on jäämässä tänne. Me päädyimme kuitenkin vaihtamaan kassiin oikean päärynän ennen Sinnan lähtöä, sillä Miikkistä olisi voinut harmittaa vielä monta kertaa enemmän, kun se olisi Sinnan luo päästyä huomannut, että sielä on koiriakin. Miikkis kun ei ole oikein vieläkään niille lämmennyt.

Päivien kuluessa myös matkaan lähtö lähenee. Enää kolme päivää, niin lauma jää tänne Jussin vastuulle. Ja enää kaksi päivää, kun Otto, Ahti ja Ruut tulevat tänne kanssa lomaa viettämään, kun reissuunlähtö tapahtuu yhdessä Sariannan kanssa.

Testituristina Capitalissa

Eilen otettiin taas suunta kohti pääkaupunkiseutua, tälläkertaa Capital!-frettinäyttelyn merkeissä.

Minun oli tarkoitus pitää marras-joulukuu näyttelytaukoa, ja niinpä minulla ei ollut yhtään näätää ilmoitettuna myöskään Capitaliin. Mutta niin sitä kuitenkin sinne eksyi, kun Sarianna ja Kasperi ilmoittivat molemmat lähtevänsä frettiensä kanssa näyttelyn yhteyden järjestettävään ADV-testiin.

Johtuen ilmoitettujen näätien puuttumisesta, päivä kului tavallistakin rennommissa merkeissä.
Tälläkertaa kun ei tarvinnut seurata, missä vaiheessa arvostelu menee tai miettiä, sotkevatko nääpät itsensä ennen arvostelujen alkua. Jotain jännitystä päivään piti kuitenkin saada, ja niin meilläkin pakattiin mukaan playpenin sijaan kevythäkki. Playpen kun on hyvin kätevä autolla liikkuessa, mutta yli kymmenen kilon painoisena sitä ei kauhean mielellään kanna mukanaan julkisissa. Ja julkisilla tuli lähdettyä tähänkin reissuun, kun näyttelytauosta päättäessäni olin myös luvannut Jussille, että en nappaa häntä näyttelykuskiksi ennen Fantasticia.

Kevythäkki kulkikin junassa mukana paljon playpeniä kivuttomammin, mutta silti sen valinta vähän jännitti. Siilinjärvellekin kun tuli raahattua mukana playpen siitä yksinkertaisesta syystä, että kaksi meillä aiemmin ollutta kevytaitausta on hajoitettu näätien toimesta, ja niinpä en uskaltanut ennustaa tällekään käyvän sen paremmin - siitä huolimatta, että Snurresta on meillä ollessaan tullut jo paljon kokeneempi ja rennompi reissaaja. Mutta koska näyttelyihin tulee aina raahattua mukana vaikka mitä, kevythäkin houkutus ei ole hävinnyt, ja lopulta testikappaleeksi löytyi halpa käytetty. Voitte vain kuvitella sitä omistajan ylpeyttä, kun Snurre asettuikin häkkiin yhtä hienosti kuin playpeniin, eikä raapinut sitä yhtään. Sen tunteen rinnalla ei meillä voisi mikään näyttelysijoituskaan kilpailla - se on aina niin hienoa havaita, kun omat näädät ovat edistyneet jossain asiassa, joka on ollut niille haasteellista.

ADV-testitkin menivät kaikilla hienosti. Lohitahna riitti hyvin harhautukseksi, eikä pikku pisto

aiheuttanut kenellekään suurempaa mielipahaa. Testi kun suoritetaan verinäytteestä, sitä varten otetaan jokaiselta testattavalta pieni pisara verta näyteliuskalle. Tämänkertainen testaus oli osa Helsingin yliopiston tutkimusta, jossa kartoitetaan ADV:n yleisyyttä lemmikkifreteillä sekä sitä, poikkeaako se minkkien ADV:stä ja jos niin miten. Testaajaa hieman harmitti, kun Mitellasta ei saatu ensimmäisellä pistolla riittävästi verta näytettä varten, vaan sitä jouduttiin pistämään vielä uudestaan. Itse koitti siinä sitten lohduttaa, että meidän näädistä Mitellalla ei pitäisi olla mitään varaa draamailla parista pikkupistosta, kun neiti tikkailee yhä sen verran tehokkaasti muita. Eikä Mitella siitä toisestakaan pistosta kauheasti hätkähtänyt. Kasperin tyttöjä koko toimenpide ärsytti taas astetta enemmän, ja kun ne eivät Kasperin otteessa päässeet kritisoimaan sitä puremalla, ne pistivät säpäleiksi puutikun jolta niille tarjottiin Nutria. Mutta testaajan mukaan nekin olivat minkkeihin verrattuna oikeita enkeleitä.

Testin jälkeen jatkettiin sitä mitä oli tehty sitä ennenkin, eli ihmisten kanssa juttelua ja arpajaisten odottelua. Pariin arpaan kun sitä piti taas sortua.  Ja tuli sitä nukuttua pienet päikkäritkin, tosin hieman orvosti kevythäkin vieressä, kun sinne ei mahtunut samalla tavalla näätien sekaan nukkumaan kuin playpenissä. Arpajaisista omilla arvoilla tuli vitamiinitahnaa ja yksi kangasputki, joista kangasputken sain Helin kanssa vaihdettua muoviseen haitariputkeen. Ja antoi Heli miun pölliä omasta potistaan yhden juomapullonkin, kun kysyin onko hänellä tarvetta molemmille voittamilleen <3 Nyt on sekin sitten valmiina kaavailtua kevytaitausta ajatellen.

Näyttelystä kotiutuminen meni taas totutusti: kaikki muut porukasta olivat kuolleita vielä seuraavana aamunakin, mutta Mitella on ollut pystyssä pöllimässä lattialastaa, levittämässä roskia, kurkottelemassa tuuletusikkunalle... Junnulla vain riittää virtaa ;)

Sunnuntaiaamuna <3

Kuluseuranta 2016: marraskuun kulut

Marraskuussa eläinkuluissa lähestyttiin taas tonnia, vaikka en edes laskenut eläinkuluihin Jussin ostamaa muutamaa kalaa. Isoin osa summasta koostui taas siitä, mihin eläintenpidoissa yleensäkin uppoaa ne isoimmat kertasummat, eli eläinlääkäristä: sinne meillä meni marraskuussa 734,94€, kun käytiin hoidattamassa Esterin ja Itsyn hampaat, lantittamassa junnut ja takistuttamassa Snurre. Toiselle sijalle kuluista pääsivät messuostokset ja näyttelykulut: erinäisistä syistä Valentinesin ilmomaksut kun lähtivät tililtäni vasta marraskuun puolella, ja päädyin kuitenkin lähtemään Capitaliin, vaikkei miulla ollut sielä yhtään näätää ilmoitettuna.

Akvaariostakin oli päässyt loppumaan sekä vedenparannusaine että kasvilannoite, joten niitä molempia lähti tilaukseen. Harkitsin hetken tilaavani viiden litran tonkat EasyLifen tuotteita, mutta kun en keksinyt niille järkevää sijoituspaikkaa, päätin taas kokeilla Seachemin riittoisampia ja edullisempia tuotteita. Niissä 500 millilitran pullo kun riittää isompaan vesimäärään kuin EasyLifen viiden litran kanisteri. Ne ovat olleet minulla joskus vuosia sitten käytössä silloisessa 334-litraisessa altaassani, eli ihan uusia tuttavuuksia ne eivät käytössäni ole.

Näätätarvikkeissa meni messuostosten ohella rahaa käytettynä ostamaani koirien kevythäkkiin, joka on oikeastaan testi: olen jo pidempään haaveillut samanlaisesta kevytaitauksesta kuin Sariannalla on, mutta en ole raaskinut hankkia sellaista, kun olen ollut aivan varma, että Snurre hajoittaisi sen sekunnissa.  Niinpä Sariannan linkattua tuon edullisen kevythäkin, päätin testata sen kanssa, saanko nuo pysymään sellaisessa. Ja jos ne eivät hajoita sitä ihan heti, lähtee kevytaitaus tilaukseen ja mietin mitä tuon kevythäkin kanssa teen.


Marraskuu

 Ruokakustannukset
-ötökät:-
-lihat:-
-kuiva-/purkkiruuat:-
-kasvikset: 6,30€
-namit: 5,00€
-lisäravinteet:-
-fisuille:-

Hygieniakulut
-kissanhiekka: -
-talouspaperi: 7,25€
-siivoustuotteet: 15,00€

Eläinlääkäri/lääkintäkulut: 736,94€

Tarvikkeet
-nääpille: 56€
-kaloille: 56,35€

Lelut: 16,50€

Näyttelyt
-bensa-/junakulut: 25,64€
-arvat:-
-ilmoittautumismaksut: 55€

Eläimet:-

Yht. 979,98€