Eksolainsäädäntö elää eripuolilla maailmaa

Facebookissa tulee seurattua myös useampaa ulkomaalaista haisunäätäryhmää. Etenkin viimeisen vuoden aikana on ollut ikävä huomata, kuinka uhattuna eksoharrastus monessa maassa on. Kuitenkaan kaikki uutiset eivät onneksi ole negatiivisia: jenkkiryhmäänkin oli linkitetty uutinen, jossa kerrotaan, kuinka Nashvillessä äänestettiin haisunäätäasiassa ja äänin 7-1, lemmikkihaisunäädät ovat sielä jatkossa sallittuja. Valitettavasti kuitenkin jenkkimallin mukaan kesyn määritelmään kuuluu tässäkin kohtaa, että eläin on paitsi kasvatettu lemmikiksi, siltä on poistettu hajurauhaset. Positiivisena kuitenkin uutinen kertoo, että hajurauhasasiasta oli keskusteltu ja osa oli todennut poisto-operaation kyseenalaiseksi, koska se tekee esimerkiksi lemmikkikarkurista puolustuskyvyttömän. Josko sitä vielä jonain päivänä saataisiin jenkkeihinkin kielto poistaa hajurauhaset muista kuin eläimen terveyteen liittyvistä syistä.

Toisessa osavaltiossa Oregonissa taas umpeutui pari päivää sitten kuuntelu lakialoitteessa, joka koskee lemmikkihaisunäätien kieltämistä. Tästä on ollut keskustelua sekä Pet Skunks U.S.A että Pet Skunks UK ryhmissä. Oregonissa viranomaiset tuntuvat olevan kovin huolissaan haisunäädän aiheuttamasta tautiriskistä ihmisille ja muille lemmikkieläimille, sillä luonnonvarainen haisunäätä on merkittävä rabiestartuntojen lähde. Sielä haisunäätäharrastajat ovat syystä huolissaan, sillä mikäli laki menee läpi, se ei vain kiellä haisunäätien myyntiä, lisäännyttämistä ja tuontia, kuten Suomessa, vaan vaikuttaa osaltaan myös olemassa oleviin lemmikeihin. Jokaisen haisunäädänomistajan pitäisi lain tullessa maksaa ensin 150$ hintainen viranomaistarkistus eläintilojensa tarkistamisesta ja sen jälkeen 25$ vuotuinen lupamaksu. Kumpikaan näistä olisi tuskin muuten ylivoimainen, mutta tarkistuksen läpäiseminen edellyttää että haisunäädät ovat viranomaismääräykset täyttävässä ulkotarhassa ja että samalla omistajalla ei ole yli kahta haisunäätää. Niimpä niillä omistajilla, joilla haisunäätä elää sisälemmikkinä ilman omaa pihaa tai joilla on enemmän kuin kaksi haisunäätää, ei ole mahdollisuuksia läpäistä. Tuntemistani suomalaisista harrastajista kukaan ei läpäisisi. Miikkiskin kun nukkuu sängyssä ja ulkoilu hoidetaan valjaissa.  

Haisunäätäryhmiin tulee välillä myös vetoomuksia muiden lajien, kuten pesukarhujen puolesta. Monella omistajalla on kova huoli lemmikkinsä puolesta. Pahinta on kuitenkin lukea välillä muiden eläinharrastajien kommentteja, niiden joilla on vain koira tai kissa, ja joista olisi hyväkin, jos lajivaihtoehdot saataisiin rajattua niihin. Monelle kun tuntuu olevan jo ajatuksena outo, että haisunäätäkin voi olla ihan koiran ja kissan veroinen lemmikki, ei nurkissa lymyilevä villieläin. Ja että niiden kieltäminen kirpaisee kyseisten lajien harrastajia ihan yhtä pahasti, mitä koirien ja kissojen kieltäminen koskisi niitä omistavia. Kaikilla kun ovat olleet omat syynsä päätyä eksoottisiin eläimiin. Monella se on se, ettei voi tai halua syystä tai toisesta pitää koiraa tai kissaa. Monella taas kiinnostus eläimiä kohtaan kattaa koirien ja kissojen lisäksi ison joukon muitakin otuksia, ja kotoa löytyy melkoinen lajikirjo myös rakkaina perheenjäseninä.

Näätäpäivä Skanssissa 9.4.

Ensiviikolla vuorossa tämän vuoden ensimmäiset näätäpäiväilyt. Meidän lauman lisäksi mukana menossa ainakin Wilman frettejä ja mahdollisesti Riina Miikkiksen lempisiskonpojan Mörkön kanssa :)

Pääsiäisnameista herkkulakkoon

Pääsiäinen alkaa olla takana, eikä pyhistä tälläkään kertaa selvitty nääppien kanssa ihan kohelluksitta. Miikkis tai Snurre oli onnistunut pöllimään paketillisen keksejä, jotka Miikkis oli syönyt ollessani Jussilla. Lopputuloksena pääsimme pesemään lattioita ripulista ja pestessä skunkin peppua siitä samasta, onnistuimme laukaisemaan haisunäädän. En ole täysin varma, onnistuinko itse ripuleita jynssätessäni painamaan jotenkin rauhasta, vai oliko se pojan protesti ripulirallia vastaan, mutta lopputuloksena oli taas kunnon etikkaputsaukset ja kämpän tuuletukset. Onneksi suihkukaappi on ehkä kämpän helpoin tila pestä.

Littles Pet Shop-munasta paljastunut ranneke

Myös pääsiäisherkkujen etsintä herätti suurta intoa nääpissä. Snurre ja Esteri seurasivat innoissaan
ensin Jussin kannoilla hänen etsiessä minun kätkemiä aarteita ja seuraavaksi minun perässäni minun etsiessäni Jussin jemmaamia suklaita. Koska Snurren viehtymys suklaaseen on molemmilla tiedossa, kaikki namit laskettiin huolella ennen piilottamista ja lukumäärä tarkistettiin heti etsinnän jälkeen, että määrä varmasti täsmäsi. Löydetyt herkut siirrettiin sen jälkeen ylös tasolle, jolle Snurre ei pääse, mikäli muutamaa muuta huonekalua siirtää. Silti myöhemmin illalla asuntoa siivotessa lämminvesivaraajan alta löytyi yksi puoliksi syöty pieni Kinder-pupu. eikä kummallakaan ole taas aavistustakaan, missä vaiheessa Snurre on saanut sen napatuksi.

Tahattoman hankalaan paikkaan päätynyt ylläri

Näiden tapausten tiimoilta Jussin kanssa on puhuttu, että miun
kämppä on ehkä syytä julistaa peli-iltoja lukuunottamatta herkkuvapaaksi vyöhykkeeksi. Herkut kun eivät tee hyvää itsellekään, mutta viime aikoina on käynyt selväksi, että nääppävarmiksi luulemamme paikat eivät selvästi ole ainakaan täysin sellaisia. Snurrekin kun on kehittynyt koko ajan taitavammaksiksi vetoketjujen ja kaappien kanssa. Ja mikäli ainoat varmat keinot estää nääppien pääsy sokeriherkkujen kimppuun on joko rajata nääppien liikkumista asunnossa tai lopettaa sokeriherkkujen kantaminen kotiin, valitsen mieluummin jälkimmäisen. Etenkin kun nykyisessä asunnossa tila on muutenkin rajallinen.



Onneksi näistä huolimatta kaikki nääpät ovat olleet virkeitä ja touhunneet itselleen tyypilliseen tapaan. Ja eiköhän se Miikkiksen vatsakin taas tuosta rauhoitu.

Operaatio lokusti

Lokustien terraario

Sitä aina sanotaan, että ruualla ei saa leikkiä, mutta se ei toivottavasti koske ruuan ottamista lemmikiksi. Itseäni kun lokustit ovat aina viehättäneet enemmän mitä osa Jussin lemmikeistä, vaikka Jussi onkin ostanut lokusteja aina vain ruokaeläimiksi. Torstaina tähän tuli kuitenkin muutos, kun sain Emilialta kaksi ihan omaa aavikkolokustia, jotka ystäväni risti Lotaksi ja Lauraksi. Emilia kun totesi, että aikuiset lokustit ovat kuitenkin niin lyhytikäisiä, ettei hänen parta-agama ja hämähäkit ehdi kuitenkaan syödä niitä kaikkia, mitä hänelle tulleissa purkeissa oli ennenkuin niistä aika jättäisi.

Lotta ja Laura

Jussi lupasi lainata majoitustarpeet uusille otuksilleni, ja niinpä niille laitettiinkin terraario kuntoon vielä samana iltana. Terraksi valikoitui Jussilla tyhjillään ollut pieni Exo-terraario. Valitettavasti muutto joko oli otuksille liikaa, tai otukset kirjaimellisesti elinkaarensa päässä, sillä Lotta löytyi terraariosta kuolleena heti seuraavana aamuna, ja Laura seurasi tänään perästä.

Vielä en ole kuitenkaan lokustien suhteen valmis luovuttamaan, vaan tänään terraarioon haettiin edellistä parempi lamppu, ja Emilia lupasi minulle muutaman lokustin lisää, kun käymme hänen luonaan hakemassa Jussille hyppyhämähäkin. Josko sitä saisi itselle sitten vähän pitkäikäisemmän lyhytaikaisen terraarioasukin omaankin kotiin. Nyt terraario odottaa vielä Jussin asunnolla siirtoa luokseni.

Lokusti terraario uuden valon kanssa

Snurren leikkipäivä ja vasikkavierailu

Tänään löytyi todellinen leluhitti Snurrelle: vinkuva pehmopallo. Tyttö meni siitä ihan sekaisin, seurasi sitä kaikkialle ja putputti tyytyväisempänä kuin koskaan. Hyökkäili vuoroin kohti palloa ja vuoroon painimaan käden kanssa - mitä Snurre saa meillä tehdä, sillä Snurre leikkii käden kanssa erittäin nätisti; tarraa tassuilla kiinni, ottaa hyvin kevyesti kiinni hampailla ja sitten pusuttaa. Snurre seurasi vinkupalloa pitkin sohvan selkänojaa, käsivartta pitkin olkapäälle ja etsi sitä innoissaan viltin seasta, kun sitä vingutti viltin alla. Ja välillä kiipesi paitaa pitkin syliin nuolemaan kasvot edelleen innosta putputtaen, kun oli niin otettu uudesta leikistä ja saamastaan huomiosta. Ja on se omistajastakin aina yhtä ihanaa, kun onnistuu löytämään jotain, joka ilahduttaa toista näin paljon.

Uusimaan tilalla

Miikkis ei kyllä innostunut tästä leikistä yhtään, ja se tulikin muutaman kerran komentamaan tyhmää äänekästä palloa tömistämällä sille tassuja. Snurrekin meni tästä sitten vähän varuilleen, että uskaltaako pallolla sittenkään leikkiä, kun Miikkis ei tykkää. Snurre kun on meillä selvästi vähän pahnanpohjimmainen ja herkkä Miikkiksen ja Esterin mielialoille. Onneksi Miikkiksen palattua pesäänsä, Snurren sai helposti innostettua uudestaan mukaan leikkiin: kun eihän leikki voi olla totaalisen pahaksi, kun omistaja on siinä mukana ja pallo on niiiin kiva.

Aamun leikkituokion jälkeen suunnattiin Jussin kanssa Uusitalon tilalle Lietoon. Sielä on kuukauden sisään syntynyt nyt neljätoista vasikkaa ja niiden kunniaksi järjestettiin avoimet ovet, että ihmiset pääsivät katsomaan vasikoita ja tutustumaan tiloihin. Itse en ole nähnyt lehmiä läheltä aikoihin, joten pitihän sitä itsekin päästä paikalle. Minun ja Jussin lisäksi paikalla tuntui kyllä olevan lähinnä pikkulapsiperheitä, mutta se ei tehnyt lehmien katsomisesta yhtään sen vähemmän jännää. Paikanpäällä taisin kyllä käyttää lopulta enemmän aikaa aikuisten lehmien katsomiseen kuin vasikoihin. Nykyään minusta tuntuu aika monen muunkin eläinlajin kohdalla, että vaikka pidän poikasia erittäin suloisina, aikuiset yksilöt vetoavat minuun silti enemmän. Vaikka kyllä vasikoissa oli silti pari, jotka olisin voinut napata mukaani vaikka heti, jos ne olisivat olohuonekelpoisempia lemmikeitä ;-)

Tilalla käydessä huomio kiinnittyi kuitenkin taas tällaisten avointen ovien päivien kaksijakoisuuteen;
toisaalta on hienoa, että toimintaa tehdään avoimeksi ja tiloihin ja eläimiin pääsee välillä tutustumaan, oli kyse sitten maitotilasta, löytöeläinhoitolasta tms. Toisaalta rutiineihin tottuneille eläimille ne ovat erittäin rankkoja ja varmasti myös stressaavia päiviä. Nytkin lypsyrobotilla yksi lehmä oli selvästi stressaantuneen oloinen ja potki koko ajan vetimiä pois, kun robotti koitti asettaa niitä paikoilleen. Lopulta sekin saatiin kuitenkin lypsettyä, kun tuttu työntekijä meni siihen lehmää silittelemään ja juttelemaan sille. Navettakissastakaan ei nähty vilaustakaan, vaikka sellainenkin paikassa selvästi oli, kun sen kuppien viereen oli tuotu kissalle ihan oma pääsiäisruohokin. Eli sillä kyllä ymmärtää, etteivät kaikki eläinpaikat ota vierailijoita koskaan vastaan isompina määrinä, tai jos ottavat, vain harvakseltaan.

Kotiin palattua jatkettiin Snurren leikitystä. Välillä tytön piti kyllä pitää taukoa kiireellisten projektien takia, kuten silloin, kun sen piti koittaa saada vietyä suklaapaperin kääre putkea pitkin linnan yläkertaan. Se voi olla yllättävän vaikeaa, kun on pieni fretti ja kääre tarttuu koko ajan putken poimuihin.

Snurre jemmaa suklaan piilotusta tyhjällä kääreellä

Kuvapostaus viikonloppuvieraista

Ehdin jo anonyymille harmitella, kun meidän viikonloppuvieraat jäivät kokonaan kuvaamatta. Illalla Mosse oli kuitenkin laittanut käärmeistä kuvia facebookiin niiden saavuttua hänen luokseen, ja sain luvan laittaa Mossen ottamat kuvat myös tänne. Ovat nämä kyllä kieltämättä paljon kauniimmat ilman ämpäreitä <3

Minut hurmannut normaali

Nahanluontia valmisteleva kaveri

Operaatio kesäfrettihuone etenee

Jussilla on käynnissä tenttiinluku, joten minun piti keksiä itselleni omaa puuhaa. Jatkoin siis operaatio frettihuonetta, joka on jäänyt vähän roikkumaan. Parvekkeella kun on paljon tavaraa jota ei viitsi siirtää suoraan kellarivarastoon, kuten iso kasa pesua ja läpikäyntiä odottavia muovilaatikoita. Joten homma lähti käyntiin inventaariolla: kävin läpi kaikki yhdeltä lopettaneelta käärmekasvattajalta tulleet smarttilaatikot ja boksit, että onko kaikkien kannet tallella ja missä kunnossa boksit ovat. Pari huonokuntoisinta lähti heti poistoon ja muut lajittelin koon mukaan odottamaan pesua. Samalla yhdistin kaikki parvekkeelta löytyneet viriketavarat ja faunaboksit kanssa pesujonoon.

Ennen pesuhommiin siirtymistä keräsin keskelle parveketta levitetyt liuskekivet yhteen ämpäriin,

Parveke tyhjenee

joka oli kanssa löytynyt tavaroiden joukosta. Siinä kiviä siirtäessä huomasin kivipinon pohjalle valuneen paljon pienen pieniä liuskekiven kappaleita, jotka keräsin erilliseen rasiaan odottamaan omia nukkekotiaskarteluita.

Koska bokseja oli varsin paljon verrattuna kylppärin kokoon, päätin ottaa tämän päivän projektiksi virikkeet, faunaboksit ja keskikokoiset smartit, niin että niitä mahtui levittämään vähän kuivumaankin. Niidenkin pesuun upposi jo hyvä tovi, ja parvekkeelle jäivät vielä isot ja pienet smarttilaatikot. Isoista kyllä jo puhuttiin Jussin kanssa, että ne voisi heittää johonkin herppiryhmään edelleen lahjoitettaviksi, koska ne ovat turhan matalia kokoonsa nähden monelle Jussin suunnittelemalle lajille. Niin kellarikomeroon siirrettäksi jäisivät sitten nuo keskikokoiset ja pienet.

Tämänpäiväisen jälkeen parvekkeelle jäi smarttien lisäksi vielä muutamia pieniä lasiterraarioita, muutama kylmälaukku ja joitain turvesäkkejä ja pahvilaatikoita, joten urakkaa riittää vielä jonkin verran, ennenkuin pääsee psemään parveketta ja miettimään paremmin sen sisustusta. Mutta nyt homma on ainakin aloitettu :)

Viikonloppukuulumia vol miljoona

Viikonloppu on itselle selvästi yleensä otollisinta aikaa postausten kirjoittamiseen, kun kuulumispostauksista varmaan suurimmalla osalla on sama otsikko ;-)

Maaliskuuta on nyt takana kolmisen viikkoa ja maaliskuun kuluseuranta on pysynyt tyhjänä. Tämä ei ole kuitenkaan seurausta siitä, että olisin unohtanut sen; tässä kuussa eläinostokset vain ovat olleet minimissä. Ainoa eläimiin liittyvä ostos on ollut pussillinen kokonaisia ruokaeläimiä Mosselta ja niihinkin sovittiin maksupäivä vasta loppukuuhun kun minulle tulee tili. Eli ne päätyvät kuluseurantaan vasta sitten, vaikka otukset pääsivätkin jo eilen maistelemaan kaninpoikasia. Ensimmäistä kertaa meillä nähtiin se ihme, että Snurre kävi nappaamassa ruuat Miikkiksen kuonon edestä ja kiikuttamassa omaan jemmaansa.

Muuten nääpät ovat onnistuneet hieman kiristämään hermojani, sillä kevään myötä niillä tuntuu olevan aiempaa enemmän virtaa. Se ei haittaisi muuten mitään, mutta kun se pitää käyttää siihen, että minua tullaan kiskomaan ylös sängystä. Miikkis haluaa kaikkuun, mutta ei sitten maltakaan jäädä siihen vaan lähtee vaeltelemaan pitkin sänkyä astuen välillä kaulan tai naaman päälle. Snurre on valinnut minun puoleni sänkyään yhdeksi aarrejemmakseen ja se käy yöllä välillä moneen otteeseen tarkistamassa, joko se pääsisi jemmaamaan aarteensa paikalleen. Optimistina Snurre ei myöskään suoraan luovuta vain siksi, että minä satun nukkumaan jemmapaikan päällä, vaan se alkaa kaivaa kylkeäni tai päätäni, jotta pääsisi jemmalleen. Kaivamallahan tunnetusti saa lisätilaa ahtaisiin paikkoihin. Tänäänkin aamulla kun viimein nousin, se kipitti heti tyytyväisenä tyynyni alle hakemaan sieltä minulta huomaamatta jääneen jemmatun nappulan. Niinä hetkinä sitä miettii, että eläimiltä suljettu makuuhuone ei välttämättä olisi maailman huonoin idea.

Kevät on alkanut näkyä myös karvanvaihtoina ja meillä sitä on ensimmäisenä aloittamassa Esteri. Ja koska Esteri rakastaa nukkua vaatteissa, näkyvät irtokarvat heti osana pukeutumista, vaikka asuntoon on kummasti ilmestynyt myös tarraharja. Tänä vuonna karvanvaihdossa on kuitenkin yksi asia mitä odotan: olen nukkekotiryhmissä nähnyt paljon huovutettuja eläimiä, ja ajattelin kokeilla huovuttaa nääppien karvoista itselleni tulossa olevaan nukkekotiin muutamia frettejä ja haisunäädän. Vaikka haisunäädän osalta tämä onkin vähän poikkeamista nukkekodin teemasta, joka on lapsuuteni unelmakoti. Freteistä kun olen unelmoinut yhdeksänvuotiaasta asti, mutta haisunäädästä en silloin osannut edes haaveilla.

Tänä viikonloppuna Jussin kämpillä on käymässä myös pari vierailevaa tähteä, kun Mosse tarvitsi kyyditystä muutamalle viljakäärmeelle. Jussi kävi hakemassa ne eilen ja tänään niiden pitäisi jatkaa tulevaan sijaiskotiinsa. Toinen käärmeistä on varsin utelias ja virkeänoloinen vaalea normaali, johon minä ehkä heti pikkaisen tykästyin. Toinen taas on pirun äkäisen oloinen ja nahanluonnista harmaana oleva normaali, johon en arvannut edes koskea. Sillä oli myös selässään joitain haavoja, jotka eivät onneksi näyttäneet niin pahoilta, etteivätkö ne voisi hyvin parantua jo seuraavassa nahanluonnissa. Jussi kyllä vähän huokaisi helpotuksesta, kun selvisi että molemmille on jo alustavasti uusi koti tiedossa, sitten kun ne ovat kunnossa ja niiden on todettu toimivan normaalisti. Jussin mielestä neljä viljakäärmettä kun olisi tarpeeksi, vaikka hänkään ei voinut kieltää sitä, että tuo vaaleampi tapaus oli normaaliksi varsin kaunis.

Viikonloppuvieraiden matkaboksit

Positiivista positiivilistakeakustelusta

Kun positiivilistakeskustelu kaksi vuotta sitten käynnistyi, oli siitä hankala löytää mitään positiivista. Koko eksoharrastuskenttä oli kerrasta hälytystilassa kuin pommiuhkan saaneena ja eri lajien foorumit ja facebookryhmät täyttyivät huolestuneista viesteistä. Viestit olivat sekoitus pelkoa ja epäuskoa, ja moni alkoi pelätä paitsi harrastuksensa, myös lemmikkiensä puolesta. Pelättiin Norjan mallin joukkoteurastuksia ja eläinlääketieteellisen avun ulkopuolelle jäämistä harrastuksen joutuessa maan alle.

Harva asia on kuitenkaan pelkästään negatiivinen. Positiivilistakeskustelu onnistui luomaan uusia yhteyksiä eksoottisten eläinten harrastajien keskuuteen. Yhtenä isoimpana näistä Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liiton. Positiivilista keskustelu herätti huomaamaan, että meitä eksoottisten eläinten harrastajia on itseasiassa melko paljon, kun katsotaan koko sitä lajikirjoja mitä niihin kuuluu. Ja että meillä on lopulta melko paljon samoja ongelmia muunmuassa tiedonvälityksen suhteen, sillä yksittäisillä pienillä yhdistyksillä ei ole isoja resursseja sen suhteen. Ongelmia joita on mahdollista ratkaista myös yhdessä harrastuspiirin sisällä.

Positiivilistakeskustelu ei ainakaan toistaiseksi johtanut positiivilistaan, mutta se teki eksoharrastuksesta aiempaa näkyvämmän. Sen myötä eksoharrastajilla oli myös parempi mahdollisuus reagoida kun vieraslajikeskustelu lähti käyntiin.

Eikä positiivilistakeskusteluakaan aloitettu eläinvastaisuudesta vaan huolesta eksoottisempien lemmikkien hyvinvoinnin takaamisen suhteen. Toivotaan että yhdessä siihen on mahdollista löytää muita ratkaisuja, jotta kaikille ihmisen hoidossa oleville eläimille voitaisiin taata mahdolliset hyvät ja lajityyppiliset olosuhteet. Itse en ainakaan ole halunnut erota Suomen eläinsuojeluyhdisten liitosta siksi, että en ole kaikesta samaa mieltä. Olen halunnut pysyä mukana siksi, että eläinihmisenä minusta on luonnollista olla mukana tavoittelemassa parempaa hyvinvointia kaikille eläimille.

Yhdistystohinoita

Pikkuhiljaa sitä on herännyt kevääseen myös yhdistysasioissa. Kun muiden yhdistysten osalta alkoi sadella kevätkokouskutsuja, sitä tajusi että on aika kutsua koolle myös Suomen lemmikkihaisunäädät ry:n ensimmäinen kevätkokous. Kokouspäivästä on tullut doodletettua hallituksen kesken, ja tänään sain kokouskutsun viimein hallitukselle tarkistettavaksi. Mikäli kukaan ei löydä siitä huomautettavaa, lähtee se jäsenistöllekin alkuviikosta.

Sen myötä on tullut käytyä läpi myös pöytäkirjoja ja yrittänyt miettiä, mitkä kaikki paperit sinne

Tästä se lähti <3

toiminnantarkistajalle pitikään toimittaa. Onneksi niitä ei ole ole kauhean montaa kertynyt, kun yhdistyskin on ollut kasassa vasta puoli vuotta. Jussi on toimittanut selvityksen yhdistyksen tileistä ja Sinnalta sain toimintakertomuksen. Tässä onkin ollut itselläkin vähän oppimisen paikka: oppia delegoimaan ja luottamaan siihen, että yhdistys on ihan oikeasti meidän yhteinen projekti, jossa on mukana monta ihanaa, innostunutta ja osaavaa ihmistä. Että kyseessä ei ole mikään puheenjohtajan sooloprojekti - ja se juuri on hommassa parasta.

Sitten kun saa loputkin paperit liikkeelle voi keskittyä odottamaan kokousta. Ja odottamaan sitä, että näkee taas haisunäätäporukkaa. Turussa kun on lisäkseni vain yksi haisunäätäharrastaja, on aina ihana kun pääsee liveturisemaan muidenkin kanssa, vaikka muiden kuulumisista pysyy toki ajantasalla facebookin kauttakin. Siinä facebook-ryhmät ja -sivut ovat osoittauneet ihan korvaamattomiksi, vaikka välistä jo kerran facebookin kokonaan hylkäsin. Mutta ei se ole silti sama, kuin puhua ja nauraa kasvokkain ihmisten kanssa, jotka tietävät, mitä elämä näiden otusten kanssa on. Sillä vaikka haisunäädistä pääsee kyllä juttelemaan monien kanssa, on se aina eriasia saada vertaistukea ;)

Kiukku perustamiskokouksessa

Voihan rotta

Meillä on edistytty Snurren syömisten kanssa. Snurre on saatu jo kiinnostumaan tipuista ja syömään rottaakin. On erittäin hienoa nähdä, kun eläin viimein innolla syö sitä mitä sen pitäisi ja jemmaa lajityypillisesti ruokaa eri puolille reviiriään. 

Silti osa hurraa huudoista tukahtuu siihen, kun se päätön tipu pitäisi saada jemmata lakanan alle sänkyyn (onneksi Jussin puolelle). Ja siihen, että rotta on selvästi mukavampi syödä, kun sitä on ensin muhitettu useampi päivä huoneenlämmössä kylppärin nurkassa. Sen jälkeen sekin on kiva kantaa nurkkaan sängyn viereen (ja omistajan rooliksi jää koettaa välttää kiusaus kiikuttaa se suorinta tietä roskikseen, kun toinen vihdoinkin syö).

Mutta tämä on silti edistystä. Näinä hetkinä en silti ihmettele, miksi näille on alunpitäen syötetty mieluummin nappuloita. Erilaiset barffijauhelihat kun uppoavat vielä raatojakin huonommin paria poikkeusta lukuunottamatta. Mutta kai se on uskottava, että Snurrestakin vielä barffaaja saadaan, kun pysyy vain itse tiukkana.

Ei vain ole aina helppoa pysyä tiukkana maailman söpöimmän mangustinäädän kanssa, joka on erittäin taitava kerjäämään.

Eksoharrastajia eniten puhututtaneet lakiuudistukset pähkinänkuoressa

Ottaessani haisunäädän en ollut kiinnostunut politiikasta. En myöskään arvannut, kuinka paljon se voisi vaikuttaa omaan eläinharrastukseeni, vaikka minua jo silloin varoitettiin, että eksoottisia eläimiä koskeva lainsäädäntö voi muuttua hyvinkin nopeasti. Nyt kun olen omistanut haisunäädän vajaa kolme vuotta, on tässä ajassa eksoottisiin eläimiin liittyen käyty voimakasta keskustelua etenkin kolmen eri lakiuudistuksen tiimoilta.

1. Positiivilista

Keskustelu positiivilistasta käynnistyi alkuvuodesta 2014, kun Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry ja Animalia ry julkaisivat yhdeksi tavoitteekseen eläinsuojelulakiuudistuksessa saada uuteen eläinsuojelulakiin positiivilista, eli lista lemmikeistä, joiden pito olisi sallittua. Kaikista positiivilistan ulkopuolelle jäävistä lajeista tulisi positiivilistan myötä automaattisesti kiellettyjä. Positiivilista on nisäkkäiden osalta jo käytössä ainakin Hollannissa.

Positiivilistasta käyty keskustelu johti Suomen eksoottisten lemmikkien harrastajayhdistysten liiton syntyyn, kun eksoharrastajat halusivat saada harrastukselleen enemmän näkyvyyttä ja paremmat edellytykset osallistua poliittiseen keskusteluun. Kahdessa vuodessa SEEL onkin onnistunut pääsemään hyvin mukaan poliittisiin neuvottelukuntiin.

Valitettavasti uutta eläinsuojelulakia ei saatu kuitenkaan valmiiksi alkuperäisessä aikataulussa ja muutokset poliittisessa ilmapiirissä uhkaavat heikentää etenkin tuotantoeläimien asemaa nykyisestäänkin. Sen myötä positiivilista on tippunut Suomen eläinsuojeluyhdistyksen liiton ja Animalian kampanjoinnissa sivuosiin suurempien kokonaisuuksien tieltä. Positiivilista saattaa nousta uudelleen keskusteluun eläinsuojeluasetusta uudistettaessa sitten kun sinne asti päästään. Tällähetkellä kampanjoinnilla pyritään kuitenkin varmistamaan erityisesti eläinten lajityypillisen käyttäytymisen parempi huomioiminen, kivunlievityksen pakollisuus, valvonnan tehostaminen ja koirien ja kissojen pakollinen tunnistusmerkintä muunmuassa pentutehtailun kitkemiseksi ja löytöeläinten aseman parantamiseksi.

SEY:n ja Animalian vetoomus uudesta eläinsuojelulaista löytyy nykyasussaan täältä.


2. Euroopan unionin lista haitallisista vieraslajeista

Loppuvuodesta 2015 EU-maat löivät lukkoon 37 lajia käsittävän listan lajeista, joiden katsotaan muodostavan vieraslajiuhka Euroopan Unionin alueella. Vieraslajiuhan torjumiseksi listalla olevien lajien maahantuonti, myynti ja lisäännyttäminen kiellettiin koko EU-alueella sen ehkäisemiseksi, ettei kenenkään varomaton toiminta voi johtaa näiden lajien levittäytymiseen luontoon missään EU-maassa. Osa lajeista ei välttämättä kykenisi menestymään Suomen korkeudella asti, mutta silti Suomen osalta ainoa sallittu poikkeus on kaupallisesti hyödynnetty täplärapu, joita saa Suomessa yhä pyytää ja myydä. Suomessakaan täplärapua ei saa kuitenkaan enää levittää uusiin vesistöihin.

Tämän listan osalta ehdittiin huokaista jo hetki helpotuksesta, sillä jollakin listan luonnoksista näkynyt haisunäätä ei päätynyt lopulliselle listalle. EU-listan myötä kieltoon menivät kuitenkin muun muassa punakorvakilpikonmna, siperian maaorava, pesukarhu ja kellusvesihyasintti.

EU-lista löytyy kokonaisuudessaan täältä. Listaa tullaan todennäköisesti päivittämään lähitulevaisuudessa.


3. Valtioneuvoston asetus kansallisesti merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista

Joitain viikkoja Euroopan vieraslajilistan jälkeen julkaistiin lista kansallisesti merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista. Tämä lista täydentää koko EU:ta koskevaa listaa lajeilla, joiden katsotaan olevan kansallisesti haitallisia, ja joita ei sen myötä saa tuoda, lisäännyttää eikä myydä Suomessa. Tähän listaan koitimme vaikuttaa jo sen tekovaiheessa laatimalla Suomen haisunäätä ry:n vetoomuksen, missä perustelimme, miksi haisunäätä ei muodostaisi isompaa uhkaa Suomen luonnolle kuin jo luonnoksessa sallituiksi ajatellut kissa, koira ja fretti. Puheenjohtajan ominaisuudessa vastailin myös SEEL:iä edustaneen Joonaksen minulle välittämiin kysymyksiin haisunäätiin liittyen.

Työmme ei kuitenkaan tuottanut tältä osin tulosta, vaan haisunäätä päätyi kansalliselle listalle. Suomen kansallinen lista poikkeaa EU-listassa siinä, että siinä missä EU-lista koostuu yksittäisistä lajeista, on Suomen listassa kielletty muun muassa koko carnivora-heimo ainoina poikkeuksina koira, kissa ja fretti. Eli Suomen listan myötä kieltoon meni kerralla noin 300 lajia.

Suomen kansallinen lista löytyy kokonaisuudessaan täältä. Myös tätä listaa tullaan todennäköisesti päivittämään lähiaikoina.


Vieraslajilain uudistusten myötä lupamenettelyt myös joiltain osin kevenivät, eivätkä maahan tuotavat linnut ja nisäkkäät tarvitse enää Suomen riistakeskuksen lupaa, mikäli niiden maahantuominen on muuten sallittu. Eksoottisen lemmikin maahantuontia harkittaessa on kuitenkin aina syytä tarkistaa, vaatiiko se mahdollisesti joitain rokotuksia tai muita asiakirjoja kuten CITES-todistuksen, jolla todennetaan, että eläintä ei olla pyydystetty luonnosta. Koska lainsäädäntö elää eksoottisten osalta tällähetkellä voimakkaasti, kannattaa nämä käydä aina huolella läpi, vaikka edellisen samanlajisen yksilön tuomisesta ei olisi kulunut pitkäkään aika.

Toivomuskaivo

Blogi on ollut tässä kuussa taas hyvin hiljainen, mutta se ei tarkoita, etteikö se olisi ollut ajatuksissa
postausten välilläkin. Siinä heräsi samalla ajatus kysellä teidän lukijoiden ajatuksia blogin sisällön suhteen.

Onko sinulla toiveita tai ideoita blogin sisällön suhteen? Mistä lukisit blogista mieluiten ja millä tyylillä? Vetoavatko maratonriipustukset enemmän, vai lyhyet ja nopealukuiset pikapäivitykset? Kummastakaan tuskin tulette pääsemään eroon, mutta painotuksia voi aina välillä vaihdella ;-)

Onko mielessäsi jokin tietty erikoispostaus, jonka toivoisit tietoiskuksi blogiin tai jokin jatkuva osa-alue eläinten kanssa elämisessä, mikä jää postauksissa mielestäsi liikaa sivuun?  Ideoita saa esittää vapaasti, sillä vaikka tätä ensisijaisesti omaksi ilokseen rustaa, niin lukijoita ilahduttaa aina myös mielellään :-)

Kommenttikenttä on vapaa. Ja kommentteja saa laittaa halutessaan myös sähköpostitse smahof@gmail.com

Miikkis Hymyssä

Joku on käynyt taas vähän hitaalla ruudun täällä päässä, kun saan tämänkin blogiin vasta viikon viiveellä, mutta nyt se julkaistu; se Hymyn numero missä on Miikkis. Mutta onneksi kyseinen lehti ilmestyy vain kerran kuussa eikä joka viikko tai päivä, niin mikäli joku haluaa käydä jutun bongaamassa ihan fyysisestä lehdestä, se onnistuu yhä. Pojan oma aukeama löytyy sivuilta 66-67.

Tässä kohtaa lehtikuvat toimivat kyllä vähän Miikkistä vastaan, sillä pojan seisontakuva oli itselle taas hyvä muistutus siitä, miksi poika on laihiksella.

Hiljainen hetki

Ulkona kevät tekee jo kovasti tuloaan, mutta sisällä asunnossa se ei vielä näy. Miikkis tuhisee unisena talvipesässään, tytöt ovat nukkumassa. On taas niitä hetkiä, jolloin ilman pojan pitämää tuhinaa olisi helppo kuvitella akvaarion olevan ainoa elollinen asia asunnossa ihmisten lisäksi. Miikkistäkään kun on turha koettaa innostaa keväthangille, sen suhteen olen jo luovuttanut. Poika ulkoilee vasta, kun viimeisetkin lumet ovat sulaneet ja maa alkanut lämmetä. Silloinkin alkuun hyvin lyhyitä pätkiä kerrallaan, ennen kuin luonto herää kunnolla ja sieltä alkaa löytyä ötököitä, marjoja ja muita aarteita lenkkiä vauhdittamaan.

Tyttöjen kanssa valjastreenit ovat jääneet luvattoman vähälle. Kai sitä on Miikkiksen kanssa liian orientoitunut siihen, että talvi ei ole ulkoiluaikaa, että sitä ihan unohtaa, etteivät Snurre ja Esteri pistä lumesta pahakseen. Esteri kyllä pääsee välillä seuraksi roskia viemään ja ihmettelemään ulkoilmaa ainakin sylistä käsin. Snurren kanssa pitää olla tarkempi, sillä se on nopeudessaan ja uhkarohkeudessaan täysin eri luokkaa Esterin kanssa. Snurrea ei otetakaan sen vuoksi ollenkaan ulko-oven väärälle puolelle, ellei se ole joko boksissa tai valjaissa. Valjaissakin tuo muistuttaa enemmän lastenlorun sisiliskoa, joka on vikkelä ja nopea, niin kuin elohopea. Tuntuu kuin tyttö ei oikein tiedä, miten päin valjaissa pitäisi olla ja niinpä se liikkuu kolmeen suuntaan yhtä aikaa. Tämän vuoksi tytöt ulkoilevat vain erillään, Esteri kun ei välitä yhtään Snurren valjassekoilusta, ellei sillä ole omaa taluttajaa. Ainakin toistaiseksi sitä onkin haudannut haaveet jakokappaleesta fleksiin, niin että tytöt saisi menemään yhdellä hihnalla. 

Torstaina käytiin tutustumassa Böffön vanhempiin Marikan luona. Ne tuntuivat itsestä rauhallisuudessaan paljon tutumman oloisilta mitä Böffö. Mutta niinhän se menee: muistellessaan edesmenneitä omiaan, sitä muistaa sen, mitä niistä tuli, ei sitä millaisina ne tulivat. Samalla itseä alkoi taas vähän jännittää tuleva fretinpentu; nisäkäslapset ovat niin kovin meneviä ja keskenkasvuisia. Se on monella tavalla pelottavaa, vaikka pentuaika on lopulta kovin lyhyt. Ellen olisi niin ihastunut Itsyyn ja Kronokseen, saattaisin panikoida ja alkaa taas katsella aikuisia kodinvaihtajia pennun sijaan. Pennussakin on kuitenkin puolensa. Esterin molempien kulmahampaiden alettua tummentua sitä on joutunut astetta konkreettisemmin vastakkain sen kanssa, että meillä on kotona kaksi ikääntyvää frettiä, joiden kohdalla ikä alkaa todennäköisesti pikkuhiljaa näkyä. Vaikka tiedän, että viisivuotiaat eivät ole enää nuoria, jollain tasolla sitä haluaa aina uskoa, että juuri nämä neidit elävät yli kymmenvuotiaiksi. En ole katunut sekuntiakaan, että meille tulivat juuri nämä tytöt mitä tulivat, mutta se vetää välillä hiljaiseksi, kun pysähtyy tajuamaan että yhteinen aika tulee parhaimmillaankin olemaan hyvin rajallinen.

Böffön ensimmäiset viikot uudessa kodissa

Böffön kanssa Jussi on todennut olevansa tähän astisen lemmikkiharrastuksensa suurimman haasteen edessä: skorpionit, nuolimyrkkysammakot ja erilaiset käärmeet eivät ole mitään hamsterin rinnalla. Hamsteriahan pitää käsitellä! Ja ennenkuin siihen kunnolla päästään: totuttaa käsittelyyn. Tämä on johtanut jo useampaan pieneen kulttuurishokkiin, kuten siihen, että se että eläin puree ei ole syy lopettaa sen käsittelyä ja pitää sitä katselueläimenä eläimen stressaamisen välttämiseksi, vaan syy käsitellä eläintä enemmän että se tottuu. YouTube onkin ollut ahkerassa käytössä, kun Jussi on etsinyt sieltä erilaisia käsittelyvinkkejä saadakseen omat otteensa Böffön kanssa kuntoon. Se onkin tuottanut jo paljon edistystä, etenkin Jussissa, josta on tullut jo silminnähden rauhallisempi käsittelijä.

Myös Böffön kasvattaja on ollut mukana jakamassa vinkkejä, miten tuosta hieman omapäisestä ja liikkeessäoloaikana ehkä vähän metsittyneestä hamsterilapsesta saataisiin kunnon lemmikkipumpulipallo. Jussia alkuun vähän mietitytti Marikalta kysellä, kun Böffö on kuitenkin ostettu liikkeestä eikä kasvattajalta suoraan, mutta hänkin on nyt uskonut Marikan olevan paras asiantuntija Böffön suhteen oli kyse sitten pojan herkuista tai luonteesta. Böffö kun ehti kuitenkin viettää Marikan luona selvästi pidempään mitä liikkeessä, jonka lisäksi Marika on nähnyt kaikki pojan poikuesisarukset ja vanhemmat. Itsestä taas on vain luonnollista, että silloin kun eläimen kasvattaja on tiedossa, on hän se henkilö, jolta eläimestä voi tarkemmin kysellä. Ja se on myös se syy, miksi Böfföltä löytyneet paperit oli se lopullinen vihreä valo sille, että meille lopulta eläinkauppahamsu muutti.

Itse olen viimeisen reilun parin viikon aikana joutunut huomaamaan, kuinka paljon olen ehtinyt unohtaa. Perusasiat asumuksen sisustuksesta, pyörän koosta yms. tulevat yhä helposti, mutta olin todella unohtanut sen, millainen hamsteri on. Sen että se ei ole rotta tai hiiri. En ollut yhtään muistanut sitä, kuinka hamsterit saattavat singota kädestä, kun ne eivät tartu samalla tavalla kuin rotat ja hiiret, eivätkä hahmota samalla tavalla syvyyksiä. Olin unohtanut kuinka paljon enemmän hamsterin kanssa voi joutua tekemään töitä, että siitä saa yhtä syliteltävän mitä rotat ja hiiret. Ruokamerkkisuosituksia en edes koittanut muistella, sillä ne ovat reilussa kymmenessä vuodessa muuttuneet varmasti moneen kertaan. Omina hamsuiluaikoina SupaHamster kun oli vielä hyvää ruokaa, ennenkuin joku keksi sitten lisätä siihen kivoja värjättyjä palluroita piristämään ruuan ulkoasua. Mutta unohduksen vastapainoksi sitä on tullut lueskeltua: minä blogeja ja Jussi artikkeleita ja YouTube-videoita.

Mutta kaikesta ihmettelystä huolimatta Böffö on kyllä onnistunut valloittamaan meidät molemmat uteliaisuudellaan. Böffö on usein kuono pitkällä kuikuilemassa terraariossaan - silloin kuin ei treenaa maratonia varten pyörässään. Ja Jussin intoa on ilo katsella, kun hän raportoi Böffön tekemisiä ja edistysaskeleita: montako sekuntia poika on malttanut kädellä pysyä ja paljonko sitä sai silittää - sekä tietenkin: kuinka nopeasti cashewpähkinä hävisi poskipusseihin ja paljonko peppukarvat ovat kasvaneet.  

Meidän eksolaumassa Böfföstä on tullut se kaikkein eksoottisin ja omituisin otus, joka jättää omituisuudessaan taakseen niin haisunäädän kuin valkohuulikyyn. Ja Jussi on ilokseen bongannut hamsteriryhmistä myös muita partasuisia hamsteriharrastajia, vaikka onkin todennut monet opetusvideoita laatineista noin kaksitoistakesäisistä tytöistä hyvin pätevän oloisiksi ja lajinsa tunteviksi. Kun eihän se tietämys aina ikää katso, jos on omistautunut harrastukselleen.

Kuluseuranta 2016: helmikuun yhteenveto

Helmikuukin on jo pulkassa ja sen myötä kuluseurannan toinen osa. Helmikuulle ei tullut mitään isompia menoja, isoin yksittäinen kuluerä oli TammerFerretin ilmoittautumismaksut, joihin meni tytttöjen osalta yhteensä 43€.

Helmikuussa tuli tehtyä myös pientä tarvikepäivitystä, mutta euromäärällisesti niiden kanssa päästiin vähällä: freteille tuli yksi kissanfleksi käytettynä ja metallilasta, joka on parantanut elämänlaatuani selvästi. Sillä on nimittäin erittäin nopea noukkia kuivahtaneet kakkakikkarat hankalista nurkista, eli joudun käyttämään nyt entistä vähemmän aikaa paskahommiin ;) Akvaarioon hankin yhden virtakatkaisemillisen jatkojohdon, jonka myötä en joudu enää kiskomaan lämmittimen ja sisäsuodattimen johtoja irti kun vaihdan vedet. Eli pientä fiilausta, joka kuitenkin tuntuu arjessa selvästi.

Eläinkuluihin ajattelin alkuun laskea myös Jussille hankkimani hamsterin, mutta totesin lopulta sen olevan synttärikulu eikä lemmikkikulu. Böffö kun ei kuitenkaan kuulu samalla tapaa omaan laumaan, ja Jussi myös vastaa Böffön juoksevista kuluista. Eli pidetään tämä nyt nääppä/akvaariolinjalla, ellei omassa laumassa tapahdu muutoksia.

Helmikuu

 Ruokakustannukset
-ötökät: -
-lihat: 23,00€
-kuiva-/purkkiruuat: 8,99€
-kasvikset: 6,00€
-namit: 7,46€
-lisäravinteet: 1,79€ 
-fisuille: -

Hygieniakulut
-kissanhiekka: 6,00€ (helmihiekkaa näyttelyyn)
-talouspaperi 7,25€

Eläinlääkäri/lääkintäkulut:

Tarvikkeet
-nääpille: 2,50€
-kaloille: 4,25€ (virtakytkimellinen ajastin)

Näyttelyt
-bensakulut:10,00€
-arvat 5,00€
-ilmoittautumismaksut 43,00€

Eläimet: 7,90€


Yht. 133,14€